Mua on ruvennut ahistamaan se että kohta rupsahdan ja kauneuteni katoaa.

ei sitä niin nopeasti rupsahda. Minä olen 40v. ja ihan kaunis vieläkin, muistakin kuin itsestäni (olen ollut mm. valokuvamallina hiljattain useampaankin otteeseen). Ja toisekseen, kannattaisikohan sitä hankkia elämäänsä muutakin sisältöä?

Kasvot ovat hyvässä kunnossa, mutta kropassa alkaa olla ylimääräistä löllöä siellä täällä.



Toisaalta vasta tässä iässä uskallan esim. pukeutua juuri niin ihanasti kuin haluan. Ennen en jotenkin tohtinut. Eli hyvännäköiseksi tunnen itseni edelleen. En tietenkään näytä enää kaksikymppiseltä, mutta kauneus on paljon muutakin kuin luonnostaan timmi nuoren kroppa. Toivottavasti lisääntynyt itsevarmuuteni näkyy myös ulospäin. :)

nyttemmin ovat häipyneet ja kroppa ja naama ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan :)

Kaikki masennuksen rippeetkin hävisivät kilojen myötä, ihanaa olla taas kaunis :)

Tai siis: eiväthän kaikki rupsahda, on tosi kauniita viisikymppisiäkin olemassa. Mutta minä kyllä rupsahdin joskus 36-vuotiaana, ja koska oma itsetuntonikin oli lähinnä ulkonäön varassa, niin tuntui, ettei jäljelle jäänyt mitään :(



Neuvoisin sinua siis itsetunnon kohotukseen jollain muulla kuin kauneudella, älä kysy miten, siihen en osaa vastata.....