Älä sano tätä äidille

Kaikessa on puolensa, eiköhän se ole riittävää, että jokainen on valintaansa tyytyväinen. Turha valittaa väsymystä, jos on kolme alle viisivuotiasta lasta, kyllä ne väsyttää... Itse valitsin yhden lapsen ja kuusituntisen työpäivän haastavassa, mutta vaihtelevassa paikassa. Tämä on meidän perheen valinta ja hyvin jaksamme. Lapsikin jo kohta kymmenen ja parisuhde voi hyvin.

Kun kolmen lapsen hoito kotona oli sitä, että saatoin päivän aikana lähteä 6 kertaa kotoa viemään yhtä, toista, kolmatta kerhoon, eskariin, kouluun ja myös hain heidät sieltä kolmella eri kerralla ilman autoa, osin lumihangessa rattaita lykäten ja yhtä pulkassa vetäen, olisin todella mieluummin vienyt kaikki yhdella kertaa ja hakenut työpäivän jälkeen yhdellä kertaa jostain hoitopaikasta. Joskus ehdin puoli tuntia päivässä istua zombiena sohvalla ja siitäkin tuli huono omatunto, kun "en tehnyt mitään". Oli paljon enemmän siivottavaakin, kun kotona oltiin suurin osa päivästä ja ruokaa oli tehtävä useammin.

Ja aah, töihin taas palattuani oli tarjolla aamukahvi, lounastauko ravintolassa, iltapäiväkahvi ja muutama hyvä juttutuokio työkavereiden kanssa. Kotonakin oli siistimpää, kun kukaan ei ollut sotkemassa 8-9 tuntiin eikä tekemässä lisää tiskiä, ei tarvinnut laittaa kuin yksi lämmin ateria, välipalaksi riitti hedelmä ja iltapalaksi puuroa. Lapset olivat yhtä iloisia ja rentoutuneita kuin kotihoidossa ollessaan.

Oma neuvoni 9 vuoden kotiäitiyden jälkeen tyttärelleni: älä vain jää samalla tavalla kotiin niin pitkäksi aikaa. Sitä ei oikeasti arvosta kuin joku kantoliina/kestovaippa-unnannunna -tyyppi.

Mitä en olisi halunnut kuulla mieheltä hänen tullessaan kotiin: "Miten sä voitkin näyttää noin räjähtäneeltä!" Mitä nyt 3 yötä valvonut kahden korvakipuisen kanssa ... ilman isin apua.

Onko tässä jutussa muka jotenkin eritelty käykö äiti töissä?? Tämähän liittyi kaikkiin äiteihin, niin kotona oleviin kuin töissä käyviin!! =)

älkää tehkö kännissä niitä lapsia, ei tule ongelmia

Kyllä minusta työssäkäyvänä 2 lapsen äitinä tuntui että töissä sai huilata että jaksoi taas olla kotona! Nyt 3 lapsen kotiäitinä kaipailen jo takaisin töihin siitäkin huolimatta että haluaisin kasvattaa itse lapseni enkä viedä niitä päiväkotiin muiden kasvatettavaksi. Pelkästään siivoukseen kuluu paljon enemmän aikaa kotona ollessa kuin silloin kun koko perhe on päivät poissa kotoa eikä sotkua synny läheskään yhtäpaljon. Väsyttävää siitä tekee myös se että ne lapset ovat siinnä 24/7 ja pelkästään se että olen vastuussa ja "silmät selässä" koko sen ajan kun lasten kanssa olen. Kyllä tuntuu ihanalta töissä kun ei tarvitse kokoajan keskittyä siihen mitä lapset haluavat, tarvitsevat, toimia erotuomarina, kokkina, siivoojana ja yrittää päivän päätteeksi vielä tehdä se kaikki mitä et päivällä kerennyt lasten hereillä ollessa tehdä.

OIKEIN!!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 00:08"]

älkää tehkö kännissä niitä lapsia, ei tule ongelmia

[/quote]

OOOOIIKKKEEEEINNNN!!!!!!

Arvostan naisia jotka käyvät töissä, hoitavat lapset ja kodin ja tottakai kotiäitejäkin. Itselleni vain tuo arki ei sopisi millään. Ja kotiin en voisi jäädä, tai oikeastaan haluaisi. Tykkään lapsista ja kummilapsia minulla onkin ja heidän kanssaan on mukava viettää aikaa, mutta on se vaan ihana tunne, kun lähtee kotiin ja tietää että ne lapsoset jää sinne ja itse menet rauhalliseen kotiin viettämään iltaa ilman kiirettä ja kaaosta.

Jos joku sanoo minulle "Huh, sinulla varmaan riittää työtä!" en käy arpomaan mitä hän oikeastaan mahtaa tarkoittaa...Tulkitojen tekeminen on oikein akkamaista. Minusta naisten pitäisi enemmän oppia samomaan asioita ja kuuntelemaan, mitä toinen sanoo sen sijaan että vihjaillaan ja tehdään tulkintoja.

Joo, Moi. Ei se mitään.

