Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kauan jaksat pitää yllä " toispuoleista" ystävyyttä.

Vierailija
26.07.2007 |

Mulla yksi kaveri, jonka kanssa olimme ennen kuin paita ja peppu, meillä on todella samanlainen huumorintaju ja hauskaa yhdessä. Ennen asuimme samalla paikkakunnalla, nyt välimatkaa vähän yli 50 km. Reilun vuoden kävin muutaman kuukauden välein hänen luonaan, nyt olen käynyt viimeksi marraskuussa. Sen jälkeen olen soittanut hänelle ehkä viisi kertaa, hän minulle tasan yhden kerran. Joka puhelussa hän vakuuttaa, miten olisi kiva nähdä jne. mutta mitään ei tapahdu, jos en itse ehdota kyläilyä hänen luonaan.

Annanko jo olla?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun muutimme uuteen kotiin, hän tuli minun 30-v synttäreille ja valmistujaisjuhliin ja sanoi, ettei olekaan meillä aiemmin käynyt tässä asunnossa. No, olimme asuneet siinä jo reilut 2-vuotta.

Aina sama juttu, joo tullaan käymään ,soitellaan, voi oon ollut niin kiireinen etten oo kerinnyt. Siis jos ei kerkiä soittamaan, on kyllä huonosti asiat. No, kyllästyin siihen ja en minäkään pitänyt yhteyttä.

No, meni varmasti vuosia kunnes yhtenä päivänä soitti ja ilmoitti että on saanut perintöä ja ostanut rivitaloasunnon.

So, ei voisi vähempää kiinnostaa enään........... ja siihen loppui se vuosi kausia kestänyt ystävyys.

Vierailija
2/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina kun soittelin hänellä oli kiire ja lupasi soittaa takaisin - koskaa ei sitä soittoa sitten tullut. Ja lapsina ja nuorina olimme todella parhaat kaverukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jossain vaiheessa hänestä kuului, tuli käymäänkin. Nyt ollaan enää tuttuja, ystävyydestä on turha enää puhua kun ei tiedetä toistemme elämästä oikein mitään :(

Vierailija
4/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

päähän tämmöinen yksipuolinen yhteydenpito ja tiedustella samalla kiinnostaako häntä edes koko ystävyys enää.

Vierailija
5/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottanut yhteyttä. Hänellä oli tosi rankka vaihe elämässä avioero yms. Halusin vaan että hän tietää että välitän kyllä ja pysytään ystävinä vaik elämä potkii päähän... ja nyt meillä ihan hyvä ystävyyssuhde.



En mä ainakaan uhrais aikaa hlölle, joka ei halua ylläpitää ystävyyttä. Vaikeina aikoina taas pitää osaa antaa tilaa ja hoitaa ystävyyttä toispuoleisesti



Vierailija
6/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikku hiljaa hiipuu pois, jos ei ole puolin tai toisin annettavaa. Ei minusta jokainen kaveri, joka matkan varrelle osuu, ole mikään elinikäinen ystävä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoin rehellisesti, että meidän ystävyys on yksipuolista ja olen kyllästynyt siihen. Että ei kannata ihmetellä, jos musta ei enää niin paljon kuulu. Tuli itelle parempi olo kun tietää, että toinenkin tajuaa missä mennään.



Olin monta vuotta ollut tukena ja hän soitti mulle aina vain kun tartti apua. Muuten mulla ei ollut väliä. Päätin, etten jaksa enää olla hyväksikäytettävänä. Hän ei ole soittanut kertaakaan meidän keskustelun jälkeen. Enkä aio soitella perään enää minäkään.

Vierailija
8/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

yllä yksipuolista ystävyyttä. En vastaa puheluihin, en pyydä käymään, mutta silti vaan keksii tavan roikkua lahkeessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen osapuoli ei ehkä ole niin kiinnostunut koko ystävyydestä kun ei omaehtoisesti ota yhteyttä eikä tule käymään, tms.



Mulla on myös yksi tällainen ystävä, nyt en ole puoleen vuoteen itse ottanut yhteyttä, kun meillä oli myös niin että minä aina kutsuin meille (ei tullut), sitten kutsuin itseni hänelle kyllän (ihme että se kävi hänelle, ehkä ei kehdannut kieltäytyä?), soitin, tekstasin, kysyin mukaan leffaan, ym. Nyt vain riitti minullekin. Itsellä vielä kovempi härdelli kotona, kun kolme alle kouluikäistä lasta, hänellä vain kaksi isolla ikäerolla, joten helpompi olisi hänen tulla kyläilemään kuin minun. Mutta ehkä kyse on vain siitä, ettei hän oikeasti edes halua olla ystäväni enää vaan olla tuttava pikemminkin.

Vierailija
10/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin nyt ollaan ilmeisesti siinä tilassa, että ko ihminen on tajunnut, että en ole hänen seurastaan kiinnostunut.

Omasta mielestäni on ikävää mennä sanomaan, että seura ei kiinnosta.

Tämäkin henkilö kutsui itseään meille enkä oikein osannut kieltäytyä ellei ollut syytä. Nyt ihmettelen miksi, mutta lienee ollut hänen dominoiva tyylinsä joka ajoi suostumaan. Tai joku, en tiedä.



Minut tämä " ahdistelu" ajoi siihen, etten oikeastaan halua nyt tutustua uusiin ihmisiin. Pelkään että ovat samanlaisia.

Sekin vielä, että kaveri tuskin oikeasti halusi kaveria vaan jonkun jolle purkaa surkeuttaan. Toisten tunteita ei koskaan ottanut huomioon, vaan oli aika ikävä käytökseltään.



Onneksi en ole kuullut hänestä pariin kuukauteen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
26.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on muutamia kavereita, jotka aina tulevat meille, mutteivat koskaan (tosissaan) kutsu vastavierailulle.