Lääkäri vähätteli perätila synnytystä,mitkä ovat riskit?

Mielestäni olisi parasta luottaa lääkärien asiantuntemukseen ja antaa heidän päättää mikä on sinun vauvasi kannalta paras synnytystapa. Synnytystä ei voi koskaan täysin ennustaa etukäteen. Sitä ei voi koskaan tietää miten se lopulta menee. Muistathan että sektiossakin on omat riskinsä, sen vuoksi niitä ei tehdä ihan kevyin perustein.



Ja muista: Missään ei ole niin turvallista synnyttää kuin Suomessa.



Siis pelko pois ja rohkeasti synnyttämään! Tsemppiä!



Itse odotan toista lasta, viikkoja 37. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kiireellinen sektio, koska vauva oli yllätysperätilassa, 4330g ja viikon yliaikainen. Minulla oli supistuksia 8 tuntia, mutta vauva ei mahtunut laskeutumaan synnytyskanavassa. Tälläkin kerralla annan lääkäreitten tehdä ratkaisut.

Tuo sinun vauvan balleriina-asento ei ole se kaikkein paras perätila-asento, mutta semmoisiakin lapsia synnytetään ilman komplikaatioita. Kannattaa kysyä lääkäriltä/ ottaa selvää, mikä on vammautumis-/ komplikaatioriski tässä perätilasynnytyksessä verrattuna sektioon - voi mennä samoihin lukuihin, en tiedä.



Aina täällä mollataan lääkäreitä, se ei ole kivaa ainakaan minun kuunnella. Monesti potilaat on vastaanotolla niin regressiossa, että sekin vaikuttaa asioihin. Kaikkia ei voi miellyttää ja eikö ole tärkeintä, että lääkäri keskittyy työhönsä ja vasta kakkosprioriteettina huomioi potilasta. Jos potilas ei ole aktiivinen asiansa kanssa, niin ei sitä myöskään sitten lähdetä paapomaan, vaan hoidetaan niin kuten lääketieteelliseltä kannalta on paras. Täytyy pitää puolensa, jos kokee jonkin asian tärkeäksi.

Missä sairaalassa synnytit ja miksi tuo kaikki oli juuri sairaalan vikaa? Kaikki ei aina mene täydellisesti, mutta miksi pitää syntipukki etsiä. Sait onneksi terveen lapsen.

Minä en kuitenkaan luottaisi lääkäriin niin paljoa, että antaisin hänen tehdä päätöksen perätilasynnytyksestä, jos itseäni epäilyttää. (joku puhui luotosta lääkäreihin).



Minun esikoiseni oli perätilassa, tulossa maailmaan takapuoli edellä.

Kun menin sairaalaan kontrolliin (OYS) huomattiin heti, että kääntöä ei voida yrittää. En muista tarkkaa syytä, oliko lapsi jo niin painunut lantioon (perätila huomattiin vko 36+) vai eikö ollut tilaa kääntää. En muista.



Olin saanut neuvolasta käsityksen, että ensisynnyttäjälle myönnetään sektio automaattisesti perätila-tapauksissa. Lääkäripä alkoikin puhua alatiesynnytyksen puolesta.

Olin ihan ihmeissäni, enkä oikein osannut vastustella. Koitin kysellä riskeistä ym. mutta lääkäri kehui vain, kuinka takapuoli edellä-asento on " paras" perätila alatiesynnytyksen kannalta.

Mistään riskeistä hän ei kertonut, sanoi vain, että perätilasynnytyksessä on paikalla aina kätilö (vai jopa kaksi?), lastenlääkäri ja synnytyslääkärikin.

Ja että perätilasynnytykset kuitenkin helposti menevät sektioon ongelmien ilmetessä.

Mistään erbin pareesista, lonkkaluksaatiosta tms. ei puhuttu, ja muutenkin hän oli mielestäni aika vähättelevä alatiesynnytyksen riskeistä.



Menin sitten lantiokuviin; lantiossa oli reilusti tilaa, vauvan painoksi arvioitiin 3400g (syntymäpaino oli 3100g).

Minua kuitenkin alkoi pelottaa ja ennenkaikkea epäilyttää alatiesynnytyksen riskit, etenkin kun olin ensisynnyttäjä.



Halusin sektion. Lääkäri oli pettynyt, olihan minulla ollut loistavat edellytykset alatiesynnytykseen. Minulle jäi myös vähän tunne, että kyse oli myös kustannuksista.



