Olenko liian omistushaluinen?

Kysypä mieheltäsi suoraan oletko hänen mielstään liian omistushaluinen?

Toisaalta minäkään en tapaile muita miehiä.



Mutta nuo yhteiset lounaat.. voi hitsi, kun harmittaa!!!

ap

Miksi harmittaa? Epäiletkö jotakin? Etkö luota mieheesi? Jos et, niin miksi?



Minusta tuollainen suhde kuulostaa kammottavalta. On karseaa, että kumppani ryhtyy valikoimaan kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen et.

Kysymykseen mikä harmittaa, vastaus on juuri se omistushalu. Toisaalta miehenikään ei varmastikaan haluaisi minun viettävän aikaani miespuoleisen työkaverini kanssa.

ap

Morre:

Miksi harmittaa? Epäiletkö jotakin? Etkö luota mieheesi? Jos et, niin miksi?

Minusta tuollainen suhde kuulostaa kammottavalta. On karseaa, että kumppani ryhtyy valikoimaan kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen et.

Eli jos et epäile miestäsi mistään, niin miksi ihmeessä tuollainen sitten harmittaa? Oletko kateellinen, koska sinulla ei ole mahdollisuutta samaan? Vai harmittaako, ettet voi kontrolloida miestäsi? Onko sinulla huono itsetunto? Paranisiko tilanne, jos lopettaisitte toistenne ystävien valikoimisen?

Olen vakaasti sitä mieltä, että naiset ovat tappaneet meidän flirtti kulttuurin. Ei lounas ole mikään esileikki ja sinulla voi olla miehiä ystävänä. Aina kuulee näitä juoruja että sen ja sen ukko katsoi mua sillä silmällä ja hymyili mulle, tarkottaa varmasti et se haluaa mut ja mä olen parempi kuin sen nainen hahaa.



Halu kontrolloida toista johtuu omasta huonosta itsetunnosta. Nyt mars tekemään hommia itsetunnon kanssa.

Eikä mulla ole huono itsetuntokaan, en vain halua että mieheni viettää aikaa naisen kanssa jonka kanssa hänellä synkkää, vaikka tiedänkin ettei pettäisi vaikka vähän ihastuisikin. Mutta miksi ruokkia tunteita?? jos kieltäisin mieheltäni lounaat, tiedän että hän hyväksyisi senkin. En ole vielä kuitenkaan kehdannut kieltää.



ap

Miksi ne lounaat häiritsevät sua noin paljon?

Morre:

Miksi ne lounaat häiritsevät sua noin paljon?

hassu olet, viettäähän ne muutenkin 8h yhdessä duunissa. Ei pari lounasta siinä mitään ratkaise.

Mulla on monta miespuolista kaveria, jotka todella ovat vain kavereita. He ovat kuin veljiä minulle, en voisi kuvitellakaan mitään fyysistä heidän kanssaan. Jos joku mies yrittäisi minua suhteessa rajoittaa kuten sinä miestäsi, niin mä kyllä lähtisin siitä suhteesta pois. Ystävät pysyvät silloinkin kun parisuhde ei.



Olet naurettava, sairaan mustasukkainen ja varmasti narsistinenkin.

ne kertovat enemmän SINUSTA kun miehestäsi...!



Sinua häirinneet yhteinen grilli ilta ymv. siksi, että mietit miten SINÄ suhtautuisit miespuoliseen yh-mieheen joka olisi työkaverisi ja tulisi teille grillaamaan.



Eli väitän, että sinä ap et osaa olla VAIN ystävää miehien kanssa, ja siksi epäilet ettei miehesikään osaa.

Ja ei, en tarkoita että pettäisit miestäsi mies puolisen kaverisi kanssa, mutta teidän välillä voisi olla " jotain" jollaista et halua miehelläsi olevan kenekään muun naisen kanssa (pitkälle menevää flirttiä, muka huomaamaton kumarrus niin että rinnat näkyvät lähes kokonaan kauluksesta, satunnainen hipaisu kahvihuoneessa maito purkkia ojennettaessa tmv.)



Kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että moni, sanoisin jopa että suurin osa ihmisistä osaa olla ihan aidosti VAIN kaveria vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Jos sinä et ap pysty siihen, älä rankaise miestäsi joka siihen pystyy. Hän on avoin sinua kohtaan, arvosta sitä!

Mieheni ei tosiaan ole moksiskaan siitä että " rajoitan" hänen elämäänsä, hän ei omien sanojensa mukaan koe sitä ahdistavana tai rajoittavana. Hänen ainoa ehtonsa on, että samat rajat koskevat sitten myös minua. Mieheni on aika flirtti tyyppi, ja myöntää sen itsekin. Itse taas en todellakaan ole flirtti, ja ehkä siksi en ymmärrä miehen flirttailua.. Joka tapauksessa, me olemme tehneet sen sopimuksen, että suhteeseen mahdumme vain me kaksi, ja ulkopuolisten mielestä rajat voivat olla tukehduttavat, mutta jos me emme sitä oe niin, mitä sillä on väliä? Se on mielestäni kypsyyttä ja kunnioitusta toista kohtaan, ettei " anna ymmärtää" mitään liikoja.



ap

En todellakaan hyväksyisi, että mieheni kutsuisi meille yh naistyökaverinsa grillaamaan.......

Vierailija:

Mieheni ei tosiaan ole moksiskaan siitä että " rajoitan" hänen elämäänsä, hän ei omien sanojensa mukaan koe sitä ahdistavana tai rajoittavana.

Mitäpä muuta siinä mies oikein voi sanoa, jos haluaa pitää välit kotona kunnossa. Kyllä minua nyppisi pahasti, jos mies alkaisi kertoa minulle kenen kanssa saan lounaani syödä.

miksei työkaveria voi kutsua kotiin? En ollenkaan tajua tälläistä ideologiaa. Ellette sitten ole huputettuja muslimeita kaikki.

mutta toisaalta, meillä kysymys on vain hypoteettinen, sillä hän ei itsekään pitäisi siitä ;) Sillä hän on aika ujo, ja jos olisi vähänkin tuntemattomamman naisen kanssa kaksistaan, hän ottaisi siitä hirveitä paineita ja miettisi punaisena, miten hän oikein osaisi olla antamatta ymmärtää itsestään liikoja.



Itse tykkään olla miesten kanssa kaveri, mutta nykyään pidän etäisyyttä lähinnä siksi, ettei parisuhteeseen tulisi ongelmia. En koe tätä mitenkään harmillisena.

Minullakin kävi pari vuotta sitten esimies kahvilla minun luona taidettiin

ihastua toisiimme samalla työpaikalla esimies kertoi vaimolle ja rouva

on nyt samalla työpaikalla

Aika vaarallisella polulla ap on. Rajoitetaan yhtä sitten toista, harmittaa kun pitisi ehkä rajoittaa jo kolmatta. Kuulostaa ahdistavalta ja epäterveeltä. Ap:n olisi hyvä ehkä työstää ajatuksiaan ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan hyväksyisi, että mieheni kutsuisi meille yh naistyökaverinsa grillaamaan.......

En minäkään.