Suomi on siitä hyvä maa, että kenenkään ei ole pakko kasvattaa lapsia. Jos tulet vahingossa raskaaksi, saat abortin. Jos myöhästyt abortin ottamisessa (liian myöhäistä keskeyttää raskaus ja joudut synnyttämään lapsen) voit aivan vapaasti pistää lapsen adoptioon heti synnytyslaitokselta. 

Äitiys on itse hankittu rasite. Siitä on turha valittaa. 

Tuli ykkösen viestistä mieleen se kun kaverini lähti töihin lasten ollessa vuoden. Hän totesi kun kauhistelin miten jaksaa että eipähän tarvii paljon siivota kun kukaan ei ole kotona sotkemassa... Sanoi myös ulkoistavansa potta treenit päiväkodille ja oli super tyytyväinen kun ei tarvitse miettiä mitä päivällistä tarjoaa lapsilleen. Tottakai on ajasta puute mutta yksikään töihin palannut äiti kaverini ei ole sanonut että onpa rankkaa vaan ihan päinvastoin joten suotta täälläkin nyt yritetään mollata kotona olevia äitejä ainakaan sen perusteella että heillä olisi jotenkin helpompaa. Rahan takia nämä minunkaan kaverini eivät töihin menneet ja jännä sekin että minä olen meistä se pieni tuloisin ja tarvitsisin eniten sitä rahaa,silti kykenen olemaan kotona jotenkin ihmeen kaupalla :)

On hyva paasta kotoa pois hieman.Minun mielesta lapsien alkuvuodet on hyva viettaa kotona vanhemman parissa jos on mahdollisuus.Ja en nae mitaan vikaa siina etta laitetaan lapset paivakotiin siella ne oppii uusia asioita ja pitavat hauskaa toisten lapsien kanssa.Itse olen onnekas ja teen toita kotoa eli saan viettaa aikaa lapsien kanssa mutta vanhempi lapseni on tarhassa ja nuorempini on kotona kanssani.Aiti roolissa ei ole martyyrin kruunua joko olet aiti tai et valittamisesta ei ole hyotya!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 07:54"]

Niin, jotkut meistä hoitavat kaiken tuon JA palkkatyön. Eivät ne kotityöt palkkatyössä käymällä häviä, lapset puetaan myös päiväkotiin ja päiväkodin jälkeen laitetaan ruokaa. Ja kotirumba pyörii lomalla 24/7 myös muulloin palkkatyössä käyvillä. Turha siis on mitään marttyyrin kruunua kiillotella.

[/quote]

Molemmista kokemusta - lasten kanssa kotona ja lapset koulussa/hoidossa ja minä töissä. Täytyy kyllä sanoa, että aika monta ateriaa ym.  jää päivän aikana tekemättä muksuille kun muut ihmiset huolehtivat omista lapsistani. Hoitotädit ja eskarin henkilökunta huolehti ulkoiluista jne. Toki pyykkiä ja muuta on, mutta tietty on - se on elämää. 

Minäkin käyn töissä lepäämässä. Nostan hattua heille, jotka jaksavat kotiäidin arkea. Kotiäitiys on todella raskasta. Varsinkin kun ei ole puolisoa joka auttaisi yhtään missään, vaikka lupasikin, että lapset kasvatetaan yhdessä ja hoidetaan yhdessä. Jätin tuon ja ihmiset päivittelivät, kuinka kestän yksin, mutta helpommalla pääsen näin, vaikka taloudellisesti onkin rankkaa. Työ on kuitenkin henkireikä ja helpompaa elämää töissä kuin kotona.

No höpönlöpön. riippuu varmaan mitä työtä tekee mutta kyllä työssäkäynti on X kertaa rankempaa kuin kotiäitiys, ainakin ns vaativassa työssä. Nimim. Tällä hetkellä kotona kolmen lapsen kanssa, joista yksi on vauvaikäinen ja yksi pitkäaikaissairas, ei isovanhempia lähipiirissä, mies töissä 7-19+työmatkat. toki rankkaa, mutta työssäkäyntiin verrattuna, ah, niin leppoisaa. Älkää siis kotiäiteet aina valittako. :)

Se joka vertaa omaa oloansa kotiäitinä tai -isänä siihen, millaista on olla töissä, tuntee oman perheensä muttei muita. On kotiäitejä joilla on 3hkk siivottavana ja sellaisia joilla on oma talo ja sauna ja piha ja kasvimaa ja koira ja hevonen ja kanoja...Joidenkin lapset eivät harrasta (vielä) paljoakaan, toisilla lapsilla on alusta asti lastentanssiryhmää ja musiikkikoulua tai urheilua ja aina pitäisi keritä viemään ja hakemaan. Samoin työt ovat ihan erilaisia, eikä yhtä työssäkäyntiä mielestäni voi verrata toiseen.

Ihan subjektiivisesti meillä oli niin että kotiäitiyden jälkeen siirryin tekemään 5 tuntia klo 8-13 kodin ulkopuolella ja pidin sitä pitkään hyvin mielekkäänä työaikana, jolloin lapsille, pyykille ja siivoukselle jäi tarpeeksi aikaa. Lasten varttuessa lisäsin vuosien aikana hitaasti tuntejani. Pidän itseäni hyvin onnekkaana.