Onnekseni vaadin sektion, lapsella oli nimittäin niin lyhyt napanuora, että hän olisi juuri ja juuri mahtunut ulos. Tuota napanuoran pituutta ei tutkittu, ja sain myöhemmin kuulla, että se olisi aiheuttanut ongelmia alatiesynnytyksessä.



Toinen lapseni syntyi normaalisti alakautta, mutta edelleenkään en uskaltaisi perätilavauvaa alakautta synnyttää, sen verran huono maku jäi suuhun tuosta lääkäristä.

Itse sain perätilapoikani sektiolla Naistenklinikalla. Perätila todettiin synnytystapa-arviossa ja lääkäri heti kysyi varataanko aika sektioon. Ainakin nkl:lla ensisynnyttäjille perätilatapauksissa suositellaan sektiota. enkä kadu sekuntiakaan,en edes harkinnut alatiesynnytystä.Alateitse olisi kuulemma mahtunut syntymään jos alle 3,5 kiloinen,mutteivat koittaneet edes suostutella. Synnytyksen jälkeen kätilöiden kanssa puhuin ja kaikki sanoivat, että olisivat itsekin synnyttäneet sektiolla juuri riskien takia. Onhan leikkauksessa omat riskinsä, mutta vauvan terveys painaa enemmän kuin omani. En halua vammauttaa lastani(erbin pareesi, lonkkaluksaatio, kaulan jänteiden ja lihasten ja hermojen repeämät pään ulosauttovaiheessa). Leikkaus oli mielestäni tosi helppo, kivuton ja hieno juttu, ja vaavi syntyi terveenä ja virkeänä ja itse toivuin pikavauhtia!

Tänään olin siis synnytystapa arviossa, jossa varmistettiin jo tiedossa oleva vauvan perätila.



Yritettiin ulkokäännöstä, joka epäonnistui ja sattui aivan mielettömästi.. Kokoarvioksi sain tasan 3kg, eli himpun isompi kuin kuuluisi olla tässä vaiheessa.

Vauva seisoo " balleriina" asennossa, toinen jalka suorana, toinen kippurassa, kädet normaalisti.

Käänöksessä vauva kääntyi poikittain mutta veti itsensä takaisin seisomaan.



Lääkäri oli muutenkin tyly, ja kokemuksena koko käynti oli vähän " sinnepäin " sutaisemalla ja nopeasti tehty. paitsi käännös jota väkisin väännettiin kauan..



Käännöksen epäonnistuttua kätilö kyseli lääkäriltä, että koskas laitetaan kontrolliaikaa ja se sovittiin kahden viikon päähän. Samalla lääkäri selitti pokkana kätilölle, että varataan aika lantion kuvaukseen ja varmistetaan alatiesynnytyksen mahdollisuus...



Siinä vaiheessa sain suuni lopullisesti auki ja kerroin, etten ole halukas synnyttämään alakautta perätilassa olevaa vauvaa.

(En kertonut tätä heti alussa, koska tyhmänä ensi synnyttäjänä oletin, että asiaa tiedustellaan minulta, että mitä mieltä olen alatie synnytyksestä mikäli perätila on ja pysyy jne..)



Lääkäri tuli " virnuilemaan" minun maatessani käyrällä, että no voi sentään olet tainnut kuulla liikaa kauhujuttuja...

Siinä vaiheessa sanoin aika napakasti että ei, vaan minua ei kiinnosta alkaa leikkimään vauvani terveydellä.



Aikansa jaariteltuaan, lähinnä puhe oli sitä puolustelua ettei ole mitään vaaraa synnyttää perätila vauvaa alakautta, sain armollisesti aikaa miettiä vielä 2 viikkoa synnytystapaani.

Siis haloo?



Varsinkin kun yritin kuitenkin kysellä riskeistä ja mahdollisista seuraamuksista niin en saanut niihin mitään vastauksia?



Sain toki mukaani lapun sairaalasta, jossa lähinnä vertailtiin eroja Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken perätila synnytysten onnistuvuudesta, muttei siitäkään mitään faktaa irronnut niistä riskeitä!



Eikös perätila synnytyksessä yleisin ole se joku " käden halvaantuminen" vai mikä ihme se oli?



Joten tän mun hiivatin pitkän jaarittelun kysymys siis oli, että mitä voi seurata perätila synnytyksestä,kun kaikki ei menekkään putkeen?



Muutenkin on aika varmaa että leikkauspöytä kutsuu kuitenkin(vauvan mahdollinen paino yli 4kg, sekä tuo balleriina asento), mutta haluaisin selvät syyt ja sävelet tietooni joilla voin varautua keskustelemaan sitte parin viikon päästä, jotta saisin kunnon vastauksia..



