Miksi ihmiset eivät osaa asettaa rajoja lapsille? En väitä itsekään olevani vuoden kasvattaja, mutta joku raja sentään?

Ja rajanveto voi olla joskus jopa ihan fyysisesti rankkaa!



Nimim. rimpuilevan, kiljuvan 3-vuotiaan pojan tänään kaupasta kotiin kantanut, ei ostettu sillä kertaa mitään..

asennettaan uusiksi.

Nimim. Eilen lapsi kiukutteli koko loppuillan erään pieleen mennen asian takia



Huooh. Ehkäpä meille vihdoin on löytymässä yhteinen kasvatuksen sävel...

Mutta sitten noin muuten ne rajat voi mennä eri kohdissa. Eli meidän lapset saa pomppia sängyssä, koska meitä se ei haittaa. Kylässä eivät pompi. Mutta joku voi kauhistella, että miks me annetaan niiden tehdän niin. No meillä ei oo ollut mitään tarvetta vetää rajaa siihen.



Ja sit kun lapset on meillä vielä pieniä, niin kaikkia pahoja tapoja ei ole saatu vielä kitkettyä. Kun aivan koko ajan ei voi olla kieltämässä, tai siitäkin menee teho, niin meillä on valittu ne tärkeimmät jutut kiellettäviksi. Ja tässä on sellaisia kiellettäviä, mitä ei kaikissa lapsiperheissä ole, kuten autotielle ei saa mennä, joelle ei saa mennä, rautatielle ei saa mennä, pihalle ei saa mennä yksin näistä vaarapaikoista johtuen... Näihin elintärkeisiin juttuihin on kulunut tässä alussa paljon voimia, aikaa ja niitä ei:n hokemisia, joten moni turhempi asia on jäänyt vähäisemmälle huomiolle.

Mutta meillä on kaksi erityislasta. Kuri on varmasti tiukempi kuin monilla muilla. Mutta joskus varmasti ulkopuolisista voi vaikuttaa ettei lapsilla ole rajoja ollenkaan. Kaikille lapsille rajojen asettaminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin luulisi esim. jos puheen ymmärtämisessä on paljon viivettä mutta ikää lapsella kuitenkin on jo.





Ei siis aina kannata arvostella ellei teidä perheen tilannetta ihan oikeasti.

Esim jos lyöt vielä kerran mailalla toista, niin otan sen pois sinulta. Ja kun lapsi lyö, niin arvatkaa tapahtuuko mitään. t.ap

Täällä ainakin olen monestikin lukenut, että ei kaikki lapset opi kerta kiellosta, että jotain lasta on kiellettävä KYMMENENKIN kertaa ennen kuin uskoo.



Naurattaa. Ei ihme, jos joku katsoo asiakseen arvostella toisia, jos hänen mielestään kymmenen kieltoa on paljon. Meidän lapsi yritti pihalta autotielle joka ikisellä askeleella koko viime kesän ajan. Että eiköhän niitä kieltoja tullut vähintäänkin kymmenentuhatta kertaa. Ja tietenkin se kymmenentuhatta kertaa oli oltava itse siellä fyysisesti varmistamassa, ettei lapsi vahingossakaan pääse autotielle ja kääntämässä hänet ympäri. Tänä kesänä ei ole tielle enää pyrkinyt.



Noin sinnikkään lapsen kanssa jokaisen rajan asettamiseen kuluu mittaamattoman paljon energiaa ja aikaa. Silloin tulee kyllä tarkkaan harkittua, että mihin rajan asettamiseen sitä edes ryhtyy, ettei uuvuta itseään ja ettei kaikesta synny niin suuri soppa, mitä ei edes pysty enää hallitsemaan.

mulla oli sellanenkuri että esim. kynnet piti olla n. sormenpään tasalla..ei yhtään pitemmät! jos jäin kiinni tupakasta, sain 2kk tiskivuorot (10hlöä,päivittäin!) tai selkäsaunan. farkuista ei saanut roikkua lankoja ja vaatteiden piti olla ehjät ja puhtaat. keittiön kaapin ovat piti muistaa laittaa jälkeensä kiinni, kylään ei liian usein, n.2ker/viikko... yms..

Eikä se mene edes noin, että jos vielä kerran lyöt.... Eihän toista saa lyödä edes sitä ensimmäistä kertaa. Mutta jos nyt niin pääsee vahingossa käymään, niin kuin aina joskus käykin, niin ei siinä enää uhkailla, vaan seistään vieressä vahtimassa kuin haukka, ettei heilahda enää. Ja se maila on silloin tietenkin otettu aikapäiviä sitten pois.



Eli ymmärrän kyllä katkeruutesi, ap.



9

Vierailija:

mulla oli sellanenkuri että esim. kynnet piti olla n. sormenpään tasalla..ei yhtään pitemmät! jos jäin kiinni tupakasta, sain 2kk tiskivuorot (10hlöä,päivittäin!) tai selkäsaunan. farkuista ei saanut roikkua lankoja ja vaatteiden piti olla ehjät ja puhtaat. keittiön kaapin ovat piti muistaa laittaa jälkeensä kiinni, kylään ei liian usein, n.2ker/viikko... yms..