Onko täällä islamiin palanneita?

Onko täällä islamiin palanneita?

Uskotko nyt mihinkään (muuhun)?

Ei millään pahalla vaan kaikella ystävyydellä.

Terv. järkiinsä tullut (nyt hävettää rankasti)

sanoa etten tiedä mikä on totuus. Tahtoisin kyllä uskoa, että Jumala on olemassa. Nyt opiskelen yliopistossa teologiaa.



T. 3

Miksi käännyit siitä pois?

Samaan aikaan sitten minulle naitettiin puoliväkisin (tiedän, olin naiivi ja hälytyskellot eivät kilkattaneet) arabiukko, jonka kanssa elo oli helvettiä. Niin paljon näin "hienoa" islamia, että häivyin suhteesta ja sittemmin uskonnosta - ei ollut mun juttu.

Tulipahan koettua sekin. Mua ei kyllä hävetä islam-ekskursioni pätkääkään. Tietyssä elämänvaiheessa se tuli tarpeeseen. Nyt, kun olen vahvalla pohjalla, en tarvitse enää islamia, enkä mitään muutakaan uskontoa.

Se että pääsit kultista ulos sen jälkeen kun siihen olit ajautunut, osoittaa sinun olevan mieleltäsi vahva ja itsenäiseen kriittiseen ajatteluun kykenevä. Kaikki tekevät virheitä, harvempi ottaa niistä opikseen.

siitä eronneet pitää sen uskonnon määräysten mukaan tappaa.

Alkusysäys oli jonkinlainen kasvukriisi joka johti etsiskelyyn. Kymmenen vuotta vierähti siinäkin maailmassa, mutta tulin onneksi järkiini ja elelen ilman Herraa aivan tyytyväisenä elämääni, ilman pelkoa ja ilman toisten sanelemia sääntöjä.

Veditkö jutun äärirajoille asti? Siis huivit, kasvohuivit, ihme säännöt jne.. Mä vedin (:



T. 3

Ei ole uhkailtu, mutta muutin toisaalle ja pistin hienovaraisesti hissukseen kaikki suhteet siihen suuntaan jäihin.

jos nyt näin voisi asian ilmaista. Huivia käytin kyllä, rukoilut ja muut säännöt yritin jonkin aikaa hoitaa, mutta jo alusta asti kriittinen mieleni jyräsi sääntöjen ja muiden asioiden yli. Jätin pois ensin huivin, sitten rukoilut ja sen jälkeen koko homman. Olen erittäin onnellinen nyt, enkä ikinä meinaa hairahtua minkään sortin uskonnolliseen ryhmittymään. Elämänkatsomukseni nykyään on filosofia. Se, joka oli myös ennen islamia.



Joku kysyi, onko tullut uhkailuja. Minulle ei koskaan. En ole koskaan kertonut kenelläkään muslimille jättäneeni islamin. Ne ystävät ja tuttavat pikkuhiljaa hiipuivat pois. Miten sun ystävyyssuhteesi muihin muslimeihin nykyään 3?

sinä aikana olen nähnyt jos jonkinmoista islamissa vierailijaa..



olisi mielenkiintoista tietää, että olivatko nämä ihmiset oikeasti "aidosti" muslimeja koskaan?



Täälläkin varmasti joku vanhoista tutuistani roikkuu...minulla ei olisi ollut ongelmaa pysyä väleissä, mutta he kai halusivat hakata kaiken islamiin liittyvän pois elämästään.. mikä ei kaikilta onnistu, koska lasten (niiden joilla on lapsia) isät ovat edelleen muslimeja.



Jos teillä on lapsia, miten olette heille asian selvittäneet?

Jättäessäni huivin pois, lapset olivat vielä pieniä. Eivät osanneet ihmetellä ja kysellä. Eivät halua olla uskontojen kanssa missään tekemisissä, vaikkei kotona puhuta mitään ko. asiasta suuntaan eikä toiseen.

aikuisena valita, mitä he haluavat olla. Niinhän lapset kuitenkin tekevät aikuistuessaan. Ei ole ongelmaa ollut tässä laisinkaan.

Alkusysäys....hmm...ehkä vain vihdoin myönsin itselleni,että islam on jo sydämessäni, vaikka yritin sen kieltää. En ole koskaan ollut taleban-sisko, en käytä huivia useinkaan, meikkaan, biletän ilman alkoholia, vietän ramadania,olen vege, naimisissa muslimin kanssa...Lapset kasvavat muslimivanhempien kasvattamina,mutta itse he aikuisina tietävät parhaiten,mikä heille on oikea tie.

Isä on, äiti ei enää. Lapset kapinoivat isän uskoa vastaan, vaikka äiti on yrittänyt pitää esim. eidin yms. kotonakin näkyvillä. Haluavat olla uskonnottomia, kouluikäisiä, murkkuja jo.

on yrittänyt pitää murhakultin juhlia kotona lapsille esillä, vaikka itse on havahtunut totuuteen? Pelkääkö tämä äiti ex-miestään?