Voi voi, tsempatkaa mua, laskettuaika oli ja meni.

Olenko tuomittu käynnistyksiin, kun esikoinen jouduttiin käynnistämään, vai onko jollain kokemusta, että seuraava olisikin tullut " luonnollisesti" ennen rv 42?



Kiitos kuitenkin kakkoselle vinkistä, täytyy tehdä palkintolista (jäätelöä, mansikoita, herneitä jne. ;)

Ehkä esikoisen käynnisti runnomalla tehty sisätutkimus jos pyöräytettiin kalvoja irti.



Kyllä se voi käynnistyä ihan ite. Tsemppiä ja jaksamista, tiedän tuon odottelun vaikeuden.

Minulla on 40+5 kasassa, joten samassa venheessä odotellaan. Miten voi olla aika näin pitkä!

mutta pidän peukkuja.



Minulla esikoinen jouduttiin käynnistämään ja syntyi 42. Se käynnistetty synnytys oli ihan kamala, siinä ei ollut mitään luonnollista.



Nyt odotan toista ja todella toivon että syntyisi käynnistämättä.

Sellainen olo, että haluaisi jo sen sairaalassa vietetyn ajan olevan ohi ja pääsisi elämään sitä oikeaa arkea kotiin koko perheen voimin.



Lisäksi olemme menossa haikaranpesään ja sinne pääsee vain, jos synnytys käynnistynyt luonnollisesti ennen rv 42+0.



T: Ap

Eikös toka käynnistyskin ole helpompi, näin muistaisin kuulleeni.

Kamalaa oli, kun minulla oli verenpaineet hengenvaarallisissa lukemissa ja nesteturvotus aiheutti kauheaa puutumista.



Käynnistettiin 3 vrk ja kun vihdoin käynnistyi, avautumisvauhti oli 5cm/tunti (kamalat kivut, ilman lääkitystä). Supistuksia koko ajan. Epiduraalia ei annettu, sitten ei ehditty.



Ja kun homma oli keinotekoista, supistukset loppuivat kesken kaiken. Lapsi jäi jumiin, hapenpuute alkoi tulla ja imukupilla ulos. Vietiin heti tutkimuksiin jäikö vaurioita. Ei luojan kiitos tullut.



Ei siis normaaleja supistuksia, vain sitten kertarysäyksellä ne joka toinen minuutti tulevat helvetilliset kivut. Ja sitten kun ponnistusvaihe kesken, niin lääkkeiden vaikutus loppuu ja kaikki seis. Siinä ei ollut luonnollisuutta nimeksikään.



Pelko jäi, joten asiasta pitänee keskustella ennen tätä toista synnytystä.



8

Kuitenkin koin mekaaniset supistukset, jotka tulivat heti rummuttamalla rankoiksi. Ovathan ne luonnollisetkin kovia, mutta niihin ehtii mukaan, edes alussa.



Kätilöt ovat ainakin näin minulle sanoneet, että luonnollisesti käynnistynyt synnytys on äidille hellävaraisempi ja päätyy harvemmin sektioon. Myös äitini, jolla toinen synnytys käynnistettiin, on sanonut, että näillä synnytyksillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.



T: Ap, joka ottaa edellee innolla vastaan hyviä kokemuksia (toki saa tulla puurnaamaankin, varsinkin samassa tilanteessa olevat)

ja erikoistunut raskaana oleviin ja vauvoihin. Saanut 9/10.stä raskaudesta käynnistymään 3pv:n sisällä hoidossa käynnistä. Tietysti mukana myös niitä, jotka olisi muutenkin synnyttäneet.



mutta siis ihmisessähän on niitä akupisteitä, joita ei missään nimessä saa raskausaikana hieroa, koska aiheuttavat supistuksia. otapa ap. selvää, jos kiinnostaa.

Mun esikoinen käynnistettiin lapsivesien mentyä ja hyvin meni, ei kertakaikkiaan mitään ongelmaa. Neljän hengen huoneessa olin koko avautumisvaiheen ja epäilenpä, että kukaan ei edes arvannut, että oli avautumisvaihe menossa, joten ei se aina nyt niin kamalaa ole.



Itsekin täällä 40+2 mietiskelen, että päästäänkö sinne 42+2, minne lupasivat käynnistyksen.

Kiitos myös Melballe positiivisesta käynnistyskokemuksesta, hienoa kuulla näitä :)



T: Ap

toka synnytys käynnistyi itsekseen viikoilla 41+5 ja oli ihan hyvä , normaali synnytys. nyt odotan kolmatta ja jännittää kans, et miten paljon yli mennään tälläkertaa vai mennäänkö? mutta toka voi siis käynnistyä itsekseenkin, näin kävi ainakin minulla!! tsemppiä ja voimia sinulle, ap!! tiedän miten pitkiä nuo viiimeset päivät on odottajalle!!

(esikoinen yli 4kg).



Sen huomasin molemmissa, ettei mitkään poppaskonstit auttaneet: ei seksi, ei sauna, eikä siivous (eikä edes saunan siivous...).



Se mulla jäi mieleen, että kun kävin jalkahoidossa esikoista odottaessa n. viikkoa ennen la, niin jalkahoitaja sanoi ohimennen, että ei laittanut kovin lämmintä vettä, ettei synnytys käynnisty. Olisko sillä tekemistä jotain oikeasti, en tiedä. Mutta akupisteiden painelusta olen kuullut, enkä kyllä niistäkään osaa sanoa mitään.



Tiedän ap tosiaan tuon tuskaisen malttamattoman tunteesi. En voi kuin lohdutella ajatuksella, että kahden viikon kuluttua teillä varmasti on vaaveli :) Onnea matkaan!



Ps. Äitini antoi muuten kevyet onnenpotkut (lue: jalalla painasi takapuolta) kummankin lapseni synnytystä edeltävänä iltana. Jospa se tsemppasi synnytyksen alkuun? ;)

Kyllä se tästä! Niinhän se on, että kahden viikon kuluttua viimeistään vauva on luonamme :) Päivät vaan tuntuu la:n jälkeen niin kovin pitkiltä, noh te tiedätte..



T: Ap

vaan PLUS-MIINUS KAKSI VIIKKOA.



Nou hätä, älä tuijota liikaa tuohon 40+0 päivään vaan muista että vauvasi ei ole vielä yliaikainen vaan täysin normaalin rajoissa.



Takuulla se vauvasi sieltä syntyy, vieläpä aivan lähiaikoina.

ja mieluummin sellaselle " ei niin tasaiselle" tielle.

Tsemppiä kaikille odottajille =)

T:vuosi sitten samoissa saappaissa ollut

Juu, tiedän, että yliaikaiseksi menee vasta rv 42+0. Esikoinen tosiaan meni yli ja käynnistettiin. Sitä tässä jännitän, kun en haluaisi enää siihen joutua. Toivon siis luonnollista käynnistymistä. Haikaranpesäänkään ei päästä jos käynnistetään, tai jos menee muuten vaan yli.



Supistuksia on tullut jo muutamaan otteeseen muutaman tunnin, jopa 4 minuutin välein, mutta ovat lopahtaneet sitten kuitenkin juuri kun olen alkanut ajatella, että tässähän päästään oikeasti lähtemään sairaalaan.



Limatulppa on irronnut, lapsivetta pirskotti muutaman pisaran kolme päivää sitten (vaaleanpunaista) ja pää on lähtökuopissa, mutta ei vaan käynnisty.



Huoh.