Miksi ihmeessä en tule raskaaksi..?

oli pakko hakea tämä aloitukseni vielä esiin, kiitos vastanneille,

nyt tuntuu hiukan paremmalta. Itse olen miettinyt tuon stressin osuutta, sitä kun töissä on, ja se voisi kyllä vaikuttaa.. Tai sitten on jotain muuta..



t ap

Mutta kuulostaa vähän hassulle tuo, että et tuu raskaaksi, vaikka talouskin on kunnossa. Joo et varmaan sen paremmin, vaikka talous ei olisikaan kunnossa, mutta ei ihan kamalan hyvin istu tuonne syiksi, miksi sinun pitäisi jo olla raskaana.



Mutta sellaistahan se nykyään on, että ensin laitetaan elämä mallilleen, ja sitten on lasten vuoro.

Varatkaa aika vaikka AVA-klinikalle. Jos teillä on talous kunnossa, niin kannattaa mennä ensisijaisesti yksityiselle klinikalle. Ei ole paljon kalliimpaa kuin julkinen ja julkiselle joudutte jonottamaan ainakin puolisen vuotta kunnasta riippuen toki.

Syitä esim: endometrioosi, kystat, tukkeutuneet munasarjat, ovuloimattomuus (vaikka mensut tulisivatkin), PCO, miehellä siittiöiden vähyys tai huono laatu.

Vierailija:

Olen suhteellisen nuori (31v), minulla on aika terveet elämäntavat (en polta, käytän alkoholia kohtuudella, syön monipuolisesti ja raskausvitamiineja, lenkkeilen jne), talous on kunnossa (vakityöt molemmilla), suhde kunnossa (olemme menossa naimisiin) jne.

Kaikki niin maan perusteellisen hyvin, mutta lasta ei kuulu? Kohta vuosi yritystä täynnä ja tutkimuksiin kai on mentävä.. Tämä on meidän pienen perheen suuri suru, josta ei tunnu yli pääsevän :( Arkielämä ja elämä yleensä on nautittavaa, joten sen elämän soisi yhteisen vauvankin jakavan meidän kanssa..

Mitähän tässä elämässä pitäisi vielä oppia? Onko jäänyt jotain huomaamatta ja en sitten ole vielä valmis äidiksi? Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi.

Esikoinen kuintekin natsasi ekasta kierrosta ja nyt 1,5 vuotta yritystä takana... Toista ei vaan kuulu. Tarvis varmaan mennä tutkituttamaan itsensä, koska veikkaan syyn löytyvän ovulaatiohäiriöistä.

jo muka 30 vuoden jälkeen rajusti. Joidenkin kohdalla ehkä voi olla, mutta ei voi yleistää!

Toivoaan ei kannata menettää. Ja suosittelen, että käyt lapsettomuuteen perehtyneen gynekologin vastaanotolla keskustelemassa asiasta.

Oletko koskaan tikuttanut ovista? Ovis nimittäin saattaa olla eri kohdassa kiertoa kuin luulet. Oletko tunnistanut ovulaation itseltäsi. Netistä saa tilattua kohtuullisella hinnalla ovulaatio testejä joita voi itsekin helposti kokeilla.

Tietenkin jos yhdyntöjä on säännöllisesti koko kierron ajan ei sillä oviksen tunnistamisellakaan ole niin suurta merkitystä jos niitä siittiöitä on koko ajan odottamassa munasolua.



Toivotan kovasti tsemppiä ja plussaonnea teille!



mantelipulla

että sillä hedelmättömyyttä kannattaa itselleen alkaa selittää.



Olemme siis reilut 3 vuotta yritetty toista lasta saada. Kun yksi jo on, ihmettelee ehkä hieman eri näkökulmasta, miksi ei tule raskaaksi, mutta ymmärrän kyllä lähtökohtasi. Meilläkin on " puitteet" kunnossa, eli niihin liittyviä ongelmia tai stressiä ei pitäisi olla.

