Mikä sopiva ikä aloittaa soittoharrastus?

Meillä poika vähän yli kaksi vuotta vanha. Isänsä soittaa kitaraa ja laulaa solistina bändissä. Poika on vauvasta lähtien ollut matkassa harkoissa kuulosuojaimet päässä ja nykyäänkin ihan niitä vaatii itsekkin soittaessaan. Vuosikkaana sai oman kitaran ja rummut ja mentiin muskariin. Hyvin niitä jo rämpyttää ja paukuttaa vaikkei vielä sointuihin asti. Jaksaa tuntitolkulla "soitella" ja "laulella" isin kanssa. En usko, että vielä pystyisi todella keskittymään soittamisen opetteluun oikein, mutta uskon, ettei enää montaa vuotta mene, kun jo hoksaa soittamisen alkeet ja pystyy niitä alkaa kehittämään. Poikamme myös laulaa tuttuja lastenlauluja jo melkoisen hyvin. Luulen, että poikanne olisi jo hyvinkin iässä, jossa voisi alkaa niitä opettelemaan, jos hänellä luontaista kiinnostusta on. Kovin yksilöllistähän se on.

Musiikkiharrastus alkanut vauvamuskarista ja 5v. ryhmissä voivat valita kanteleen tai nokkahuilun, meillä päädyttiin tuohon ensimmäiseen. Tai itse asiassa poika viimeisest kaksi vuotta puhunut, että haluaa soittaa kannelta kun hänen ryhmäänsä ennen oli kanteleryhmä.



Kotona soittaa sitten vanerista tehtyä kuminauhakielistä kitaraa ;)

Mielestäni soittoharrastukseen sopiva aloitusikä on tosi yksilöllinen asia. Itse opetan siis pianisteja, ja aloittelijat on olleet 5-23 vuotiaita. Hyvänä ikänä voisi pitää 6-7v, eli kun aloittaa eskarin tai koulun. Silloin keskittyminen on yleensä jo hyvää ja lukutaito useimmilla kehittynyt. Mutta poikkeuksiakin on , esim. eräs 5-vuotias päihitti kaikki koululaisetkin oppimisessa ja musikaalisuudessa ja yksi 10v ei oppinut yhden lukukauden aikana juuri mitään.

Itse olen siis todennut, että sekä opettajan että oppilaan kannalta paras ikä aloittaa soittoharrastus on tuo 6-7v. Soittotunti kestää yleensä 30-45min ja se aika pitäisi jaksaa keskittyä ja pyysä paikoillaan. Huomaa monilla 5-ja 6-vuotiailla että puoli tuntiakin paikalla olo tekee tiukkaa.

Mutta kuten sanottu, yksilöllinen asia! :)

Osaisitko neuvoa, millainen "sähköpiano" tai syntikka voisi sopia lapsen soitonharjoitteluun? Itse en ole yhtään perillä näistä, olen kyllä kuullut että laadukkaita sähköpianoja kyllä olisi, missä olisi aidontuntuinen kosketus ..kannaattako edes harkita? ajattelin että pianoa en ikinä voisi kerrostalokämppään hommata, sähköpianossa olis kuulokkeet ja ehkä jotkut kikkanappulat pitäisivät mielenkiintoa yllä.

Itse olen "pakkopullapianisti", olen musiikkikoulun suorittanut tahkoten, päässyt tutkinnoista läpi, mutta en ole mielestäni opinut soittamaan, en osaa ilman nuotteja mitään. Ja soittaminen on ihan jäänyt parikymppisenä, kun ei olllut enää pianoakaan. 5-v tyttöni on musikaalinen ja ajattelin, että hän varmasti inostuisi opettelemaan pianonsoittoa ja itsekin olisi kiva joskus verrytellä ja päiväkotityössä olisi hyvä pitää jonkinlainen soittotaito yllä.

meillä esikoinen aloitti sellotunnit heti 4 vuotta täytettyään, oli siis kolme vuotiaana pääsykokeissa. seuraava aloitti viulu tunnit 5-vuotiaana ja kaksi seuraavaa piano ja alttoviulu-tunnit 5,5 vuotiaana eli eskarisyksynä. Tuota neljättä mietin onnistuuko, on sellainen "taivaanrannanmaalari". mutta sai onneksi hyvän opettajan, ja kolmen samanikäisen pojan ryhmätunnit. ja soitto lähti sujumaan hienosti.



kannattaa varmaan kysellä vähän muskariopelta, miltä lapsi vaikuttaa.samoin pystyvät varmasti päiväkodissakin vähän arvioimaan lapsen keskittymiskykyä. inhottavinta on jos aloitetaan liian nuorena ja kokoinnostus lopahtaa. Soittoharrastus on kuitenkin aika työläs läksyineen ja se sitoo vanhemmat mukaan. mitä pienempi lapsi sen enemmän tarvitsee apua harjoittelussa

Kysyit piano-asiaa. Kyllä ne nykyajan sähköpianot on todellakin aidon pianon tuntuisia ja laadukkaita.Kosketus on jo hyvin lähellä oikeaa pianoa, samoin ääni. Halvimmillaan hinnat on kai vähän alle tuhat euroa. Kerrostaloon sopii mainiosti.

Tosin eri merkkiset soittimet on eri laatuisia, että jos yhtään itse tajuaa millainen sen pitää olla , niin osaa ostaa oikeanlaisen.



Sähköurkuja en suosittele kenellekään, joka oikeasti haluaa oppia soittamaan. Kosketus on surkea eikä ääntä voi muuttaa kosketuksella. Valitettavasti aika monella piano-oppilaallakin on kotonaan jotkin aatamin aikaiset sähköurut... On hankalaa opettaa sellaista oppilasta, joka kotona soittaa uruilla ja soittotunnilla oikealla pianolla tai flyygelillä. Siinä oppii helposti vääränlaisen käden asennon ja kosketustavan eikä siitä ole sitten yhtään helppoa päästä pois. Tunnilla on hankaluuksia saada pianosta hyvä ääni, kun kotona on tottunut urkuihin, joiden koskettimia ei tarte kuin hipaista ja ääni tulee. Pianossa se on IHAN eri juttu.



Kantani tuli varmasti selväksi: välttäkää sähköurkuja ja hankkikaa kunnon soitin (piano tai sähköpiano)jos taloudellisesti se on mahdollista.Tiedän että soittimet on kalliita eikä niihin ole kaikilla varaa.

Tämä sopi meille mainiosti, taustalla muskari vauvasta alkaen ja muskariope ehdotti soitinvalmennusta. Ehkäpä teilläkin muskariope voisi olla suunnannäyttäjänä, kun on seurannut lapsen toimintaa tunneilla..? Tosi kivaa, että on itsestä lähtöisin kiinnostus. Silloin ollaan oikeilla jäljillä :)

Ei se, että vanhemmat haluaa lapsen käyvän soittotunneilla, vaan lapsen oma halu, innostus ja motivaatio. Sen voimalla pääsee soittoharrastuksessa eteenpäin ja tuloksia tulee.