4-vuotias hautajaisissa, miten istuu kirkossa hiljaa tunnin??

Jos kestää, ota sille mukaan jotain pientä puuhasteltavaa. Jos ei pysty olemaan, on toisen vanhemmista jäätävä pois siunaustilaisuudesta.

4-vuotias on jo sen verran iso, että ymmärtää milloin ollaan hiljaa ja istutaan paikallaan.

Kyllä 4-vuotias on vielä niin pieni, että ei kaikki jaksa olla tuntia hiljaa paikoillaan. Jospa otat sille mukaan jonkun kirjan, mitä voi lukea.

Jos tarvis, niin lapsen kanssa voi välillä poistua. Ennemmin käytän välillä vähän ulkona kun opetan että kirkossa puuhaillaan.

mutta siitä huolimatta sielä täytyy istua hiljaa paikoillaan niin kauan kun tilaisuus kestää. Jos tulee jotain asiaa se on hiljaa kuiskattava. Korostat lapselle, että hän on jo niin iso, että uskot hänen jaksavan ja ymmärtävän tilanteen.

...lapsia pitäsisi pienestä jo viedä tilaisuuksiin joissa tietää että ollaan hiljaa tietty aika. Naapurini ihmetteli kun meidän 5-vuotias esikoinen oli kanssamme yo-julassa ja istui sen 2 tuntia nätisti... MInä ihmettelin mitä " outou" tuossa on... Tokihan poika kuiski minulle että koska mennään, yms. mutta istui paikallaan eikä riehunut. toki meillä lapset ovat vauvasta asti olleet mukana uskonnollisissa kokouksissa kanssamme ja tässä näkee nyt että siitä on tälläistäkin käytännöllistä hyötyä..

4 vuotias istui tosi kiltisti koko hautajaisten ajan ja kuunteli ja katseli. Kyseli kyllä koko ajan tosi paljon. Olimme jo etukäteen puhuneet asiasta tosi paljon, mutta silti kysymyksiä riitti. Ja halusi pitää äitiä kädestä kiinni, kun äitiä itketti niin paljon.



Lapset jaksoivat senkin vuoksi, että heille oli oma tehtävänsä: saivat viedä omat pienet kukkakimput arkulle. Se oli lapsille tosi tärkeä juttu.



Ja jos ei lapsi jaksa olla, niin kyllä minun mielestäni lapsen kanssa voi lähteä kesken kaiken ulkopuolelle odottelemaan. Pitää sekin ymmärtää, että lapsi ei aina välttämättä jaksa, kilttikään lapsi. Siinä tilanteessa on parempi, että joku vie pois, kuin se, että sinne jäädään sitten huutamaan ja tappelemaan. Näitäkin on nähty ja se on kamalaa.

silti ovat osanneet olla kauniisti juhlissa, häissä, hautajaisissa jne.

Vierailija:

toki meillä lapset ovat vauvasta asti olleet mukana uskonnollisissa kokouksissa kanssamme ja tässä näkee nyt että siitä on tälläistäkin käytännöllistä hyötyä..

Oli lapsena niitäkin kokouksia, mutta sisaruksista minä olin se joka ei jaksanut aina olla paikallaan ja hiljaa. Kyllä se luonnekin vaikuttaa koska kaikilla sama kasvatus ja eroja on silti. Nykyäänkin on hankala istua hiljaa kauan aikaa, tosin osaan olla meluamatta ja ravaamatta ;)

En voi muuta sanoa, kuin että olen todella ylpeä 3,5-vuotiaastamme, joka jaksoi olla paikoillaan ja hissukseen koko tilaisuuden. Tottakai hän välillä liikkui (lattialle-penkille jne) ja kuiskuttelikin, mutta kaiken kaikkiaan mahtava suoritus :-)



Olimme varautuneet lähtemään pois kesken tarvittaessa ja istuimme takarivissä, mutta ei tosiaan ollut tarpeen.



Kävimme ennen tilaisuutta läpi, minne olemme menossa (toki emme alkaneet kuolemaa ja hautajaisia itsessään selostaa) ja mitä kirkossa tapahtuu. Sovimme myös, että lapselle kerrotaan aina, milloin ollaan hissukseen ja milloin saa jutella ja juosta (tilaisuuden jälkeen kirmailikin parkkiksella olan takaa ;-)



Pari kertaa hän totesi, että " en jaksa enää" mutta jaksoi silti. Eikä siis ollut mitenkään tuskainen, vaan oli lähinnä toteamus. Olimme varanneet mukaan myös karkkiaskin, jonka jossain vaiheessa annoimmekin.



Poitsu tuli mukaan myös laskemaan kukat arkulle (kirkossa siis) ja sekin sujui hienosti.



Meillä on keskimäärin aika rauhallinen lapsi, mutta koskaan ei voi tietää. Mielestäni kannattaa toimia tilanteen mukaan - pieni kuiskuttelu ei juhlaväkeä varmaan häiritse, mutta jos tilanne alkaa mennä rauhattomaksi, kannattaa poistua.



Kirkon jälkeisessä muistotilaisuudessa poika sitten näytti toisen, hieman riehakkaankin puolensa ja ilahdutti väkeä monin eri tavoin; tilaisuus oli muutoinkin valoisa eli lapsen ilo sopi siihen mainiosti.

... tapauksessa nyt vain on niin että onhan kokouksista hyötyä ollut. JA vaikka mme olisi heidän kanssaan kokouksissa käyneet niin oismme opetteneet silti heitä käyttäytymään tälläisissa tilaiusuksissa nätisti. Mutta nyt ei ole erikseen tarvinnut kokska opetus on tullut luonnostaan. Ja toki on eroja, meillä eskoinen istui jo 2 -vuotiaana hiljaa ja kiltisti, kakkonene 3 v eikä malta vielä istua...