Tuttuni ihmettelee miksi hän ei onnistu laihtumaan

Ihmisestä näkee ulospäin mitä hän syö. Se tulee yllätyksenä korkeintaan henkilölle itselleen. 

En tiiä kanssa..mulla on tuttu, joka oli jo niin ylipainoinen, että sai vatsalaukun pienennysleikkauksen julkisella sektorilla (oli siis jo kaikki riesat, 2. tyypin diabetes, sydänvaivoja, kolesterolia, tukiranka hajalla jne jne). Nyt on leikkauksesta vuoden verran ja somefeedi käsittää lähinnä erilaisia pullia, kakkuja ja karkkeja mitä napostelee menemään. En tosiaan ole itsekkään mikään korrenohut himotreenaaja, mutta ymmärrän kyllä täysin, mistä nää mun kilot johtuu.. ihan siitä, mitä tuosta leipäluukusta sisään työnnän.

En toimi noin. Syön harvoin suklaata ja kun syön niin se on patukka, ei levy. Syön pullan kerran viikossa. Ostan keksipaketin kerran kuukaudessa. Muita herkkuja ei ole. Meitä on 2 aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisestä näkee ulospäin mitä hän syö. Se tulee yllätyksenä korkeintaan henkilölle itselleen. 

Ei näe kaikkea. 

Sama kuin ajaisi auton pikku kolhun jälkeen täysiä päin seinää.

Entä jos kertoisit tämän suoraan sille tuttavallesi?

Tuohon tulee sorruttua.

Syömishäiriöt ovat yleisiä psyykkisiä häiriöitä, joiden keskeisiin piirteisiin kuuluu poikkeava syömiskäyttäytyminen ja siihen liittyvä ahdistuneisuus sekä psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn eriasteinen heikentyminen.

Binge eating disorder.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kertoisit tämän suoraan sille tuttavallesi?

En todellakaan kehtaa.

Ap

Monesti sama liikunnan kanssa. Kun yksi lenkki jää välistä, jätetään koko homma siihen eikä yritetä tsempata seuraavana päivänä edes vähän. 

Itsestään riippumatonta turvotusta olen nähnyt lähinnä kortisonipotilailla. Muutoin ei ole vielä koskaan tullut kauppalista yllätyksenä.

Mulla sama setti, mutta alkoholin kanssa. Otan yhden, mutta sit menikin koko sixpäkki.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisestä näkee ulospäin mitä hän syö. Se tulee yllätyksenä korkeintaan henkilölle itselleen. 

Tai mitä juo, tuttu ei syö oikein mitään mutta juo parikymmentä olutta joka päivä, ja se näkyy.

Laihduttamisen pitäisi olla helppoa, koska pitää tehdä vain vähemmän (ruuanlaittoa ja syömistä)

Se on ajattelutapa: Jos sortuu yhteen palaan, koko homma on pilalla, syödään sit koko levy ja kaikkea muuta vielä. Huomenna uusi aloitus. Tuo on vahingollinen ajattelutapa, mutta hyvin yleinen.

Ihmisen täytyy ymmärtää, että laihtuakseen ja normipainossa pysyäkseen täytyy tehdä elämäntapamuutos. Se on alussa vaikeaa, mutta kun vauhtiin pääsee, se on mahdollista. Se vaatii ajattelutapojen ja ruokailutapojen muutosta, joka ei tapahdu hetkessä. 
Mitään ei kannattaisi kokonaan itseltään kieltää,  vaan opetella ajattelutapa, että 1 pala suklaata on silloin tällöin ok. Se ei kaada koko elämäntaparemonttia. Alkuun kannattaa toki olla tiukkana, kunnes pääsee psykologisesta mieliteosta eroon ja tulokset alkavat näkyä vaaalla. Sitten kun tietää olevansa vahvempi voi kokeilla opetella, että jospa nauttisin vain yhden palan.

Voithan sanoa, että vain täysin rehellinen ruokapäiväkirja näyttää syyn miksi ei laihdu. Siihen ruokapäiväkirjaa pitää vain yksinkertaisesti kirjata ylös kaikki eli joka ikinen kahvikupillinen, keksi ja jääkaapista naposteltu leikkele. Harva on niin rehellinen kuitenkaan. Omaa syömistä piilotellaan viimeiseen asti ja vedotaan aineenvaihduntahäiriöön ym. Toki esim insuliiniresistenssi estää laihtumista, mutta siihenkin on keinot ja ohjeet. Täytyy vain noudattaa niitä. 

Ahmimishäiriö? Addiktio ruokaan. Tunnesyöminen. 

Asia on henkistä laatua. Parantuakseen tarvitsee ammattilaisen apua. Myös vertaistuki voi auttaa. Vertaa muut addiktiohäiriöt.