miten odottavan äidin ahdistuneisuus vaikuttaa raskauden kulkuun?

ainoa?

;(

:(

Joku tutkimus mielstäni oli että jos äiti on ahdistunut raskauden aikana, stressihormonitaso korkealla, saattaa vaikuttaa lapsen alttiuteen sairastua skitsofreniaan... Ja omalla kohdallani voisin kuvitella että jos olisin ahdistunut/stressaantunut, se nostaisi verenpaineita. Ja eikös korkealla verenpaineella ole jokin vaikutus napanuoran virtauksiin? Tämä ei ole fakta, mutta ihan kuin olisin jostain kuullut...

Onko tämä totta???????

jos on ahdistunut raskausaikana. Ei se häviä sillä että päättää, ettei enää ahdista... Eikä se ainakaan vähennä ahdistusta, jos kerrotaan että nyt sun lapsesta tulee skitsofreenikko kun olit raskausaikana ahdistunut.

ja hyvin ahdistunut koko raskauden ajan- luokkaa 4% maksimissaan. Siis 96 lasta sadasta säästyy skitsofrenialta. Enemmän riskiin vaikuttaa varmaan äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteen laatu ja ensimmäisen ikävuoden kokemukset.



Stressin on predo-tutkimuksissa todettu jossain tilanteissa vaikuttavan lapsen temperamenttiin, herkkyyteen reagoida ärsykkeisiin siis. Mutta siihen vaikuttaa myös genetiikka sekä ympäristöolot - etenkin ensimmäisten ikävuosien aika on tärkeä.



Sinun kannattaisi hakea apua ahdistuneisuushäiriöön, sillä jo oireilet paljon, se voi vaikuttaa sinun ja vauvan vuorovaikutussuhteeseen.

on jo paljon:'(



en kestää,miksi tulin kysymään,nyt ahdistaa triplasti enemmän

kokemusta kaipan

Olen sitä mieltä, että kyllä se sikiö voi vatsassa ihan hvyin huolimatta äidin ahdistuksesta. Ja taatusti syntyy yhtä reippaana kuin muutkin lapset. Rauhoitu.

Itse kärsin myös ahdistuneisuudesta ajoittain ja olen kärsinyt mm. paniikkihäiriöistä yli 10v-ikää nyt 26v. Eka raskaus meni hyvin ja oin onneni kukkuloilla ja energiaa riitti. Lapsi oli vuoden ja menin 4 kk pätkätyöhön ja se oli silloin henkisesti liikaa, ja paniikkihäiriöitä tuli taas. Tajusin, että olen stressiherkkä ja että on aikoja jolloin pitäisi vain höllätä. Nyt toisen lapsen odotus on mennyt ok, rv 25 mutta juuri ennen raskautta kärsin todella suuresti ahdistuneisuudesta varsinkin kun veljeni sairastui psykoosiin ja on edelleen sairas. Olin ihan sekaisin ja oli "onni" että raskautumiseni kestikin pidemmän aikaa-en tiedä miten olisin kestänyt kaiken jos raskausväsymys olisi ollut vielä siihen päälle. Kävin juttelemassa yksityisellä psykoterapeutilla ja hän suositteli jatkohoitoa eli säännöllistä tapaamista-en ole saanut vielä aikaiseksi mennä. Sain myös lääkkeet, joita söin pari kuukautta ja ne auttoivat pahimpaan oloon. Nyt neuvolassa olen kertonut tilanteestani, omankin terveyden vuoksi, koska ajattelen, että mitä jos masennun tai ahdistun enemmän raskauden aikana tai vauvan saatuani. Nyt on enemmän jotain itsesuojeluvaistoa, että haluaa ennaltaehkäistä omaa pahaa oloa. Lääkkeitäkin voi kuulemma syödä raskauden aikana mutta lääkitystä vähennetään synnytyksen lähestyä, jotta lapsi olisi pirteämpi syntyessään. Itse tiedostan, että kaikelle ahdistuneisuudelleni on syvät syyt, joihin tulisi vain saada apua! Tietysti voi olla niin, että on tilapäisesti ahdistunut ilman syytäkin mutta suosittelen tutkiskelemaan itseäsi! En osaa sanoa,miten vaikuttaa vauvaan. Luin hiljattain kirjoituksen, että jo 5-6kk ikäinen vauva osaa ymmärtää äidin ilmeistä jos tämä on masentunut/ahdistunut-eli vaikuttaa siis vuorovaikutukseen.

Että sai kärvistellä ahdistuksessa ja pelossa oikein kunnolla :-(

Minulla on krooninen ahdistuneisuushäiriö, samoin paniikkihäiriö, masennus ja rajatilakin. Vauvasta tuli aivan ihana tapaus, syntyi ajallaan! :)

vaikuttaa kai eniten siihen suhteeseen, jonka tulet luomaan lapseen hänen syntymänsä jälkeen. eli riski synnytyksen jälkeiseen masennuksen on suurempi, ja voi olla että suhdetta lapseen on vaikeampi luoda. mulla on taustalla ensimmäisen lapsen kohtukuolema viikolla 30, ja sitä seurannut suuri pelko ja ahdistus seuraavassa raskaudessa. pääsin tiiviiseen seuraantaa jo psyykkisen vointini takia, jossa minulle vakuutettiin, ettei lapsi minun ahdistuksestani tiedä mitään, on suojassa. mutta pelolla voi olla juuri synnytyksen jälkeen masennusta lisäävä riski. onnellinen odotus ei aina ole mahdollinen, syystä tai toisesta, mutta sitä katuisin jos lapseni jäisi jo odotuksessa vaille rakkauttani. voimia sinulle, vaikken ole samassa tilanteessa kuin sinä, ymmärrän.

kannustuksesta

kiitos