Nuo vähentävät stressiä ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa työllistyminen ja normaali tai hyvä elintaso eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Vaikka en toki tarkoita, että te kärsisitte lapsettomuudesta, mutta huomaan että ajatusmaailmasi ainakin alkaa kallistua tuttuun suuntaan.

Et sinä ap vielä ole vanha!

Naisen hedelmällisyys alkaa heiketä merkittävästi vasta 35 ikävuoden jälkeen.

Me aloitimme yrittämisen kun olin vielä alle 30. Muutama vuosi siinä meni, jostain syystä hoitoihin menoon oli iso kynnys, siinä ikäänkuin myönsi itselleen, että oli oikeasti lapseton.

Mutta onneksi menimme tutkimuksiin. Selsisi, että meissä oli vikaa MOLEMMISSA. Miehellä heikot simpat, ja itselläni keltarauhasen toiminnan häikkää. Lapsen saimme ivf- hoidolla, ja kannustan sinuakin ap menemään rohkeasti hoitoihin!

Niiden avulla 80% alle 35- vuotiasista raskautuu. Eivätkä ne hoidotkaan niin rankkoja olleet kuin etukäteen pelkäsin.

Onnea!

täytin 30 ja ensi kuussa tulee 31 täyteen :( Syksyllä mennään tutkimuksiin, nyt vähän harmittaa, ettei menty aiemmin, josko vika olisikin joku yksinkertainen hoitaa. Joka kuukausi jotenkin ajattelin, että jos tässä kuussa sitten tärppäisi.



Kaverini tuli juuri siinä kuussa raskaaksi, kun mekin aloitimme yrityksen. Nyt ollaan tuon pikkutytön kummeja ja väkisin tulee aina mieleen, että meilläkin voisi olla tuon ikäinen, jos " kohtalo" olisi ollut suotuisa.



Elämä on kyllä tänä vuonna opettanut, pidin raskautumista itsestäänselvyytenä, enkä oikein vieläkään ymmärrä, miten tässä näin on käynyt. Kuukautiset tulee aina säännöllisesti, eletään normaalia tervettä elämää, eikä vuoden aikana ole ollut suurempia stressejä (paitsi tuo joka kuukausittainen kuukautisten alkaminen, joka varsinkin alussa otti todella koville)



Tsemppiä teille!

Olen tismalleen samaa mieltä.



Miksi kaikki tämä hötkyily? Luottakaa siihen, että elämä kantaa - sieltä tulee se tyyppi, joka on tullakseen, tai sitten sieltä ei ole tarkoitettu lapsia ollenkaan. Tulee muita asioita : ).



Ei ole hätää, älkää siis hätääntykö.

Viittaan tuohon kympin viestiin... Pitäisikö sitä sitten ajatella jos saa vaikka peräpukamat että mitähän ne nyt yrittää mulle kertoa? Vai ajatteleeko vaan että paska tsäkä ja tilaa ajan lääkärille.

eli siis kärsivät lapsettomuudesta. Ja useimmiten syy on muuten miehessä ja sitä kannattaakin ensin tutkia eli ekaksi spermanäyte josta katsotaan siittiäiden määrä/laatu.

1v yrittämisen jälkeen tosiaan suositellaan hoitoihin hakeutumista ja varsinkin jos ikää on 30v tai yli.

Toiv teillä tärppi vielä tulee, meillä kumpikin saanut heti alkunsa kun ehkäisy jätetty joten voin vain kuvitella miten hermoja ja sydäntä raastavaa tuollainen on:`´(

Menkää ihmeessä tutkimuksiin, syy voi selvitä ihan helpostikin. Eikä ole niin sanottua, etttä sinä olet seongelma, miehilläkin voi olla vikaa siittiötuotannossa.

Me yritettiin vuosi, sitten tutkittiin ja ultrassa löytyi muuten oireeton PCO, joka teki sen, ettei ovulaatioita tullut. Meillä oli onnea, sillä minulle metformiinilääkitys sopi hyvin ja tulin raskaaksi 3 kk kuurin aloittamisesta.

