Kuka on uskovainen?

Kyllä ihminen on uskova, jos hän itse niin kokee. Uskovalle ei ole mielestäni erityisiä kriteerejä, jotka täyttämällä olisi sitten oikea uskova. Eikä ole kenenkään meidän asia tuomita muiden elämäntapaa, sen tekee Jumala sitten aikanaan. Meidän tehtävämme on elää oma elämämme niin hyvin kuin mahdollista ja auttaa voimavarojemme mukaan niitä, jotka ovat heikommassa asemassa kuin me itse.

ihminen voi kutsua itseään uskovaiseksi, jos itse sydämessään kokee sellainen olevansa. muiden ihmisten/seurakuntien mielipiteellä ei siinä ole merkitystä.

Jos hän kuitenkin uskoo Jumalaan ja rukoilee. Ehkäpä hän myös pyytää vääriä tekojaan anteeksi? Muuta ei tarvita.



Minäkin olen uskova ja juon ajoittain alkoholia ( tätä ei kiellä muuten edes Raamattu, kun pysyy kohtuudessa ), en tuomitse muita ja juttunikaan eivät ole aina ihan parhaimmasta päästä, mutta uskova kristitty olen silti. Jokainen ihminen tekee väärin eli syntiä joskus, siis ihan jokainen. Vaikka virheitä tekee jokainen, tulisi kuitenkin pyrkiä nuhteettomaan elämään. Syntejään tulee katua ja pyytää anteeksi Jumalalta niin saa armahduksen. Näin meille lupaa Raamattu.

Vapaa ihminen (jonka Jeesus on pelastanut) on vapaa tekemään oikeita ja hyviä valintoja. Vapaus ei tarkoita että voi tehdä mitä tahansa, vaan meillä on oikeus valita vapaasti. Ns. ei uskovainen on teoriassa ihan yhtä vapaa, mutta silti ehkä valitsee niitä huonompia asioita. Vaikka voisi vaan päättää elää hyvin jne. mutta omassa voimassa sitä ei kauaa jaksa, Jumala auttaa niissä jokapäiväisissä arkisissakin valinnoissa.



Ihminen ei ole syntinen koska tekee syntiä, vaan tekee syntiä koska on syntinen... siis me kaikki, uskovatkin. Uskovat tekevät myös huonoja valintoja, mutta Jumalan armosta ne on annettu anteeksi.



No en tiedä saiko tästä mitään selvää.

Tietysti toisista ihmisistä on helpompi sanoa, että he ovat uskovaisia jo sen takia, että he itsekin asiasta puhuvat.



Toisaalta on ihmisiä, jotka sanovat, että tuo ei voi olla uskovainen, vaikka hän itse niin sanookin.



Jos koen, että joku tekee väärin, vaikka sanookin itseään uskovaiseksi, niin en voi muuta kuin huomautta hänelle asiasta ja rukoilla hänen puolestaan. Jumala on sitten se, joka tietää, mikä tämän ihmisen sydämen asenne on.



Aiheeseen liittyen hyvä kirja on Eero Junkkaalan " Minä uskon" . Siinä oli hänen tekemiään pikkujuttuja vuosien varrelta. Käsitteli mm. tätäkin asiaa erittäin hyvin.



Kuitenkin jos itseäsi ajattelet, niin rukoile Jumalaa, lue Raamattua ja käy jossain seurakunnassa edes vähäsen, niin löydät kyllä uskon.

sattuu,niin ollaan hakoteillä - Sitä joko on uskovainen,tai ei oo. OPuu hedelmistään tunnetaan ja ei voi palvella kahta herraa,Maailmaa ja Jumalaa

Kuitenkin uskovainen ihminen myös tekee syntiä, mutta hän katuu sitä ja tahtoo tehdä synnistä parannuksen eikä enää tahdo sortua (samaan) syntiin.

Mielestäni uskova voi kehittyä moneen suuntaan.



Se, että uskoo Jumalaan, mutta samaan aikaan kiroaa ja naureskelee jumalanpilkkavitseille, vetää överikännit ja yrittää iskeä naapurin varattua miestä ei ole ihan ok. Mutta huom. se ei ole ihan ok kenellekään ja silti niin monet sitä harrastavat. Tahdon vapautta?



