" Äiti suuttuu" - miten saisi loppumaan
Poika reilut 2v hokee nykyään jatkuvasti, että " äiti suuttuu" . Heti kun sanoo jotain kielteisesti, " äiti suuttuu" tai vaikka vain neuvoo jossain asiassa. Jotenkin jäänyt tuo sanonta päälle, joskus kun olen sanonut oikeastikin, että nyt äiti kyllä suuttuu. Harmittaa, kun poika nykyään sanoo joka asiaan tuon lauseen!
Kommentit (5)
Lähinnä minua harmittaa se, että luulen pojan ajattelevan että äiti suuttuu lähes kaikesta mitä hän tekee...sanoo tuon lauseen lähinnä ns. toteavalla äänen sävyllä, ei niinkään peloissaan tai nauraen! Olen koittanut nyt korjata tuota lausetta, että " äitiä harmittaa, jos teet niin..." en siis puhu suuttumisesta, jollei todellista aihetta!
liity kysymykseesi, mutta aihepiiri on vähän sama.
Kielsin kerran kaupassa omaa 2-vuotiastani tekemästä jotakin, en enää muista mitä ja lapseni katsoi minuun vakavasti ja kysyi: ethän sä äiti sitten lyö mua?
Lähellä olevien ihmisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset.
Itsekin järkytyin oikeastaan eniten siitä, että " mitähän ihmiset minusta ajattelevat" . Sillä en usko lapseni todella tarkoittaneen kysymyksellään mitään kummempaa. Kunhan nyt pohdiskeli päässään kaikenlaista ja tuo kysymys tuli mieleen.
Mainittakoon ettei hän ole kokenut elämässään muuta väkivaltaa kuin josku joku toinen lapsi on törkkäissyt tms.
Sopertelin lapselleni jotain " että en tietenkään. Eihän äiti ikinä sinua lyö" ja ajattelin että niin joku oikea lastenhakkaajakin selittelisi julkisesti.
Luulen että lapsesi pohtii syy-seuraussuhteita ja pahan tekemisestä tapahtuu se, että " äiti suuttuu" . Äidin suuttuminen ei varmaankaan hänen mielessään ole mitään kovinkaan negatiivista.
Luulen että lause häviää häneltä kun vain selität seuraavien " pahantekojen" jälkeen jotain muuta. Tyyliin " ei saa vetää kissaa hännästä. Kissaan sattuu. Ei saa heittää ruokaa. Tulee sotkua."
kirjoitin just uuden aloituksen " liian kiltti 3v" .
Samanlaisten ongelmien kanssa painin itsekin siis...
että voitaisiin alkaa puhua harmittamisesta tms. Eikä se ajattelu tuon ikäisellä ole vielä ihan hirvittävän syvälle luotaavaa tai abstraktia, hänhän on vasta ihan pieni. Monet samanikäiset eivät puhu vielä mitään.
" Äiti suuttuu" voi tarkoittaa hänellä monia asioita, mutta hän ei osaa sen vivahteikkaammin asiaa vielä vain sanoa. Harva lapsi vielä 5-vuotiaanakaan pystyy kovin tarkkaan analyysiin ;D
Meillä 2 v 4 kk sanoo viisaalla äänensävyllä heti kun edes korotan ääntäni jollekin perheenjäsenelle että " ei saa huutaa, mamma, lapset pelästyy" ... Voi ressukka! Häntä kun on kielletty kiljumasta sisätiloissa ettei naapurin vauva pelästy tms.
Toisaalta sanonta kannustaa äitiä rakentavaan riitelyyn keskustelemalla, mutta toisaalta välillä joutuu käskyttämään miestä tai tyttöä kun on ensin viisi kertaa sanonut nätisti ilman vaikutusta. Turhauttaa kun tuollainen 2-vuotias natiainen on äitiään fiksumpi!
En haluaisi hänen pelkäävän " huutamistani" , joskus hän tuntuisi hieman hämmentyvän kun olen turhautunut mieheeni. Lapsi oppii riitelemisen mallin ja " taidon" vanhemmiltaan, joten hänen on tärkeä nähdä myös se että riidat voidaan sopia. Yritämme muistaa sanoa hänelle että joskus mamma ja isikin riitelevät mutta me aina sovimme riidat.
Miksi sinua harmittaa että poika hokee niin? Luuletko että hän on peloissaan, vai pelkäätkö että lause kokee inflaation eikä se enää toimi sinun sanomana? Nauraako hän niin sanoessaan? Pelkäätkö että hän sanoo niin kaupungilla tai tarhassa ja sinua ruvetaan epäilemään jostain? (tämä pelko käy itselläkin mielessä joskus...)