Kuinka moni on uhkaillu lasta yksin lähtemisellä jos lapsi juonittelee eikä toimi

että äiti lähtee kohta yksin sitten. Toimii aina, meillä :)

se kun toimii. Ei siinä mun mielestä mitään pahaa ole, yleensä riittää ku sanoo ett "Äiti lähtee nyt, moimoi!", ni lapset tulee heti. Enkä mä edes ole lähtenyt mihinkään. Kyllä nekin sen tietää...

Mutta koska en toteuta uhkaa, ei ole päätä eikä häntää uhata moisella.



Lapselle tarttee järjestää vaan aikaa enempi siirtymiseen jostain johonkin. Ei se ole aikuinen vaan lähteminen harmittaa. Ja millasia aikuisia sitä sitten ollaan jos pientä ei saisi harmittaa??



Sama aika, mikä siinä kiukutellessa lapselle ja vääntämisessä että tuu jo, mää meen, sou loong! Niin sen ajan jos käyttää siihen että tarpeeksi ajoissa alkaa puhuun KOHTA lähtemisessä, leikitään vielä, halitaanko jne? Niin siinä pehmoudessa voittaa paljon enempi kuin siinä että pilaa molemmilta hetken.



Ja mitä sitten jos joskus myöhästyt jos lapsella on ihan kamala olo? Pidät sylissä reippaan ajan ja olet tukena, kuin kiljutte kumpikin toisillenne.



Sille lapselle voi sanoa että äiti on nyt tosi väsynyt ja olis kiire, mutta halitaanko vähän kun harmittaa? Vai onko se niin ihana olo kun jätät lapsen aamulla kiireen jälkeen hoitoon ja ehdit töihin, mutta mieltä kaivertaa riita?

Kaatuuko maailma jos joskus myöhästyt mutta lapsi pääsee hoitoon hyvällä tuulella?



Lapsi tarttee aikaa. Ja ymmärrystä.

Selvennys: siis lapsi ei ole aikuinen tarkoitin tossa alussa.. Ja lasta harmittaa lähteä jostain.



5

Mutta koska en toteuta uhkaa, ei ole päätä eikä häntää uhata moisella.

Lapselle tarttee järjestää vaan aikaa enempi siirtymiseen jostain johonkin. Ei se ole aikuinen vaan lähteminen harmittaa. Ja millasia aikuisia sitä sitten ollaan jos pientä ei saisi harmittaa??

Sama aika, mikä siinä kiukutellessa lapselle ja vääntämisessä että tuu jo, mää meen, sou loong! Niin sen ajan jos käyttää siihen että tarpeeksi ajoissa alkaa puhuun KOHTA lähtemisessä, leikitään vielä, halitaanko jne? Niin siinä pehmoudessa voittaa paljon enempi kuin siinä että pilaa molemmilta hetken.

Ja mitä sitten jos joskus myöhästyt jos lapsella on ihan kamala olo? Pidät sylissä reippaan ajan ja olet tukena, kuin kiljutte kumpikin toisillenne.

Sille lapselle voi sanoa että äiti on nyt tosi väsynyt ja olis kiire, mutta halitaanko vähän kun harmittaa? Vai onko se niin ihana olo kun jätät lapsen aamulla kiireen jälkeen hoitoon ja ehdit töihin, mutta mieltä kaivertaa riita? Kaatuuko maailma jos joskus myöhästyt mutta lapsi pääsee hoitoon hyvällä tuulella? Lapsi tarttee aikaa. Ja ymmärrystä.

Aikuisen tarttee oikeesti joskus olla siellä töissäkin tiettyyn kellonaikaan, joten meillä ei tosiaankaan anneta sitä aikaa ja ymmärrystä silloin, kun siihen ei ole aikaa. Jos mä alkaisin kaikkien kolmen päiväkoti-ikäisen kanssa neuvottelemaan, ei meidän aamulähdöistä tulisi mitään. Eli kaikki keinot on meillä käytössä ja toi lähtemisen uhka on niistä lievimmästä päästä.

Varmasti tulee jotain sössötystä, että lasta pitää kasvattaa niin ja näin, mutta mä olen sitä mieltä että just noin!

Jos tuo uhkaus toimii, lapsi todella uskoo että äiti saattaa jättää hänet yksin. Haluan että lapseni voi luottaa minuun etten koskaan häntä hylkää.

lapsi vaan innoissaan jatkaa puuhiaan ja vaikuttaa olevan tyytyväinen että äiti menee ja saa yksin jatkaa leikkimistä

Joskus sanoo mielissään että mene vaan...

enkä vain uhkaillut vaan toteuttanut myös.



Menin pihalle odottamaan että tapahtuuko jotain.... tapahtui.

...että "no, lähden sitten ulos itsekseni" tai vastaavaa. Tilanne on aina ollut se, että on jo useita kertoja pyydetty tekemään jotain tai puhuttu jostain ja aina menee pelleilyksi tms.



