**SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN vko 30**
Suuri päivä on koittanut. Tunnin päästä on aika kierukan poistoon. Toivottavasti menee hyvin ja vaivattomasti. Kuopus nukkuu päikkäreitä sohvalla, johon nykyään aina itsekseen simahtaa kun on unien aika.
soffala aloitteli keskustelua raskauksien vaikutuksesta kroppaan. Itse koin suurimman " järkytyksen" heti ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Kroppa tuntui hieman vieraalta kun oli tullut kiloja, raskausarpia, kipeä episotomia haava jne. Kesti hieman aikaa totutella muuttuneeseen kehoon. Ennen ensimmäistä raskautta olin hyvin timmissä kunnossa jatkuvan urheilun takia. Sittemmin muutoksia ei ole enää tullutkaan. Kahdessa seuraavassa raskaudessa ei tullut yhtään lisää raskausarpia. Välilihaa ei tarvinnut enää leikata ja rinnat on pitkistä imetyksistä huolimatta pysyneet ihan kauniina. Olen saanut aina kiloja todella reippaasti odotusaikoina, mutta sitten myös palautunut hiljalleen ilman laihduttamisia. Ok, myönnetään että vatsanahka ei ole enää niin tiukka kuin ennen lapsia, mutta olen ihan tyytyväinen vartalooni. Vaalenneet kymmenen vuotta vanhat raskausarvet eivät minua eikä tietääkseni ketään muutakaan haittaa. En kylläkään viihdy bikineissä vaan puen mieluummin kokouikkarin yleisille rannoille ja mieluiten sellaisen joka vähän tukee povea.
Kirjoitelkaahan kuulumisia. Sofur
Kommentit (24)
Nyt jännittää jo kovasti. Kp 27/35 on nyt menossa ja rinnat turvoksissa ja kipeät. Mitä se nyt sitten tarkoittaa kun minulla ei koskaan ainakaan se ollut raskausoireena? Teen kyllä raskaustestin jo perjantaina tai lauantaina koska meillä on juhlat viikonloppuna joissa tarjoillaan alkoholia. En kyllä turhaan ala herättelemään sukulaisten epäluuloja olemalla juomatta. Jos olenkin raskaana niin miten saisin sen pidettyä salassa? Hetihän ne alkaa epäillä kun en juo mitään! Minkä selityksen keksisin? En haluaisi niin aikaisessa vaiheessa vielä kenelekään kertoa...
Palaan taas ruotuun...enhän malttanut pois täältä ihanasta seurastanne kauaa olla...vaikka keskenmeno on vielä hyvin tuore tapaus, ei onneksi kaavintaa tarvittu. Viikon päästä vielä vihonviimeinen verikoe, mutta uskon kaiken " ylimääräisen" poistuvan luonnollista reittiä. Vuotoakin on enää hyvin hyvin niukasti.
Mies kuumeilee jo ehkä enemmän kuin minä vaikka alun alkaen oli hyvinkin vastaan. Vaihtoi jo lauantaina autoakin isompaan, kun on varma että pian se seuraavakin tärppää...minä en ole vielä niin varma ja toisaalta päässä kummittelevat hiukan ristiriitaisetkin ajatukset että entä jos tulenkin raskaaksi ja se taas menee kesken...on se kuitenkin sen verran kova paikka, vaikka alkuvaiheessa olisikin, ettei sitä toivoisi kohdalleen enää kolmatta kertaa (minullahan on ollut yksi keskenmeno jo aiemminkin n. 7v sitten).
Mutta mutta...joku kyseli raskausarvista ja kropan muutoksista...minulla nuo ekat raskausarvet tulivat jo ennen raskauksia kun olin reilusti ylipainoinen. Nytkin olisi vielä pudotettavaa ja täytynee ottaa urakaksi kilojen karistus ennen raskautta...eli toivottavasti mahd. pian. Suonikohjuja minulla on ollut aika kauan ja raskaudet eivät niitä parantaneet...nyt tammikuussa nekin leikattiin ja pelottaa että pullahtavatko uuden raskauden myötä heti uudelleen...
