Lue keskustelun säännöt.
En halua mennä puistoon lapseni kanssa, sillä " mammajengit" pelottaa.
11.07.2007 |
Mikä ihme minua vaivaa? Lapseni täyttää kohta vuoden ja pitäisi alkaa vähän puistossakin käymään lapsen kanssa. Mutta minä jännitän ihan hirveesti muita äitejä, enkä sen vuoksi haluaisi mennä lainkaan puistoihin. En edes oikeen tiedä, mikä minua muissa äideissä pelottaa. Olen aina kammonnut kaikenmaailman äiti-lapsi-kokoontumisia. Olen kai sen verran erakko-luonne, ettei tuntemattomat ihmiset juuri kiinnosta. Enkä haluaisi joutua minkään juorukerhon kohteeksi. Mitkä ovat hiekkalaatikoiden kirjoittamattomat säännöt: saako siellä olla ihan vaan omissa oloissaan vai onko pakko pamlata skeidaa muiden äitien kanssa?
Kommentit (11)
ja kysy jotain kivaa vaikka että mistä löysit noin kivan näköisen takin tms. Silloin saat varmuudella lämpimän vastaanoton ja on helppo sitten jatkaa juttua. sitten kun et halua enää puhua sano vaikka että anteeksi, mä menen vähäksi aikaa tuon lapsen kanssa tuohon, pitää keskittyä siihen välillä täysillä. Eiköhän sen jokainen äiti ymmärrä. :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi nauttii puistoista, hänen vuokseen niihin menemme.
Meinaan että tuollaisen 1-vuotiaan perässä on kuljettava lähes koko ajan, tehtävä kakkuja, keinutettava jne.. Siinä samassa voit vaihtaa muutaman sanasen jonkun kanssa, mutta et kerkeä juoruilla.
Ehkä voisit vaikuttaa oudolta jos juoksisit 4-vuotiaan perässä puistossa ja änkeisit sekaan lasten leikkeihin jottet joutuisi puhumaan muille.
Rohkeasti mukaan vaan, muut äidit tekevät tästä kotona olosta mukavampaa!
en minäkään ennen lapsia (tai ekan ollessa ihan pieni) ymmärtänyt, miksi pitäisi mennä jonnekin puistoon/hiekkikselle ja puhua muiden äitien kanssa peetä. Tuntui tosi ahdistavalta ajatukselta.
Sitten oli vain pakko ruveta enemmän ulkoilemaan lapsen (nykyään lasten) kanssa ja kas vain, iltojen kohokohta on nykyään se, kun pääsee juoruamaan ;-) (sinänsä kauhea tunnustaa tuo, mutta niin vain on). Meidän hiekkiksellä tosin on sekä äidit että isit mukana eli ei voi sanoa, että tulee mammaporukoissa pyörittyä.
Jep, eihän tässä auta vaan sisällä istuskella, pakko se on rohkaista mielensä ja suunnata kohti uusia haasteita =) Voihan se puistoilu ollakin ihan piristävää -jos ei minulle, niin ainakin lapselle. Ja sehän se on pääasia! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhepäivähoitaja-laumat...
Uskaltauduin samalle leikkikentälle kun vanhempi lapsemme oli melkein 2v. ja odotin toista. Ensin oleskelin ihan toisessa päädyssä kuin muut, mutta vähitellen siirryimme lähemmäs ja lähemmäs... KUnnes kävimme siellä joka päivä ja istuimme saman hiekkalaatikon reunalla kuin muutkin :) Ymmärrän pelkosi, minäkin olen vähän kai erakkoluonne mutta lopulta se olikin ihan mukavaa viihdykettä päiväämme...
En minäkään siellä juorua. Usein menee koko käynti niin etten puhu mitään kenellekään aikuiselle. Ja ollaa kuitenkin jo 5v käyty puistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin leikkiä pienen lapseni kanssa kaksin, enkä osallistua juorukerhoon, mutta muut mammat " pakottavat" juoruilemaan niiden kanssa :(
Vierailija:
En minäkään siellä juorua. Usein menee koko käynti niin etten puhu mitään kenellekään aikuiselle. Ja ollaa kuitenkin jo 5v käyty puistoissa.
Missä puistossa käytte?
Ette ainakaan samassa kuin me koska minä tervehdin jokaista äitiä. Toisaalta jotkut ei viitsi tervehtiä takaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene kuitenkin lapsen takia, lapsi nauttii :)
...mulla oli hieman sama tilanne, olin tosi masentunut enkä jaksanut tavata ketään saati puhua kenellekään. Lopulta kun sain itseni ulos, lapsen ilo oli ylitsepursuavaa ja lopulta tutustuin mukaviin ihmisiin ja elämä on alkanut taas voittaa... :)
anna lapsen sentään kuitenkin leikkiä muiden lasten kanssa jooko äläkä pakota häntäin erakoksi.