Help! Voinko ilakoida vauvamme uusista taidoista lapsettomalle pariskunnalle?

Mua vaivaa, ovat olleet pari vuotta naimisissa, mutta lasta ei kuulu. Tiedän, että eivät käytä ehkäisyä. Verrattuna moniin muihin ystäviini, he eivät kysele juuri mitään miten meillä menee vauvan kanssa, mitä vauvallemme ylipäätään kuuluu. Muut taas soittelevat ja kyselevät, että miten menee, ja pyytävät lähettämään kuvia jne.

Olisiko tästä jotain pääteltävissä, että heille lapsettomuus on kipeä asia. Olenko puhumatta mitään lapsestamme? Siitä, että olen todella onnellinen lapsestani, joka on tuonut lohtua muuten vaikeaan elämän tilanteeseeni. Tuntuu, että en voi puhua avoimesti yleensäkään elämästäni, kun lapseni kuitenkin linkittyy niin moneen muuhunkin asiaan elämässäni (mm. vaikeuksiini, niistä ylipääsemiseen lapseni avulla jne. )



Olisi kiva, jos tää rouva edes joskus sanoin vähäsenkään, miltä lapsettomuus heistä tuntuu. Minun myös tekisi mieleni kysyä, että onko parempi etten puhu meidän lapsestamme hänelle / hänen kuullen ystäväporukassamme.

En todellakaan tiedä, miten toimisin, jotta ystävyys ja hyvät välit säilyisivät...



Hyvät neuvot kalliit olis nyt tarpeen!