Hyväksyykö isovanhemmat lapsianne?

Meillä tilanne on se, että omat vanhempani, kaikesta rasittavuudestaan huolimatta, yrittävät toivottaa tervetulleiksi niin omat lapsenlapset kuin nämä kaikki " bonuslapsenlapset" - käytän nyt tätä termiä kuvaamaan omien lasten kumppaneiden lapsia (esim minun mieheni lapsia ed avioliitosta).



Miehen vanhemmat taas toivoisivat lasten olevan sellaisia pikku nukkeja ja he hokevat koko ajan " rauhoittukaa, rauhoittukaa, olkaa hiljaa, olkaa rauhassa, istukaa paikoillanne" etc - mikä on ihan hemmetin rasittavaa.



Kyllä mäkin sen ymmärrän, että käytöstapoja vaaditaan, mutta en itse esim. ajattele, että vilkkaiden alle kouluikäisten voi odottaa pysyvän maltillisina kuin virkamiesten koko päivää - ja monta päivää putkeen. Jossain vaiheessa on hyvä käydä ulkona juoksemassa puhtia pois. Mielestäni saa myös nauraa ja höpöttää. Ilkeys ja pahanteko ovat tietysti eri asioita.



Miehen vanhemmat lisäksi odottavat, että nämä alle kouluikäiset olisivat täysin itseohjautuvia, eli he voisivat sitten isovanhempina vain ihastella etäältä pikkuisia kohteliaita nukkeja. Sehän ei niin vain käykään.



Näin välit jäävät väistämättä tosi etäisiksi. Yleensä miehen vanhemmat tapaavat lapset max 2 kertaa vuodessa, useimmiten kerran. " Hoitoapua" heiltä " vaaditaan" tuona aikana korkeintaan parina-kolmena päivänä, muutaman tunnin kerrallaan. Mieluiten he tapaisivat vain lyhkäisillä kahvitteluvisiiteillä.



Inhottavaa!