3,5 vuotiaalla tytöllä menossa ihmeellinen kausi.
Kotihoidossa on ja nyt kesällä ei ole kerhoakaan. Tapailee viikoittain lapsituttuja ja leikkipuistossakin käydään. No, on nyt alkanut ripustautumaan kovasti minuun. Ei viihdy isänsä seurassa, vaan sanoo tykkäävänsä äidistä, mutta ei isästä. Isä kyllä leikittää ja lukee kirjoja iltaisin, mutta silti haluaisi aina lähteä minun matkaan.
Eilen kun kävin lähikaupassa oli huutanut ja raivonnut koko ajan ja saanut 1,5 v siskonsakin hysteeriseksi ja kun tulin kotiin nyyhkytti nikotellen. Tahtojen taistoa? Ripustautumista? Vai mitä ennen niin " tavalliselta" tytöltä? Ohimenevää?
Isä on ihan yhtä kärsivällinen hoitaja kuin minäkin. Joskus sanon tytölle kovasti, mutta hän sietää sanomiset paremmin minulta kuin isältään. Voimakastahtoinen on ja rajat on pidetty, mutta päivärytmi on pidetty kyllä aika joustavana, että ei ole kahta samanlaista päivää. Saatetaan esim retkeillä koko päivä ulkona näin kesällä.
Vinkkejä? Omia kokemuksia?
Kommentit (2)
Tyttö haluaa kuunnella minua ja tehdä mieliksi asioita. Uskaltaa myös raivota minulle, jonka jälkeen keskustelemalla järkisyyt ovat yleensä menneet perille.
Nyt tuntuu roikkuvan minussa. Viimeaikoina olen siis keskustellut hänen kanssaan hänen hillittömistä kohtauksistaan. Itkee ja kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi ja sitten kun rauhoittuu sanoo, " äiti minä rauhoituin nyt." Minä siihen että " hyvä" . Isän kanssa rauhoittuminen enemmän hakusessa? Minun kanssa oppinut enemmän aikuismaista itsehillintää?
Ap
meillä myös 3,5-v. ripustautuu aika lailla äitiin, ei esim. halua isäänsä lukemaan iltasatua ym. toisaalta kokeilee rajoja tosi paljon ja kiukuttelee äidille eniten. isällä suurempi auktoriteetti selvästi. lieneekä joku ohimenevä vaihe..??