Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitsin aviomieheni järkiperustein, en rakkaudesta/intohimosta
07.07.2007 |
Olin jo vuosia, vuosia ollut sinkkuna. Opiskellut, tehnyt uraa. Todellinen rakkaus jätti minut. Olin jo 30, joten pääti ottaa kumppanikseni jo pitkään minua havitelleen ystäväni. Arvostan häntä suuresti ja rakastan häntä ystävänä valtavasti. Mutta intohimoa meidän välillä ei minun puolelta ole. Nyt meillä on kolme pientä lasta ja aviomieheni on lastenhoidossa superihana ja auttavainen. Mieheni on ihana ihminen ja rakastan häntä ystävänä, mutta seksi on velvollisuusseksiä, intohimo nolla.
Kommentit (9)
Mutta tietääkö mies? Oletko hänelle rehellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös intohimoton suhde laste isään. Erosimme muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen.
Ei intohimo nolla ole, mutta ei voimakastakaan. Mitä olen miehen kanssa puhunut, niin hän kokee samoin. Rakastamme silti toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Intohimon puute rassaa molempia jossain määrin, mutta ei ole kynnyskysymys suhteessamme.
etkö pelkää, että hän löytää jonkun, jota kohtaan tuntee intohimoa?
Vierailija:
etkö pelkää, että hän löytää jonkun, jota kohtaan tuntee intohimoa?
minä pelkään enemmän, että ITSE löydän jonkun. Mieheen jotenkin luotan tässä asiassa 100%. Olen yhden tällaisen tyypin jo tavannutkin, mutta onneksi mitään ei tapahtunut. Tajusin niin selvästi, ettei suhteella olisi mitään muuta tulevaisuutta kuin seksi. Ja sen takia en tosiaankaan vaihtaisi omaa miestäni pois.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kovat ajat koittivat, ei suhteesta ollut mihinkään.
Vierailija:
Kun kovat ajat koittivat, ei suhteesta ollut mihinkään.
Meidän avioliittomme on pitänyt kasassa nimenomaan ystävyys ja keskinäinen kunnioitus. Toki intohimokin olisi tervetullutta, mutta pitääkö se mitään kasassa, ellei ystävyyttä ole?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeltiin samaa alaa ja jotenkin ajattelin, että kyllä yhteinen kiinnostus riittää. Ei se riittänyt. Yks päivä vain totesin, että mies on fiksuja ja mukava, mutta ei minun mies.
Noin puoli vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja meillä suhde perustui lähestulkoon kokonaan intohimoon, seksiin ja yhteisiin huvitteluun. No, huvittelu on nyt jäänyt vähemmälle lasten myötä, mutta intohimoa on ja seksi toimii. En vaihtaisi miestäni entiseen mistään hinnasta. Tai kehenkään muuhunkaan.
Mutta jokainen tyylillään. Onnea elämääsi!
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuna sitä voi tavata vaikka kenet =)