Pahoittelut keskenmenon kokeneille ja onnea plussanneille!! Ainakin Omppuaippä olet jäänyt mieleen aikaisemminkin, kun meillä oli vähän samat aatokset siitä, että vasta vähän myöhemmin (loppukesällä tai syksyllä) aletaan tositoimiin. Mutta sinä raskauduitkin ihan vaivihkaa!! Tosi ihana yllätys varmasti oli! Meillä aikoinaan kakkonen sai alkunsa sillä tavalla, että ei häntä varsinaisesti yritetty ja sitten olinkin raskaana (juuri kun olin saanut uuden työpaikan, heh heh!)....Meillä ei siis itsellä vielä yritystä päällä. Ensimmäinen yrityskierros taitaa lähteä käyntiin vasta syyskuussa...Katsotaan nyt uskalletaanko silloinkaan...En tiedä, ajatukset ja tunteet vaihtelevat minullakin paljon asian suhteen. Haluaisin vielä kovasti neljännen (olen jostain syystä aina haaveillut neljästä lapsesta), mutta silti kaikki raskauteen, synnytykseen, vauvanhoitoon, sairauksiin ym. mietityttää. Minulla on mennyt aika hienosti kaikki raskaudet/synnytykset. Kammoja ei ole jäänyt, eikä raskausarpia, eikä ylikilojakaan, vauvoilla ei ollut koliikkeja, eikä vaikeita allergioita. Tietysti oma jaksaminenkin mietityttää. Tuntuu, että kolmenkin kanssa saa koko ajan olla huolehtimassa jostain ja hankkimassa jotain (esim. uusia vaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä). Kotityöt lisääntyisivät neljännen myötä. Nytkin pyykkiä ja tiskiä tuntuu riittävän. Onneksi mies osallistuu täysillä kotitöihin. No, parempihan se on kai tässä vaiheessa miettiä näitä juttuja...Nyt heräsi kuopus päiväuniltaan...t.Menninkäinen
Meillä tämä vauvakuume on myös niin on/off - toisena päivänä on ihan selvää, että sitä joukon viimeistä vielä yritetään kun taas toisina päivinä ehdottomasti ei... Tuo fiilis on vielä toistaiseksi ollut se vahvempi, mutta katsellaan nyt. Pelottaa vähän tuo jaksaminen, kun esikoisella ja kakkosella on ikäeroa hiukan reilu vuosi ja täytyy sanoa, etten nauttinut heidän vauva/taaperoiästään juurikaan. Nyt kun kakkonen on 5v ja kuopus pian 1v, niin olen nauttinut pienimmäisestä ihan eri tavalla. Saisin viettää hänen kanssaan ihan kahdenkeskistä aikaa sitten kun vanhemmat on koulussa ja tiedän että se olisi upeaa! Samoin pelottaa hiukan sairastelut, jaksanko vielä sitä jatkuvaa nuhakuumeilua ja yöheräilyjä kun pikku-nenut on tukossa... Yhden kanssa sen vielä jaksaa.
KUITENKIN - olisi mukava saada kuopuksellekin oma " aisapari" ja kaveri. Olen saanut näin myöhemmin hyvin myös " oman vapaahetken" , kun isommat leikkivät yhdessä. Minua ei tarvita koko ajan keksimään leikkejä tai leikkiseuraksi.
Joku kyseli miten raskaudet on vaikuttaneet kroppaan. No, minulle tuli heti esikoisen aikaan todella rumat raskausarvet vatsaan ja niitä on paljon. En usko niiden nyt enää lisääntyneen myöhemmissä raskauksissa, mutta punottavat nyt taas enemmän. Tämän viimeisimmän jälkeen painonpudotus on ollut hankalaa, tosin minulla ei sitä ylimääräistä ole koskaan ollut. Normaalipainossa olen pysynyt raskaana ollessanikin. Mutta nyt tämä vatsalöllö inhottaa :/! Enkä tunnu pääsevän siitä millään eroon! Eihän se tietysti palaudu, kun on revennyt, mutta kakkosen ja kuopuksen välissä ehdin olla todella hyvässä kuosissakin. Tässä ehkä yksi asia mikä myös hiukan jarruttaa raskautumis-intoa... Mutta tätähän tämä elämä on. Etenkin naisilla ;D.
Kesäterveisin, Kaakaokirahvi =)