Plus sairaala jossa synnytän, on todella kokematon perätila synnytyksissä.... Jos kyseessä ei olisi ensimmäinen raskauteni, ja tietäisin mitä tuleman pitää niin silloin ehdottomasti harkitsisin alatie synnytystä, mutta nyt...



Kiitos jos joku osaa kertoa vastauksia kysymyksiini!!!!! =)



T Helga rv 35+4

Moi!



Se käden halvaantuminen perätilasynnytyksessä on nimeltään erbin pareesi. Käsittääkseni se on aika harvinainen juttu, ja ' normaalissa' synnytyksessäkin voi tapahtua kaikenlaista.



Laita googleen tuo sana ja löydät jotain faktoja.



Ymmärrän että ottaa aivoon jos lääkäri ei viitsi ottaa huoltasi tosissaan, mutta älä hysterisoidu!



Eikös se ole niin kanssa, että jos synnytyksessä ilmenee jotain hankaluuksia, niin sitten kuitenkin saatetaan päätyä sektioon.



Lue myös täältä vauva-keskusteluista joitain aika pitkiä ketjuja perätilasynnytyksestä. Usko tai älä, tilanteesi ei ole vaarallinen!

" Perätilavauvoille keisarileikkaus turvallinen

15.11.2000



Perätilassa eli jalat tai takamus edellä syntyvät lapset pitäisi synnyttää keisarileikkauksella, kirjoittaa Lancet-lehti. Perätilassa syntyneillä lapsilla on kolminkertainen riski kuolla tai vammautua synnytyksessä, jos heidät synnytetään alateitse. Nykyisin alatiesynnytys valitaankin vain tarkoin harkituissa tapauksissa. Kaikkia perätilasynnytyksiä ei ole haluttu automaattisesti hoitaa keisarileikkauksella, koska se lisäisi äidin sairastuvuutta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa kuitenkin suositellaan keisarileikkausta perätilassa olevien sikiöiden synnytyskäytännöksi. Tutkimus keskeytettiin, koska keisarileikkauksella maailmaan tulleet perätilavauvat syntyivät parempikuntoisina kuin alateitse synnytetyt. Arviolta 3 - 4 prosenttia täysi-ikäisistä vauvoista syntyy perätilassa.

Tutkimuksessa oli mukana yli kaksituhatta perätilasynnytystä 26 maasta, ja mukana oli myös suomalaislapsia. Lapsista puolet satunnaistettiin syntymään alateitse ja puolet keisarileikkauksella. Kun keisarileikkauksen valinneista äideistä lähes kaikki synnyttivät lapsensa leikkauksella, alatiesynnytykseen päätyneistä yli 40 prosenttia päätyi lopussa hätäleikkaukseen. Alateitse syntyneistä viisi prosenttia kuoli joko synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen tai lapsella oli vakava kallo- ja aivovamma. Leikkauksella syntyneistä kuoli tai vammautui vain puolitoista prosenttia. Lääkärin pitkä kokemus perätilasynnytyksistä tai äidin kieltäytyminen epiduraalipuudutuksesta ei vähentänyt alatiesynnytyksen riskiä. Suunniteltu keisarileikkaus ei lisännyt myöskään äidin komplikaatioiden todennäköisyyttä, kun kyse oli perätilasynnytyksestä.



Uutispalvelu Duodecim

(Lancet 2000; 356: 1375 - 1383)"

Yksi oli myös muistaakseni taaperot ja leikki- ikäiset puolella.

Ehkäpä muiden kokemuksista asiasta on sinulle jotain apua.

Koitan löytää ja nostaa tuolta taaperot ja leikki- ikäiset puoleltakin jonkun ketjun.

Ensinnäkin lääkärin olisi tietenkin pitänyt sinulle tuolla vastaanotolla käydä läpi nuo molempien synnytystapojen riskit. Tuosta lancetin tutkimuksesta ajattelin sanoa, että ei oikein päde suomeen, koska täällä nuo perätilat suunnitellut sellaiset, jotka alateitse synnytetään käyvät läpi erittäin tiukat kriteerit, että alatiesynnytystä edes suositellaan. Duodecimissa on myöhemmin tiukasti kritisoitu tuota tutkimusta, koska monissa mukana olleissa maissa on aivan eri kriteerit perätilasynnytyksen hoidossa kuin Suomessa. Olen nähnyt Suomen kohdalta näitä vertailuja ja alateitse suunnitelluissa synnytyksissä on hieman vähemmän riskejä sekä vauvalle, että äidille kuin suunnitelluissa sectioissa, mutta erot ovat aika pienet. Mutta siis, kun kriteerit alatiesynnytykseen täyttyvät niin alatie ei ole sectiota missään nimessä riskialttiimpi tapa synnyttää.