Julkisella puolella tutkimusprosessi on hidas, meillä ensimmäisestä lääkärikäynnistä meni varmaan 3 kk siihen, että päästiin sairaalaan erikoislääkärin tutkittavaksi. Julkisella puolella on varmaan nopeampaa, mutta se sitten maksaakn. Toisaalta perustutkimukset (sisätutkimus, miehen tutkiminen ja ultraus) ei liene kohtuuttoman kallista, joitain satasia.

Vierailija:

Onko jäänyt jotain huomaamatta ja en sitten ole vielä valmis äidiksi? Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi.

Minä en usko mihinkään tuollaiseen. Ja epäonnistunut et ole, tämä on loppujen lopuksi vain yksi osa elämää ja joskus asiat vain eivät mene ihan niin kuin kuvittelee.

Vierailija:

Julkisella puolella on varmaan nopeampaa, mutta se sitten maksaakn. Toisaalta perustutkimukset (sisätutkimus, miehen tutkiminen ja ultraus) ei liene kohtuuttoman kallista, joitain satasia.

Äh, siis yksityistä tarkoitin tietysti

5, juuri tuon takia tunnen itseni epäonnistuneeksi.. :(

Nyt vasta lasta yrittämässä ja näin siinä käy..

sanovat nuo asiantuntijat että psyykkinen puoli on ainakin sen 50% siinä kuinka hedelmöittyy joten mahdollisimman lungisti vain! ja monilla vuosienkin lapsettomuudesta kärsineillä tärppi onkin käynyt jo kun toivo on ns heitetty ja lakattu yrittämästä.

Naisen hedelmällisen ikä on muuten 18-24v jonka jälkeen se jo laskee ja voimakkaammin 35v tultua mittariin.

-2-

Joillekin se tuo vaikeuksia vaikka hormonimäärät ovat pieniä. Minulle kävi näin. Aikansa otti, että hormonitasapaino tasaantui ( myös lääkärin apua tarvittiin ) mutta raskaaksi tulin silti ja ihana poika nyt tuhisee kainalossa. Tsemppiä ja iloista mieltä ap:lle! Te onnistutte kyllä!

kome vuotta. Olin silloin juuri täyttänyt 23 vuotta. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen mentiin tutkimuksiin eikä kummastakaan löytynyt mitään vikaa. Päinvastoin miehelläkin oli jopa erinomaiset tulokset. Ja oltiin muuten julkisella puolella tutkimuksissa. Ja kaiken kaikkiaan tutkimuksiin meni n. puoli vuotta. Mutta kyllähän sekin venyy, koska tietyt testit tehdään yhden kierron aikana ja sitten on odotettava toinen kierto toisille testeille yms. ja jos menkat alkoi sillä tavalla että oltiin ulkomailla niin taas siirtyi yhden kierron eteenpäin tutkimukset. Eli meillä venyi ihan tämänkin takia pari kuukautta eteenpäin joten ehkä sellanen 4 kuukautta oli realistinen tutkimus aika...ainakin Espoon Jorvissa.



Kuitenkin, Veljeni yritti lapsen yritys aikana itsemurhaa, vanhempani tekivät avioeroa ja isäni uhkaili omalla hengellään jos avioero tulee ja sitten vielä tämä ns. lapsettomuus. Kun kaikki tämä oli ohi eli veljeni löytänyt elämän halun, vanhempieni ero saatu päätökseen niin yhtäkkiä tärppäsi. ja nyt ollaan neljännellä kuulla raskaana. Hoidot oltais muuten aloitettu nyt tulevana syksynä.



Eli siis tällä tarinalla halusin vain kertoa, että moni asia kyllä vaikuttaa tuohon raskaaksi tulemiseen, eikä niitä aina välttämättä ymmärrä etsiä henkiseltä puolelta. Näin kävi ainakin itselleni.