Lapsen kaverin äiti suuttui kun vein lapset hoplopiin :(

Lapsen kaveri oli yökylässä, ja oltiin sovittu tämän lapsen äidin kanssa, että vien lapset hoplopiin. Tällä kaverilla oli rahaa mukana, mutta koska lapsi oli meillä yökylässä, niin ajattelin tarjota hänelle tuon reissun, koska koko hoplop-idea oli kuitenkin meidän. No, kun lapsen äiti tästä kuuli niin hän suuttui :(. En kyllä ymmärrä miksi en olisi saanut tarjota, miksi ihmeessä hän tuollaisesta suuttuu? Voinhan nyt jälkikäteen sen maksun siitä pääsylipusta ottaa häneltä,jos se on niin tärkeätä, mutta selittäkää mulle, että mitä niin väärää tein, että hän suuttui?? Mä en vaan ymmärrä. Kuitenkin, kyse on vaan muutamista euroista.

Käytöstavat kunniaan.

hyväntekeväisyydeltä. Semmoinen ei tunnu kohteesta kivalta.

Jos lapsella oli rahaa mukana niin sun olisi pitänyt käyttää sitä. Olisit tarjonnut vaikka jätskit.



Jotkut ihmiset haluavat tulla toimeen omillaan ja opettavat sen lapsilleenkin.

Tai kokee sen loukkaavana, tai ottaa vihjeenä että pidät heidän perhettä jotenkin köyhänä.



Itse en ole kovin hyvä ottamaan vastaan jotain, en halua "hyötyä" kenestäkään. Välillä tunnen oloni kiusaantuneeksi kun naapurin äiti on koko ajan tyrkyttämässä jotain meidän lapselle. Pyytää meitä heille ruoka-aikana tai välipalalle jotta voitaisi syödä kaikki yhdessä. Kiusallista, sillä meillä on yleensä eri ruoka-ajat ja tiedän että heillä on taloudellisesti tiukempaa joten miksi pitää yrittää väkisin ruokkia meitäkin.

Olen yrtittänyt vastavuoroisesti tarjota heillekin aina jotain mutta heidän lapsille harvemmin kelpaa mikään tarjottava. Vanhempi lapsi on ainakin todella rajoittunut syöjä, ruuaksi kelpaa vain makaroni ja sitä rataa..

Vaikka koen tilanteet kiusallisiksi en kyllä ikinä kehtaisi suuttua asiasta.

ja lapsi oli sanonut että mä olin maksanut. ap

nythän ne ei ollenkaan tiedä, miksi sä noin olet tehnyt.

Muistan vaan parin vuoden takaisia aikoja, kun olin itse työttömänä ja rahaa oli oikeasti tosi vähän. Mä pihistin ja pihistin ja olin välillä syömättä, että lapset sais rahat vaatteisiin ja kouluretkiin ja joskun kerran just johkin tämmöiseenkin. Lasten vaatteet ei olleet niin sanotusti merkkitavaraa vaan jopa vähän kauhtuneita ja paikattuja. Ja kyllä teki kipeää jos joku muu kuin oma äitini jotain antoi tai maksoi, se oli aina niin selvä piikki siitä, että en onnistunut itse lasteni vaatteita ja touhuja tarpeeksi hyvin maksamaan. Sinnittelyni ei riittänyt. Huono äiti ja ihminen olin. Luuseri.

"huomasin, että olit unohtanut ottaa hoplopin maksun jessen kukkarosta" ja samalla ojentanut rahan sulle. Käytöstavat puuttuu niin monelta. Miksi pitää heti hyökätä..

Jotenkin ajattelin että kun kerta oli meillä yökylässä, niin tuo oli sellainen juttu joka kuului siihen pakettiin :(. Vähän sama kun oisi käynyt mäkkärissä syömässä, ja olisin tarjonnut sen tms. Itse en ole ikinä ollut raha-asioissa niin tiukka, mutta näköjään pitää vaan ottaa tuosta onkeensa, että joillekin raha totta tosiaan on tabu. ap

Miks te ihmiset otatte tommosen piikkinä? Miksi se on niin nöyryyttävää jos toinen hyvää hyvyyttää haluaa jotain antaa?

Heikko itsetunto?!? OOtteko samalaisia jos joku vaikka haluaa antaa lahjan?







Muistan vaan parin vuoden takaisia aikoja, kun olin itse työttömänä ja rahaa oli oikeasti tosi vähän. Mä pihistin ja pihistin ja olin välillä syömättä, että lapset sais rahat vaatteisiin ja kouluretkiin ja joskun kerran just johkin tämmöiseenkin. Lasten vaatteet ei olleet niin sanotusti merkkitavaraa vaan jopa vähän kauhtuneita ja paikattuja. Ja kyllä teki kipeää jos joku muu kuin oma äitini jotain antoi tai maksoi, se oli aina niin selvä piikki siitä, että en onnistunut itse lasteni vaatteita ja touhuja tarpeeksi hyvin maksamaan. Sinnittelyni ei riittänyt. Huono äiti ja ihminen olin. Luuseri.

