Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyselin täällä jokin aika sitten, miten hyvästelisin työkaverin, johon ihastuin. Muistaakohan joku?
14.07.2007 |
Kyseessä oli siis vuodenpäivät kestänyt projekti, jossa olimme mukana. Kävi niin, että ihastuin häneen. Tiesin, että projektin päätyttyä tiemme johtaisivat erilleen enkä näkisi häntä välttämättä enää koskaan. Mietin silloin, miten hyvästelisin hänet - pysyisinkö täysin asialinjalla vai paljastaisinko jotenkin tunteitani. Olemme varattuja molemmat, joten enempään ei ole ollut aikeita.
Tiedättekö mitä tein? Pakenin kuin koira veräjästä. Hankkiuduin eroon tilanteista, joissa voisin enää häneen törmätä. Ns. viralliset läksiäiset on pidetty jo aikaa sitten, joten tavallaan olemme jo hyvästelleet. Siis virallisesti ja porukalla. En oikein tiedä itsekään, miksi tähän ratkaisuun päädyin. Haikea mieli on. Mies lähtee kotimaahansa parin viikon kuluttua, ja that' s it. Toivottavasti en kadu ratkaisuani...
Kommentit (6)
Ehdottomasti oikea ratkaisu. Vastasin jotain sulle silloinkin, ja kerroin omasta tilanteestani joka minulla joskus oli. Siitä siis nyt kolme vuotta, ja en haikaile perään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minulla on samantapainen tilanne.
Ja nyt kun oli " eron hetki" (tosin tapaamme syksyllä varmaan pari pikaista kertaa), hymyilin ja laskin leikkiä, vaikka hän ehkä odotti toisenlaisia hyvästejä.
Äh, en tiedä miten olisi pitänyt toimia. Elämä on tässä ja nyt ja mennyttä ei takaisin saa. Harmittaa osittain. Naimisissa mekin molemmat olemme.
Kyllähän tämä minuakin on mietityttänyt, etenkin kun olen 100% varma, että " molemmat tiesivät että molemmat tiesivät" . Mutta kai se on parempi näin, ettei sotke omaa ja/tai toisen elämää.
ap
Kun sille kemialle ei voi mitään. Molemmat kiehahtamispisteessä aina kun nähdään, kosketus saa pulssin kohoamaan taivaisiin. Ja tätä on meilläkin jatkunut sen vuoden verran.
Olisiko parempi suudella sitä miestä? Olisiko ollut parempi halata ja antaa tunteiden viedä? En tiedä.
Kuinka todennäköistä on, että enää koskaan tulee tuntemaan samanlaista ketään kohtaan? En minä ainakaan tällaista tunnetta ole ennen kokenut, joka vaan jatkuu ja jatkuu. Ja kun tietää, että vastapuolella on samat fiilikset.
Mua ehkä kaduttaa. Äh.
Vaikka edes yksi suudelma ja se siitä. Juttu loppuu etäisyyteen kuitenkin. Tämäkin kohde toisessa maassa.
No joo, voinhan nyt sitten kiillotella sädekehääni iltapuhteiksi ja mennä aviomiehen viereen nukkumaan hohtavin kruunuin. Uneksien jostakin...
5
Alue: Aihe vapaa
Toki voin jäädä jossittelemaan ja kaihoamaan menetettyä mahdollisuutta - niin mihin? Intohimoisen pusuunko? Enempään en olisi joka tapauksessa ollut valmis.
Silti uskon, että kadun paljon vähemmän näin. Jos olisin tehnyt jotain, kantaisin ikuisesti huonoa omaatuntoa. Silloin olisin jo periaatteessa pettänyt omaa miestäni. Nyt olen ollut vain ihastunut, ja saan odotella tunteiden haihtumista hyvällä omallatunnolla.
ap