Uusi trendi taitaa olla se, että ÄIDIT ei jaksa arkea

Kyllähän tätä on ollut viimeisen 10 vuotta!

Vähemmänhän sitä silloin jäisi. Aina äidit ovat olleet väsyneitä, nykyaikana on lupa valittaa. Ennen ei kerinnyt, kun oli oikeasti niin paljon töitä ;)

pääsee golffaamaan rauhassa, kuten tämä kokoomuksen hiljattain eronnut 5 lapsen äiti.

Se on kait sitä kun nykyään on piltistä saakka totuttu melko helppoon ja itsekkääseen elämään, nuoruusvuodet etenkin monella juuri tuota. Sitten kun tulee niitä pieniä mahdollisesti pari peräkkäin niin arki tuntuu todella raadolliselta. Myönnän tämän omallakin kohdallani. Rankkaa on.

siis niissä tapauksissa joissa isä hoitaa kunnialla asiansa, eli on lasten kanssa esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla pidemmän aikaa..



Kylllä siinä silloin kateus iskee kun mamma saa rillutella rauhassa tai nukkua rauhassa...

kadehdi eronneita. Eiköhän se ole aika äärimmäinen tilanne, että siihen pisteeseen mennään. Tuskin kovin heppoisalta pohjalta kuitenkaan

Mutta olen samaa mieltä kuin 8, että nykyisn äideillä on suuremmat ympäristön paineet kasvatuksessa. Esim. vaatteiden pitää olla puhtaampia ja siistimpiä kuin ennen, hampaat pitää aina pestä lapsilta, lapsille pitää tarjota virikkeitä, onnettomuus ei ole onnettomuus vaan äidin syytä jne. Esimerkiksi näitä asioita ei 60 vuotta sitten kukaan ajatellut siinä määrin kuin nykyään.

..kuukaudessa 1-2krt 1-2 tunniksi!! Tosi paljon on sitä omaa aikaa juu!

mielummin aidosti eronnut kuin elää avioliitossa, jossa äiti on käytännössä yksinhuoltaja

anteeksi mutta kuulostaa hölmöltä väitteeltä. Voi olla että eronnut saa yksinäistä aikaa pari viikonloppua kuusta mutta muun ajan hoitaa sitten lapsiaan ihan yksin. Ei sopis mulle ainakaan. Olen monesti arkeen kyllästynyt ja poden siitä huonoa omaatuntoa mutta olen kiitollinen että on mies joka ns. hoitaa osansa. Vielä kyllästyneempi arkeen olisin jos kukaan ei tulisi viiden jälkeen kotiin.

mutta vaikka menisi ns. hyvin, äidit ei haluakaan sitoutua 24 h. Sitä siis tarkoitin uudella trendillä, älkää nyt kaikki yh:t vetäkö Hernesaarta nenään.

niin paljon. Mummoni eli koko elämänsä kauheassa avioliitossa, mutta ei eronnut, koska se ei ollut tapana.

äiti ei jaksa sitoutua. Useammat erot johtuvat kuitenkin siitä, että isä ei jaksa sitoutua.

Mitä sen elämän sit pitäs olla?Juhlintaa ja helppoutta?

Hänellä tosiaan viisi lasta, joista vanhimmat (kolmoset!) jo 18vuotiaita ja kaksi nuorempaakin jo koululaisia.



Jos hän olisi lastenhoidon rankkuuden ja oman ajan janoamisen takia halunnut erota niin eiköhän hän olisi tehnyt sen jo vuosia sitten!!

Mutta niinhän ei saa sanoa. Tai jos sanoo niin sen kuvitellaan tarkoittavan, että toiset ovat parempia kuin toiset.



Minulle lasten kanssa oleminen ei ole raskasta vaan ihanaa. Nautin ajastani heidän kanssaan. Ja meillä on kyllä koettu koliikkia, allergioita jne. mutta silti en pidä tätä raskaana.



Ja älkää tulko tähän ketjuun osoittamaan tietämättömyyttänne kommentoimalla " odotapas, vaan kun..." tai " kyllähän se helpolta tuntuu, jos sitä ei tee kunnolla" . Tälläisiä kommenttejahan täällä viljellään, jos joku yrittää sanoa että ei tämä nyt niin kamalaa ole.

Toisaalta se sama sitten ajaa ihmiset siihen, että ei enää välitetä. Lapset voi mennä minne vaan yksin ja sitten niitä onnettomuuksia tapahtuu.



Minusta tuntuu vähän siltä, että me ei enää osata nauttia elämän pienistä asioista. Rentoutuminen ei enää ole sitä, että istuu rauhassa, juo kupposen kahvia ja katselee ikkunasta ulos tai hyppää sängylle ja lukee kivaa lehteä tms. Rentoumimiseen tarvitaan nykyään hotelleja, lomamatkoja ja ties mitä mikä vaatii paljon rahaa!



Minä olen alkanut pitämään itselläni rentoutumishetkiä, se voi olla vaikka kuppikahvia tai vaikka tämä surffailu netissä.

Meillä mies on aina töissä, ja ne muutamat tunnit mitä on kotona, räplää jossain autotallissa. Lapset ja kodin hoidan pitkälti yksinäni, sama kai se olisi sitten olla viikot yksin.