[/quote]

mä oon semmonen ihminen joka tykkään laittaa toisille ruokaa ja kutsua ihmisiä kylää just vaikka syömään. Se on vain opittua, vanhempani olivat köyhiä mutta silti vieraille annettiin vaikka se viimeinen kahvi ja leipäpala. JA aina parasta mitä talosta löytyy. Opin siis jo lapsena että vieraita kunnioitetaan ja heille tarjotaan aina parasta mitä talosta löytyy. Meillä ei kyllä rahasta ole tiukkaa ja silläkin pystyn kutsumaan ihmisiä syömään meille, tarjoan myös lasten kavereille jos tulevat ruoka aikaan, jos tiedän ettei heidän äitiä se haittaa.



En ole etes tajunnut että joku voisi tommosesta tuntea olonsa kiusalliseksi.



toisekseen köyhät on monesti paljon anteliaampia entä rikkaat.

mikä on tämä hoplop?

Mutta on itsestäänselvyys että se joka kutsuu, maksaa -> pätee myös yökyläjuttuihin ja ruokailuihin.

Taisi sitä äitiä osua jotenkin arkaan paikkaan: luulee että pidätte heitä köyhinä tms.

Se johtuu paljon, mihin on kasvanut. Kyllä tuo antaminen ja vastaanottaminen on aika herkkä aihe, kun tapoja on niinmonenlaisia. Olen vähitellen oppinut hyväksymään esim. anoppini lahjojen paljouden. Kun tulevat meille (harvakseltaan, mutta ovat pitempään), heillä on aina kädet täynnä tuomisia. Olen oppinut ne ottamaan vastaan: lapsille lahjoja, pakasteeseen mehuja, hilloja, marjoja sekä sieniä, juureksia, leipomisiakin, joskus ruokaakin. Viimeksi suutuin (harvoin suutun), kun siitä huolimatta anoppi yritti väkisin tunkea mukaani ruokakauppaan, että olisi maksanut sitten meidän viikko-ostokset, tai ainakin puolet niistä. Sanoin suoraan, että minä en kyllä tykkää tuosta, että eihän mekään mummulassa ollessamme (yleensä me käymme heillä, he harvemmin meillä) makseta heidän kauppalaskuaan. No, hän tais sitten loukkaantua, kun en huolinut mukaansa. Ostin halpaa perusruokaa. SItten kävimme ravintolassa (anopin ehdotuksesta) syömässä, ja hän tietysti halusi maksaa ja maksoikin. Ja vielä halusi käydä isommassa kaupassa, että voisi käydä ostamassa pojalle pikkuauton. No siellä sitten haali herkkuja kärryyn, voi sitä intoa. Kysyi, tykkääkö poika vanukkaasta, sanoin, että tykkää (3v). Ajattelin, että hän ostaa sitten yhden vanukkaan, mutta ostikin 5. No joo, sori vuodatusta, mutta mun on siis tosi vaikea ottaa vastaan lahjoituksia ja anopin elämänilo kai juuri tulee siitä, että antaa lastensa perheille kaikkea pienestä eläkkeestään. Sitten saattaa kyllä harmitella, kun ei oo varaa ostaa uutta imuria tmv.



Mun vanhemmat on ihan erilaisia. Heilläkin on tiukkaa, mut he ei valita, etteikö ois varaa siihen ja tuohon. Toisaalta heidän lahjat jouluna esim. on tyyliin meille noin 20e:n yksi lahja, miehen vanhemmat ostavat noin 200e:lla.

Meillä on lasten harrastusten vuoksi sellainen yhteiskuljetussysteemi muutaman tuttavaperheen kanssa. Yksi perhe on tosi rasittava, koska heidän pitää koko ajan pitää huoli siitä, että maksavat varmasti kaiken ja että kaikki menee varmasti oikein ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja etteivät he vain saa keltään enemmän kuin mitä itse antavat...



Se on kyllä tosi rasittavaa, kun kaikki on ihan hyvin toimeentulevia ja jokainen ajaa autolla kymmeniä - satoja kilometrejä viikossa näiden kuskausten takia, joutuu lähtenmään töistä aikaisemmin jne.. ja itse harrastuskin maksaa satoja euroja kuukaudessa.



Sitten jos jossain välissä sattuu olemaan ylimääräistä aikaa ja ostan lapsille vaikka jätskit Cittarista (3 kpl eurolla) tai annan heidän lapselle omenan omistamme jos hänen tekee mieli niin tämä äiti on heti seuraavana päivänä hirveän huolissaan että millä hän nyt voi korvata tämän minulle - ja seuraavalla viikolla hän on sitten vienyt lapset jonnekin hampurilaiselle tai jotain "korvaukseksi"...



