¨Miten pääsen tämän asian yli?
Tiedän, että tuolla jossain maapallon toisen puolen on elämäni mies. Jumalainen otus, jolle sydämeni menetin ensi tapaamisella. Enää emme kuitenkaan tapaa, eikä mulla edes sen sähköpostiosotetta tai muutakaan, jotta voisin yhteyttä ottaa. Hän siis palasi kotomaahansa ja minä täällä.
Mulla on ihana mies, jota jumaloin siihen päivään asti kunnes törmäsin tähän toiseen mieheen. Nykyisessäni ei sinäänsä ole mitään vikaa, mutta tuntuu tällä hetkellä vaan niin vieraalta, ahdistavalta ja kaikinpuolin väärältä mieheltä. Ajatukseni kun koko ajan pyörivät tässä toisessa.
Paras siis olisi vain unohtaa tämä toinen ja jatkaa elämääni siitä missä se oli ennen kohtaamistani. Mutta miten voisin unohtaa ihmisen, joka pelkällä katseellaan sai sydämeni muljahtamaan ja hymyllään lennätti parven perhosia vatsaani? Niistä kylmistä väreistä puhumattakaan.
Pääni on tällä hetkellä niin sekaisin kaikista ajatuksista, että olen jo kovin ahdistunut ja itkuissani koko ajan. En pysty harrastamaan seksiä mieheni kanssa koska tämän toisen kasvot piirtyvät koko ajan mieleeni ja tuntuu kuin pettäisin kumppaniani haaveilemalla seksin aikana toisesta.
huoh, olen vaan niin pihalla tästä kaikesta...
Miten saisin jätettyä tuon kaiken taakseni ja unohtaisin sen miehen?
Kommentit (3)
kun joku vie jalat altasi, syy ei välttämättä ole k.o henkilön ainutlaatuisuudessa, vaan siinä, että olet muodostanut itsellesi ihannekuvan tästä hlöstä, verrattuna omaan (tuttuun niin hyvässä kuin pahassakin) siippaasi.
Olet ehkä kaivannut muutosta tai jäänyt vaille hellyyttä liitossasi.
Rakkaus ei kuitenkaan ole se tunne, joka syttyy kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan se on TAHDON ASIA, siksi vihkikaavassakin kysytään, tahdotko?
Parempi unohtaa haavekuvat ja tehdä hartiavoimin töitä sen ihanan tunteen kohdistamiseksi takaisin omaan puolisoon. Mieti, mihin hänessä ensin ihastuit. Helli puolisoasi, ja yritä unohtaa tuo toinen, sillä hän on nyt poistunut elämästäsi.
Sorry jos säröytin pilvilinnoja, mutta ihastumisia ja pikarakastumisia tulee jokaisen kohdalle. Niistä pääsee yli, jos ei anna niiden tehdä pesää ajatuksiinsa.
PS: Sama paska eri paketissa:)
En tosin ole parisuhteessa. Nykyaikainen nunna omistautuen ikuisesti erään muistolle.
Minäkin olen jo autuaasti unohtanut minkänäköinenkin se yksi oli jota minun ei pitänyt koskaan unohtaa ja jota ilman en olisi koskaan voinut kuvitellakaan eläväni onnellisena.
Mutta aika parantaa paljon hitaammin jos vängälläkin ruokkii omaa onnettomuuttaan, ts. velloo siinä ajatuksessa että se oli nyt se ainoa oikea ja koskaan ei enää oo mitään hyvää missään nyyh ja tätä en koskaan unohda ja kukaan muu ei oo mittään ja nyt olen onneton lopun ikääni ja oma mies on ihan väärä buhuu.