Onko kukaan ottanut sellasta riskiä että

Minä olen muuttanut pariinkiin otteeseen ulkomaille, mutta en koe sitä " elämän muuttamisena" . Minä itse muokkaan oman elämäni omilla asenteillani. En pääse itseäni karkuun.

Kummallakin kerralla ystävät jäivät taakse vaikka en varsinaisesti ketään jättänyt. Sillä aikaa kun itse yritin juurtua uuteen paikkaan toiset olivat rakentaneet itselleen elämän - partnerin, lapset, asunnon jne ja niillä on oma elämä.



Minä jäin sinkuksi tahtomattani. Oli upeita mieskandidaattejakin. Olen miettinyt mikä meni pieleen ja selityksiä on. Paikanvaihtamisella saattaa kuitenkin tulla juurettomaksi ja ypöyksinäinen nainen on kuitenkin outo ilmiö " paremmissa piireissä" . Mulla oli kuitenkin iso suku ja en tullut huonoista piireistä, mutta elin niin kuin minulla ei olisi tuota sukua ollut...Ne olivat käyneet niin rasittaviksi, että se oli ollut yksi syy miksi lähdin pois.



Ulkomailta täytyy löytyä piirit joihin sopii. Jos niin ei käy niin joo, on riskiä lähteä.

vieraalle paikkakunnalle (isoon kaupunkiin) pois turvaverkkojen ulottuvilta, vaihdoin tietysti työpaikkaa ja samalla alaa. Siinä ei hyvin käynyt. Oli pakko lopulta palata " kotiin" häntä koipien välissä.

tää paikka-vakityö kylläki on...oon myös ajatellut opiskelua työn oheen