Onnellisuuspillerit, onko niistä apua?

Nyt käytössä Efexor ja todellakin on alkanut elämä hymyilemään. Voimia, kyllä siitä selviää.

kun aloin olla koko ajan tosi itkuinen, hermostunut, ahdistunut ja kiukkuinen. Kynnys aloittaa oli suuri, sillä en yleensä juuri syö Panadolia vahvempaa ja harvoni sitäkään, mutta päivääkään en ole katunut. Olo on TODELLA paljon parempi ja elämänlaatuni on kohentunut merkittävästi. Enää ei itketä, ahdista, v**tuta ja olen muutenkin paaaaaljon pitkäpinnaisempi, rauhallisempi ja positiivisempi. Terapia minullakin edessä vielä joskus, mutta tämä on hyvä alku!

Vielä kysyisin, menittekö ihan tavalliselle lääkärille tk:ssa tai yksityiselle?

Ja mitä jos suoralta kädeltä pyydän lääkäriä kirjoittamaan reseptin, suostuuko? Tuleeko noista lääkkeistä sivuvaikutuksia?

Lähinnä pelkään jos ne väsyttävät, nytkin on niin saamaton ja veltto olo, mitään en jaksaisi.

Entä lääkityksen lopetus, onnistuuko se omin nokkinensa. En tahtoisi jäädä lääkekoukkuun, muutenkin pelottaa lääkkeiden otto, oma äitini kuoli masennuslääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksiin. ap.

ja eka viikko on vaikeaa aloitusoireitten takia. järjetön väsymys, ahdistus, kaikkia outoja tuntemuksia, pahoinvointia. En jaksanut edes kättä nostaa suurinpiirtein, onneks mies oli lomalla ku aloitin ne. Pahin kesti noin 5 vrk ja sitte alkoi helpottaa, mutta mieli piristyi pikkuhiljaa ei heti. Yksityistä psykiatria suosittelen

Minä kävin yksityisellä psykiatrilla ja tilanteen kärjistyttyä myös julkisella puolella päivystyksessä. Reseptin kirjoitti kuitenkin tuo yksityinen lääkäri. Varaa rohkeasti aika ja mene kertomaan tuntemuksistasi.



Minä syön Sertralin-nimistä valmistetta ja mitään sivuvaikutuksia, ainakaan häiritseviä, ei ole tullut. Lääkkeen lopetus tapahtuu aikanaan vähitellen annosta pienentämällä eikä näihin ns. tavallisiin masennuslääkkeisiin mielestäni synny kovinkaan helposti riippuvuutta. Mutta puhu ihmeessä lääkärille peloistasi niin hän osaa varmasti valita sinulle parhaiten sopivan lääkkeen.



Tsemppiä, kyllä se siitä!!!

muuten en käytä.

Onnellisuuspillereiksi itsekin niitä nimitän, vitsillä.

Minulle ne olivat pahassa elämäntilanteessa se viimeinen oljenkorsi ja kun tilanne muuttui vielä raskaammaksi, olin entistä iloisempi että ne hankin. Ei ne mitään muuta tai paranna, mutta kun ei tarvitse itkeä 24/7 kuin niagara tai pohtia tekisikö itsemurhan vai ottaisiko eron, elämä kuitenkin on helpompaa. Ja ero otettu. Ja selvisin.