Miksi ette ole yhdessä sen sielunkumppanin kanssa???

ei se niin toimi.

Sielunkumppani on kiva lisä elämään.

Luulen, että arjessa hänestä tulisi vain ok-tyyppi

mitä järkeä tossa on?Ei voi muka asua saman katon alla?No,me voidaan asua,ja ollaan todellisia sielunkumppaneita ja onnekkaita sellasia!

kunnes huomaan, että joo, tätäkö tämä nyt vain oli?

Ei ole minusta (eikä hänestäkään, näin luulen) tuottamaan sitä ikävää ja pettymystä puolisolleni ja lapsilleni.

Kumpikin meistä tiedämme, kuinka paljon toisillemme merkitsemme... Ehkä sitten seuraavassa elämässämme on aikamme??

Kiduttavaa, mutta tämä on valintamme... ainakin vielä.

Mun sielunkumppani on ehdottomasti mun paras ystävä jonka kanssa oikeasti ajatukset voi lukea ilman sanoja. Aviomies on ... no, aviomies. Kyllä elämä on aika köyhää jos aviomies on myös se paras ystävä ja sielunkumppani... Mutta tämähnä on vain mun mielipide, jokainen elää kuten haluaa ja parhaaksi näkee.

Yhteiseloa yritettiin aikoinaan, mutta ei siitä mitään tullut. Se ei riittänyt, että ajatus kulkee samaan tahtiin ja keskustelu sujuu, kun toisella ei ole mitään käsitystä siitä, miten rahaa käytetään oikein ja mistä sitä sinne lompakkoon ilmestyy. Ihana ihminen, sydän kultaa, mutta ei kaikissa asioissa aivan " yhteiskuntataitoinen" . Tuskin tulee koskaan töitä tekemään.



Nyt olen naimisissa hyvän ystävän kanssa. Sielunsisaruus on kaukana, mutta minulla on ihana mies, joka on myös paras ystäväni. Lisäksi ei tarvitse kantaa huolta perheen asioista. Arki pyörii ja homma toimii. Tämä on helpompaa!

Vierailija:

Ei ole minusta (eikä hänestäkään, näin luulen) tuottamaan sitä ikävää ja pettymystä puolisolleni ja lapsilleni.

Kumpikin meistä tiedämme, kuinka paljon toisillemme merkitsemme... Ehkä sitten seuraavassa elämässämme on aikamme??

Kiduttavaa, mutta tämä on valintamme... ainakin vielä.

Miksi ei voi pitää sielunveljeä ystävänä, vai onko liha liian heikkoa?

Vierailija:

Ei ole minusta (eikä hänestäkään, näin luulen) tuottamaan sitä ikävää ja pettymystä puolisolleni ja lapsilleni.

Kumpikin meistä tiedämme, kuinka paljon toisillemme merkitsemme... Ehkä sitten seuraavassa elämässämme on aikamme??

Kiduttavaa, mutta tämä on valintamme... ainakin vielä.

Ehkä se kuvaa parhaiten ensimmäistä asuinkumppaniani, että hän 19 vuotta täyttäessään havahtui siihen, että ei ollut suorittanut ajokorttia, mutta useasti ajanut autoa. Hups, kyllähän tuollaiset pikkujutut unohtuu. :)

Kenestäkään muusta en ole kommentoinut yhtään mitään.

Mieheni ei ole tämä sielunkumppani, ei valitettavasti. En miestäni moiti, hän on ihana puoliso ja isä.

Ystävänä olemmekin sielunkumppanin kanssa, olemme monesti puhuneetkin. Enempään emme voi lähteä, se satuttaisi liian monta ihmistä.

Niin ja sitä pelkään, että lihakin on heikko. Vetovoima toista kohtaan on ihan käsittämätön, mutta vielä on onnistuttu pysymään pelkkinä ystävinä (3v.)



t:9

kerran tapasin ja kovin kovasti kolahti, toista tapaamiskertaa ei luultavasti tule.

Valitettavasti rakkaus ja hullaantuminen peitti alleen sen tosiseikan, ettemme muuten olekaan kovin hyvin yhteensopivia.

Sielunkumppani tuli vastaan 8 avioliittovuoden jälkeen, mutta pidän sen ystävätasolla, koska olen naimisissa, ja saan seksuaalisen tyydytyksen omalta mieheltänikin. Henkisiin tarpeisiin ei mieheni valitettavasti riitä.

Ehkä joskus eroan ja minusta & sielunkumppanista tulee jotain muutakin, kuka tietää.

että olen yhdessä sielunkumppanini kanssa. Yhdessä kohta 8 vuotta, naimisissa 1v. Parempaa en voisi saada, enkä tarvitsekaan.

Vasta kun tapasin niin uskoin ja silloin olin jo naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti.

Olemme 100 prosenttisesti samalla aaltopituudella. Aistin, kun hän on lähellä, vaikka en näkisi häntä. Kaupungilla esimerkiksi. Elämät menee ristiin jatkuvasti: työt, lasten harrastukset jne... teemme samoja valintoja toisistamme tietämättä. Tapaamme harvoin (työskentelemme samassa kaupungissa, mutta asumme 60 km päässä toisistamme), mutta tiedän aina mitä hänelle kuuluu, ja päinvastoin.



Sielunkumppanuuteen ei liity mitään eroottista. Sielunkumppanuus on sitä, että jakaa saman sielun. Sielunkumppaniin ei rakastuta. Ap puhuu nyt ihan eri asiasta kuin sielunkumppanuudesta.

piti saada. Nyt yksi lapsi ei-sielunkumppanin kanssa ja toista odotetaan. Hyvä mies monessa suhteessa ja ihana isä, mutta ei se sielunkumppani. Kyllähän se välillä surettaa, mutta näillä eväillä nyt mennään... Kaikkea ei voi saada, kuten sanonta kuuluu. Uskon, että 1000000 kertaa parempi näin, kun perheettömänä pyöriä baareissa etsimässä sitä " oikeaa" .

Minullakin sielunkumppani nainen, rakas ystävätär, sielun sisko.



Olemme molemmat heteroja, naimisissa, äitejä. Mutta kun elämiämme vertaa, meille on sattunut samankaltaisia asioita, suunnilleen samassa iässä ja elämänvaiheessa.



Ja me todella olemme samalla aaltopituudella, kommunikoimme jopa ajatuksin, silloin kun emme ole fyysisesti toistemme elämissä läsnä. Asumme eri maissa.



terveiset vain rakkaalle ystävälleni!

Koska täytyi valita lapseni isän ja toisen miehen välillä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta ei mieheni kanssa ole, tuon toisen kanssa kyllä.. Mietin asiaa pitkään ja ajattelin vuosia eteenpäin. Päädyin valitsemaan lapseni isän elämänkumppanikseni, nyt tulossa toinen lapsi. Kaipaan tuota toista miestä on helvetin kovasti. Tähän elämään en täysin tyytyväinen ole, mutta tämä on minun elämääni nyt. Näillä mennään ja ehkä joskus vielä asiat muuttuvat ja voin valita tuon toisen miehen satuttamatta ketään.