Jotkut ihmiset eivät tavallaan halua luopua maallisista iloistaan ja siksi ehkä tosissaankin vetoavat siihen, että pelkkä usko riittää. Ja sehän on totta. Kuitenkin jos Jumala on oikeasti elämässä aktiivisesti mukana, ei ihmiselle tule hyvää oloa vääristä teoista. Uskoa voi, mutta kyllä siitä puuttuu jotain ja maailma menee uskon edelle.



Äärimmäisen harva kykenee elämään edes lähimain puhdasta elämää, mutta kyllä pahimmista tavoista pitäisi pystyä luopumaan, ja pitäisi olla tahtoa pyytää Jumalaa antamaan sitä halua, jos ei sitä ole.



Se missä menee rajat " oikeiden ja väärien" tekojen välillä on haastava juttu. Luulen, että se vaihtelee yksilöllisesti, mutta ei kenellekään ole hyväksi kirota ja ryypätä itseään oksennuskuntoon.



Minä esimerkiksi voi ihan hyvin ottaa pari ja viettää iltaa kavereiden kanssa, mutta jo aamulla morkkiksesta huomaa milloin on rajat ylitetty (ne on ylitetty kohdallani esim. silloin kun on mennyt " vahingossa" liian humalaan ja sanonut jotain typeryyksiä jne). Eikä niitä sitten enää tahdo ylittää kun pyytää tahdonlujuutta Jumalalta (kaikki eivät tahdo pyytää sitä koska eivät ehkä ole valmiita luopumaan kaikista paheksuttavista tavoista).

Vierailija:

Kuitenkin uskovainen ihminen myös tekee syntiä, mutta hän katuu sitä ja tahtoo tehdä synnistä parannuksen eikä enää tahdo sortua (samaan) syntiin.

Vaikka ei haluaisi tehdä syntiä niin sitä tekee silti. Ja yleensä ihmisillä toistuvat jotkut tietyt synnit, vaikka siis uskovaisia olisivatkin.

Eniten minua itseäni inhottaa ne uskovaiset, jotka kuvittelevat olevansa niin mahtavia, että tietävät kenen synnit painavat puntarissa eniten ja jotka jakavat ilman oikeutusta " lippuja taivaaseen" .

T. Uskovainen

Ja jos mä känni-illan jälkeen makaisin sen varatun naapurin miehen sängyssä kortsut pitkin lattioita,niin en pystys sillä hetkellä uskovaiseks edes itseäni sanomaan,mutta onneks aina on mahdollisuus tehdä parannus ja " syntyä uudesti"

Uskovainen ihminen tekee syntiä vaikkei haluaisikaan. Mutta jos ei ole sydämestään uskovainen, ei edes yritä välttää joitain tiettyjä syntejä, vaan ikäänkuin antaa itselleen luvan ja selittää että olen uskovainen vaikka teenkin sitä tai tätä. Ei edes yritä välttää syntiä saati että katuisi ja pyytäisi anteeksi.

10

Vierailija:

Vierailija:

Kuitenkin uskovainen ihminen myös tekee syntiä, mutta hän katuu sitä ja tahtoo tehdä synnistä parannuksen eikä enää tahdo sortua (samaan) syntiin.

Vaikka ei haluaisi tehdä syntiä niin sitä tekee silti. Ja yleensä ihmisillä toistuvat jotkut tietyt synnit, vaikka siis uskovaisia olisivatkin.

Eniten minua itseäni inhottaa ne uskovaiset, jotka kuvittelevat olevansa niin mahtavia, että tietävät kenen synnit painavat puntarissa eniten ja jotka jakavat ilman oikeutusta " lippuja taivaaseen" .

T. Uskovainen

Vierailija kirjoitti:

Onko ihminen uskovainen, jos hän uskoo Jumalaan ja rukoilee, mutta esim. kiroilee, käyttää joskus alkoholia, ei pidä Raamattua sanasta sanaan totena vaan pitää sitä ihmisten kertomuksena Jumalasta, saattaa kertoa " rienaavia" vitsejä, ei tuomitse homoja eikä myöskään automaattisesti tuomitse avionrikkojia.

Onko tällainen ihminen " vain" kristitty, mutta ei voi nimittää itseään uskovaiseksi? Mitkä vaatimukset pitää täyttää, että on uskovainen?

Se jo riittää kriteeriksi jos uskoo yhteenkin satuolentoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin jos itseäsi ajattelet, niin rukoile Jumalaa, lue Raamattua ja käy jossain seurakunnassa edes vähäsen, niin löydät kyllä uskon.

AP on jo löytänyt uskon, joten tuo on outo kehotus.