Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapsi aavistaa asioita ennalta vai onko nää vaan sattumaa?
12.10.2008 |
Ostimme 120v vanhan talon, jota kunnostamme, emme vielä asu siinä.
Kun menimme taloon, 3v tytär sanoi, että tämä on kilttien ihmisten vanha talo. Ei tämä ollut minusta vielä mitenkään outoa, ihan harmiton lausahdus.
Talossa oli myös vanhoja huonekalua. Tyttö ihastui erityisesti vanhaan sohvasänkyyn. Sanoi, että tämä tädin sänky on ollut sellainen sininen, kun täti oli lapsi. Ajatteliin, et juu juu. Aloimme kunnostaa sänkyä ja useiden maalikerrosten alta löytyi sinistä.
Jokin aika sitten tyttö sanoi, että se vanha täti on tosi tyytyväinen, kun tähän taloon tulee taas ihmisiä. Tänään, kun tulimme talolle, oli oven edessä pieni kassi, jossa oli valokopioita talosta sen eri vaiheina. Yhdessä kuvassa oli tyttö, josta lapsi sanoi heti, et toi on XXXX. Mukana oli paperilappu, jossa kerrottiin, että tämä kuvat jättänyt ihminen oli käynyt katsomassa taloa monen vuoden tauon jälkeen kuultuaan meidän laittavan sitä ja miten iloinen ja onnellinen on, kun talo herää uudelleen henkiin. Hän pyysi pitämään talosta oikein hyvää huolta, koska siinä on ollut aikanaa niin hyvä elää ja taloon liittyy niin paljon rakkaita muistoja. Allekirjoituksena oli naisen nimi, jonka etunimi oli tyttäremme sanoma nimi.
Kommentit (8)
Jospa täti oli aikaisemmin jutellut lapsesi kanssa.
Kyllähän lapset joskus aavistavat kaikkea. Meille kävi hassusti, kun ajateltiin koko perhe mennä leikkipuistoon, jossa ei oltu käyty puoleen vuoteen, esikoinen ei kuitenkaan halunnut lähteä siihen puistoon vaan toiseen puistoon. Syyksi hän selitti, että koska se ensimmäinen puisto on remontissa. Olimme, että höpö-höpö.
Päätimme kuitenkin mennä siihen puistoon, jota oltiin ensin ajateltu ja kun tultiin perille huomattiin, että toden totta puistosta iso osa oli remontissa. Ei onneksi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi on herkkä aistimaan sitä, mitä silmä ei nää. Itse olen myös tietyissä asioissa herkkä ja se on vain rikkaus. Anna tyttäresi olla oma itsensä ja kuuntele mitä hänellä on sanottavanaan. Ota hänet todesta. =)
Tekisi mieli ottaa jotenkin häneen yhteyttä ja kysyä lisää asioita. En tiedä mistä tavoittaa.
ap
Älä välitä näistä..
Pääasia, että uskot tytärtäsi. En usko hänen ikinä tavanneen sitä tätiä. Toiset vaan näkevät maailman ihan eri kuvakulmasta, kuin toiset. Suurin osa katsoo maailmaa melko pelkistettynä versiona.
Ap taisi juuri katsoa Riivatut talot ja Piirin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi ei kuulosta oikein uskottavalta, kuulostaa siltä kuin olisi jostakin romaanista tai romanttisesta tv-sarjasta. Liian kiiltokuvamainen.
täytyy myöntää, että omakin lapseni näki muutettuamme edelliseen kotiimme jotain ihmisiä. Oli alle kolmevuotias ja pokkana kysyi, että ketäs nuo ihmiset oli ketkä tuosta äsken käveli ja kuka tuo oli kuka äsken seisoi siinä vieressäsi yms.
Otin silloin ihan saman aiheen täällä puheeksi ja aika monelta tuli kokemuksia juuri siltä ajalta jolloin on muutettu uuteen kotiin. Liekö sitten lapsen mielikuvitusta vai mitä?
selkäpiitä karmi silloin mutta onneksi loppui ne jutut melko pian.
En muista tarkkaan kuinka vanha mutta varmasti kuitenkin alle viisivuotias. Olimme menossa kylään joidenkin äidin tuttavien luo ja osasin selittää minkälainen talo oliennen kuin tulimme perille, vaikken ollut koskaan sielä käynyt aikaisemmin. Jotenkin tiesin myös talon sähköjärjestelmistä jotain. Tämä kyky hävisi kyllä iän myötä. Luulen että joillakin pienillä lapsilla on jotain kykyjä tai muistoja "edellisestä elämästä" jotka häviävät isommiksi kasvaessa.