Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla äidin kanssa välit poikki?
12.07.2007 |
Miten on käytännössä onnistunut?
Minun äitiongelmani paisui niin, että oli pakko katkaista välit! Äitipä ei päästäkään irti, roikkuu kynsin hampain, milloin syyttelyviestejä laittaen milloin taas ikäväänsä itkien. Jos en vastaa, alkaa minun haukkuminen kuinka paha olen kun kiusaan äitiäni näin.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti lähettelee haukkumaviestejä pitkin yötä ja sitten taas ihmettelee että miksen vastaa puhelimeen.
Olen kuulema sadisti paskiainen joka ei olisi ansainnut ainuttakaan lasta jne.
" Kiva" kuulla että on muitakin, joilla sama ongelma.
väkivaltainen alkoholistiäiti, täysin rajaton.
Joskus välit olleet täysin poikki, nyt viestimme kirjeitse ja postikortein. Onhan sekin jotain.
Olen joutunut pitämään häntä etäämmällä oman mielenterveyteni takia: hänellä tapana soitella öisin itsariuhkauspuheluita jne, vaikea kuvailla. Mutta te, joilla samanlainen, varmasti tiedätte mitä tarkoitan. Tyyppiä 18 sekasortoista puhelua yöllä, aamulla ei muista edes soittaneensa.
Tosin en tiedä mitä jatkossa seuraa - käymme perheterapiassa, jotta asioita saisi selvitettyä, mutta aika epätoivoiselta välien korjaaminen kyllä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Et ole ap!
uus sääntö sulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fletch:
Minulla mitta täyttyi, kun olin velvollisuudesta kutsunut vanhempani häihin ja muutamaa päivää ennen häitä äiti soitti aamuyöstä, haukkui huoraksi, haukkui mieheni ja haukkuipa suunnilleen kaiken muunkin meissä ja ilmoitti, että ei tule häihin ja emmehän mitään lapsia hanki, ettei hän joudu lisää häpeämään. Sen jälkeen en ole ottanut vastaan puheluita, lähetin vain viestin, jossa pyysin jättämään minut ja perheeni rauhaan. Aikansa soitteli mm. työpaikalleni ja haukkui minua pomolleni jne. mutta sittemmin on jättänyt rauhaan. Useamman sadan kilometrin välimatkakin auttanee hieman.
Isääni välini ovat sittemmin korjaantuneet (ja ne nyt eivät poikki ikinä olleetkaan, ainoastaan etäiset) ja koska he edelleen ovat aviopari, niin oletan, että isäni kertoo joitain asioitani äidilleni. Isäni vierailee meillä silloin tällöin yksin ja viime talvena olimme mieheni ja lastemme kanssa isän juhlissa, jossa äitikin oli paikalla. Siellä jätimme keskustelun tervehdyksiin ja äidin muutamiin veljelleni osoittamiin myrkyllisiin huomautuksiin lapsistani. Veljeni kanssa emme ole hirveän läheisiä, mutta pidämme säännöllisesti yhteyttä.
Täytyy vain ihmetellä, mistä äitisi noin kauhea reaktio, aivan törkeää puhua ennen toisen häitä tuollaisia! Teit aivan oikein, että lopetit kontaktin, äidilläsi on jotain todella selvittelemätöntä itsensä kanssa, kun tuolla tavalla käyttäytyi, haukkui huoraksi, arvosteli jne.
tai sinulla omia kokemuksia? kummallista vain nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itselläni ei ole mitään uutta lisättävää, silloin en kommentoi, vaan odotan uusia vastauksia, jos ne saisivat uusia ajatuksia päässäni liikkeelle ja sitten voisin jo ottaakin osaa keskuteluun. On turha kommentoida, jos se on vaan vanhan toistoa.
En muuten ole tämän ketjun nostaja, olen tänne jo kommentin laittanutkin.
Vierailija:
tai sinulla omia kokemuksia? kummallista vain nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyykin alkaa olla tarkempi mitä kirjoittelee. Kiitos opetuksesta!
Milloin tahansa ja missäpäin maailmaa tahansa joku saa kirjoituksesi esiin. Mieti siis tosiaan, mitä kirjoittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa ihan hippasen kilahtaneelta!
Kun lukee tuota ihmeellistä vänkkäämistä mitä edellä on käyty niinkin mitättömästä aiheesta kuin " kuka saa nostaa viestin- saa nostaa-ei saa nostaa" en todellakaan ihmettele yhtään että näin hankalalla luonteella varustetut ihmiset ovat onnistuneet sotkemaan välinsä omaan äitiinsä!
Katsokaa peiliin hyvät naiset!
päissään? Mun mielestä tällöin on kyllä siin äidis se vika eikä lapsessa!
Hän on alkoholisti, väkivaltainen ja muutenkin tosi ailahtelevainen ihminen. En ole nyt ottanut häneen yhteyttä kolmeen vuoteen, hän itse aina joskus kännissä soittelee, joka ei ole mukavaa. Joskus minulla on sanomattoman huono omatunto asiasta, onhan hän sentään minun äitini, mutta sitten taas muistelen mitä hän on tehnyt mulle ja säälini häntä kohtaan menee ohi ja pystyn olemaan ottamatta häneen yhteyttä.
Kovaa tämä elämä kuitekin on, ei ole päivää jolloin tämä asia ei vaivaisi minua!
Minulla mitta täyttyi, kun olin velvollisuudesta kutsunut vanhempani häihin ja muutamaa päivää ennen häitä äiti soitti aamuyöstä, haukkui huoraksi, haukkui mieheni ja haukkuipa suunnilleen kaiken muunkin meissä ja ilmoitti, että ei tule häihin ja emmehän mitään lapsia hanki, ettei hän joudu lisää häpeämään. Sen jälkeen en ole ottanut vastaan puheluita, lähetin vain viestin, jossa pyysin jättämään minut ja perheeni rauhaan. Aikansa soitteli mm. työpaikalleni ja haukkui minua pomolleni jne. mutta sittemmin on jättänyt rauhaan. Useamman sadan kilometrin välimatkakin auttanee hieman.
Isääni välini ovat sittemmin korjaantuneet (ja ne nyt eivät poikki ikinä olleetkaan, ainoastaan etäiset) ja koska he edelleen ovat aviopari, niin oletan, että isäni kertoo joitain asioitani äidilleni. Isäni vierailee meillä silloin tällöin yksin ja viime talvena olimme mieheni ja lastemme kanssa isän juhlissa, jossa äitikin oli paikalla. Siellä jätimme keskustelun tervehdyksiin ja äidin muutamiin veljelleni osoittamiin myrkyllisiin huomautuksiin lapsistani. Veljeni kanssa emme ole hirveän läheisiä, mutta pidämme säännöllisesti yhteyttä.