TOSI ärsyttävää, kun kellekään kyseessä ei todellakaan ole mikään merkittävä taloudellinen juttu vaan kyse on vain siitä, miten aikaa kulutetaan ja miten kullakin on paras mieli ja miten helpoiten ja näppärimmin selvää rumbasta. Muutamalla eurolla ei ole kellekään osapuolelle oikeasti mitään väliä.

mä oon semmonen ihminen joka tykkään laittaa toisille ruokaa ja kutsua ihmisiä kylää just vaikka syömään. Se on vain opittua, vanhempani olivat köyhiä mutta silti vieraille annettiin vaikka se viimeinen kahvi ja leipäpala. JA aina parasta mitä talosta löytyy. Opin siis jo lapsena että vieraita kunnioitetaan ja heille tarjotaan aina parasta mitä talosta löytyy. Meillä ei kyllä rahasta ole tiukkaa ja silläkin pystyn kutsumaan ihmisiä syömään meille, tarjoan myös lasten kavereille jos tulevat ruoka aikaan, jos tiedän ettei heidän äitiä se haittaa.

En ole etes tajunnut että joku voisi tommosesta tuntea olonsa kiusalliseksi.

toisekseen köyhät on monesti paljon anteliaampia entä rikkaat.

On sellanen hyväntahtoinen "maatalon emäntä".

Eikä siinä mitään, mutta olis itsellä parempi olo jos voisi toimia samoin heidän kohdalla. Se vaan ei näytä ikinä onnistuvan ruoka/kahvipöydässä heidän lapset ei meillä ota mitään, tai jos ottavat niin haukkaavat kerran ja sitten jää syömättä (kun ei tainnut kuulema olla "Liisan" makuun). Äiti itse kohteliaasti ottaa vähän mutta suurin osa kahvipöydän antimista jää pöytään.

Eikä olla edes mitenkään rikkaita että pöydässä olis jotain erikoiskalliita herkkuja. Siinä mielessä kai sitten ollaan erilaisia että en osaa tehdä palapaistia, makkarakastiketta tms perinteistä ruokaa joihin heidän perhe on tottunut. Makaroonina käytän tummaa pastaa. Meillä käytetään paljon myös kasviksia, couscousia, fetaa, mozzarellaa ja jne lähinnä siitä syystä että niitä osaan käsitellä. Jos mun eteen laitetaan lihaa, menee sormi suuhun ja pilaan takuuvarmasti kyseisen ruuan.

T. se kutonen kai..

Meillä rahaa on niukasti, mutta kun lapsen kavereita on kylässä teemme jotain kivaa aina yhdessä (uimahalli, leffa, metsäretki tms.). Lapsella on kavereita joiden luona hän pääsee esim. ravintoloihin syömään, kylpylään jne. He ovat halunneet maksaa ja meistä tämä on ollut ok kun ei liian usein tapahdu. JOkainen elää kukkaronsa mukaan, ei elämyksiä rahalla tehdä kuitenkaan.



Mutta jos kaverin äiti noin suuttui niin sano ihmeessä, että anteeksi, et ajatellut ja jatkossa tiedät, ettet toimi niin.

Että tollasesta suuttuu. Johan on markkinat. tosiaan jos ei olisi halunnut ottaa tätä "almua" niin ois asiallisesti antanut rahat myöhemmin. taisit osua tosi arkaan paikkaan.



Mulla ei kyllä riitä myöskään ymmärrys siihen että koetaan kauhean loukkaavana että esim. omat vanhemmat ostaa lapsenlapsilleen vaatteita. Musta se on ihan ymmärrettävää että kun itse on jo velaton sun muuta niin tahtoo välillä ilahduttaa niitä joilla asiat ei ole yhtä hyvin. (oma äitini tosin ei näin tee).



Mun mielestä se on jo arvokasta oppia omille lapsillekin että tarvittaessa voi ottaa apua vastaan (myös taloudellista) ja jopa pyytää sitä. Haluaisitteko te että isoina omat lapsenne mahdollisen tiukan paikan tullessa söisi ja syöttäisi lapsilleen viikon pelkkää kaurapuuroa mieluummin kun pyytäisi 20€ avustusta?



Mun mielestä omista pidetään huolta. Omat vanhemmat ei varmasti ole mitään vastustajia jotka piikitelläkseen antavat vaatetta lapselle (jos eivät sitten ole tosi kieroutuneita).



Itsetunto on kyllä pahasti vinksallaan mun näkemyksen mukaan jos näin tuntee.

Olen samaa mieltä. Meillä on neljä lasta ja kummankin vanhemmat säännöllisesti tukevat perhettämme antamalla rahaa, ruokaa, lapsille vaatteita, pesuaineita (jos on vaikka ollut alennuksessa) jne. Samoin kysyvät että tarviiko lapsi esim synttärilahjaksi jotain haalaria, kumppareita tms.



En ole ajatellut että tämä olisi jotenkin alentavaa tai noloa. Samalla lailla meinaan omia lapsiani tukea sitten kun heillä on perheet. Mielestäni on ihanaa, että vanhemmat auttavat, kun on välillä taloudellisesti tiukkaa. Tietää että voi soittaa ja lainata vaikka 50 euroa. Mutta, jos he eivät auttaisi, niin sekin olisi ok. Ei sitä mitenkään edellytetä.

Mitä se äiti sanoi? Vai päättelitkö vaan itse että hän suuttui?