Tuo toimii joka kerta. Mun ei tarvitse kuin mennä eteiseen ja olla mukamas laittamassa kenkiä tai etsimässä takkia. Joskus riittää että sanon sen ja nousen esimerkiksi pöydästä pois jos ollaan aamupalalla, jka venyy ja venyy ja venyy... Poika syö loppuun viivana ja juoksee itse pissalle ja on pukemassa ennenkuin ehtisin edes ulos jos olisin oikeasti lähdössä.



Mielestäni tämä ei todellakaan ole mikään reaali uhka pojalle vaan kurinpitotoimi, joka on kuitenkin melko lievä. Ja koska se toimii eikä poika ole saanut mitään "älä jätä mua" traumoja, koen metodin hyväksi pakkotilanteessa.

Itsellä on kaksi alle 5- vuotiasta vilkasta poikaa.. Ja kellokorttityö.

Ei se lapsen syliin ottaminen joka aamu tee myöhästymistä, mutta joskus sekin on varteenotettavaa: ajattele vaihtoehdot

1) Lapsi huutaa, viet sen rissaantuneena hoitoon, oma olo paska, syyllinen.

2) Lapsella paha mieli, mutta otat syliin. Myöhästyt hetken mutta myöhästyä saatat myös nukkumalla pommiin tai seisomalla ruuhkassa.

3) Lapsella paha mieli, otat syliin. Et myöhästy koska lapsi innostuu huomiostasi, ehdit hoitoon aikasemmin mitä olisit huudattamalla lasta.



Olen jotenkin onnistunut pitämään lapset kuosissa kun lähdetään. Eli ehkä on oikeesti kyse siitä miten SINÄ teet asiat/et tee asioita? Vai onko tosiasian myöntäminen noin vaikeaa?



Lapsessa on syy, ei sinussa kasvattajana? :D Eikö se juuri ole ongelma, että lapsi toimii NORMAALISTI mutta aikuinen ei osaa hoitaa tilannetta.



Ihan turha sanoa että mulla on yksi pieni lapsi koska homma toimii.. Se, että sinullakin on useampi lapsi etkä selviä ei ole mikään universaali totuus että usean lapsen kanssa ei pärjää! SINÄ vaan et pärjää.

Ratkasuja:

* Herää 10 minsaa aikasemmin ja ota lapsi syliin, ehdit ihan hyvin.

* Ota rutiinit joka päivälle niin lapsi tottuu arkeen.

* Kerro lapselle ajoissa mitä seuraavana on KOHTA tapahtumassa, anna aikaa lopettaa leikki.

* Huolehdi itsestäsi: virkeä aikuinen jaksaa pidemmälle kuin väsynyt.



Minä näen tän asian semmosena että lapsi ei ole aikuinen ja haavoittuu aikuisen kylmästä kohtelusta. Jos tämä on naurettavaa niin kuvittele itsesi lapsen tilalle. Miltä tuntuu jos sinua kohdeltaisiin niin? Saako lasta sitten mihin pisteeseen saakka kohdella huonosti? -Koska toisella on kiire.

Kiirettäkin voi käsitellä monella tavalla! Laittamalla illalla tavarat valmiiksi, heräämällä aikasemmin, olemalla itse valmis, opettamalla lapsia omatoimisiksi, kehumalla ja rohkasemalla.. Näitä riittää vaikka kuinka. Mutta helppoa se on alkaa karjumaan lapselle ja yllyttää toinen rähjäämään enemmän kuin laskeutumalla sinne ruohonjuuritasolle. Kertoo vaan susta kasvattajana!



5

Eli sää et näe tota hylkäämisenä?



Ainakin oma poika itki jos kävelin huoneesta ja hätääntyi pahasti. Ja hyvä kun teki niin, koska se oikeesti pistää arvot uudestaan järjestykseen! :(

Se on hylkäämisen tunne jonka annat lapsellesi. Sinun meno on tärkeämpi kuin lapsesi joku "pieni ongelma" niinkun väärän värinen sukka. Lapselle se on silti iso asia jos on väärä sukka. Se tarttee silloin käsitellä, ei pakottaa lapsi vielä ylimääräseen pettymykseen: että jätät hänet yksin.

Mitä kasvattamista se on?

Vai onko lapsenkasvatus vaan asia jonka opetat kun on aikaa? Muuten mennään vaikka itku kurkussa? Mikä siinä 10 minuutin sylissä on vikana?

-Se että SINÄ joudut joustamaan..



5

Sitä on kai niin väsyny tuohon isompaan kun sillä on sellainen vaihe että se ei liiku, ei sitten millään. Sanon etukäteen monta kertaa että sitten kun on tehty sitä ja tätä niin lähdetään jne. Joo sanoo hän.

Sitten kun pitäs lähteä niin lapsi kuin kuuromykkänä leikkii, ei vastaa ei mitään. Huoh, kuhan tää vaihe menis ohi. Lapsi pian 4v.



Ja sille, joka kirjoitti että eikö olisi joskus parempi myöhästyä töistä. HAHHAHHAAA! Meillä perusduunareilla aivan hirveästi onnistuu!

mutta kohta se lapsi huomaa, että ei se äiti kuitenkin mihinkään lähde.

Lapsi oppii, että äiti on todella epäluotettava tapaus:)