Mieti rauhassa mikä omalta kohdaltasi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, koska riskeissä ei eroja juurikaan ole. Itselläni ei kokemusta perätilasta ole, kaksi alatiesynnytystä ja yksi sectio ja täytyy sanoa, että jos sinun tilanteessasi olisin, niin en kyllä osaisi ihan helposti synnytystapaa valita, vaikka näin normaalisynnytystä ajatellen mieluummin synnytän alateitse, mutta kyllä se perätila nostaisi päätösvaiheessa hien pintaan. Tsemppiä päätökseen, joka siis on ehdottomasti sinun päätöksesi!!!!

Kävin lukaisemassa molemmat ketjut läpi ja taas muutama ahaa elämys iski... =/



Ensinnäkin kun ennen käänös yritystä olin käyrällä, kätilö sanoi että jaa sulla näkyy supistelevan aika säännöllisesti, että näkyy käyrällä hyppyjä.



Ja se siitä, ei puhettakaan mistään supistusten estopiikista, mitä joku oli saanut ennen käännösyritystä....



Samoin jollain oli ultralla seurattu samaan aikaan kun käännettiin? Ei mulla.Meni vaan käsi kopelolla..



Kun yritys oli ohi, ultralla kurkattiin tasan sen verran, että näki vauvan olevan perätilassa edelleen.

Siitä laitettiin käyrälle kyllä uudelleen, mutta vain 10minuutiksi.



Normaalisti pitäisi vissiin käänös yrityksen jälkeen olla käyrällä 30min.?



Luojalle kiitos, vauva on ollu toooooooosiiiii aktiivinen koko päivän ja potkinut melkein tauotta... Ilmeisesti käärmeissään moisesta rääkistä.



kaiken lisäksi kääntäminen meni niin, että lääkäri piti toista kättä " kuppina" jolla tuupattiin päätä, mutta toinen käsi oli nyrkissä ja sillä lanattiin kirjaimellisesti häpyluun edestä todella voimakkaasti painaen.

Ilmeisesti tarkoituksena työntää se suorana ollut jalka pois alta?



Maha aristaa edelleen, mustelma on nousemassa lonkan päälle ja vajaa kymmenkunta uutta raskausarpea aiheutti tää käsittely mahan alueelle. =(

(noilla arvilla nyt silleen väliä oo, kunhan vauva on kondiksessa, mutta silti.)



Te joilla käännetty, niin miten se on tehty?

Mulle tuli enemmän vaan sellanen olo, et aika räkäsemällä hoidettiin tää meikäläisen homma pois alta... =/

Ei minunkaan mielestäni ole ollut asiallinen toi kääntöyritys.



Mulla yritettiin kääntää kahdesti. Eka epäonnistui täysin, kun supisteli niin voimakkaasti, että lääkäri sanoi heti, että varataan vaan aika sektioon.

Silloin ei otettu käyrää, mutta käsittely oli kyllä TOSI hellävaraista.

Toinenkaann käsittely ei aiheuttanut mulle mitään kipua (eri lääkäri). Silloin otettiin käyrää koko ajan ja ultrattiin vähän väliä. ja käsittääkseni aika hellävaraisesti kääntö tehtiin.

Mutta se oli ajallisesti jo rv 40 ja sitten tulikin synnytyksessä ongelmia kun vauvan sydänäänet loppui ja jouduttiin imukuppisynnytykseen, jonka koin tosi epämiellyttävänä. Myöhemmin selvisi, että napanuora oli jalkojen ympärillä. Vauva oli kuitenkin terve.

Vaihda lääkäriä, kyllä se puhelimella varmaan onnistuu, tsemppiä.

Tottamooses siinä olisi ultrattava koko ajan, tarkistettava napanuoran flowt ja oltava tosiaan kelpo aika käyrällä. Näin ainakin siis meikällä molemmissa käännöksissä. Täytyy sanoa, ettei itse kääntämistä voinut mitenkään hellävaraiseksi sanoa, ja lääkäri oitis pahoitteli, kun huomasi, että painaessaan pelkällä peukalolla jostain päin vinguin ja huohottelin, se nääs sattui! Vaan vaihtoi heti otetta - ja sai siis pojun kääntymään (tosin itsepäisesti hän pyöri heti kotona uudelleen perätilaan!). JA estopiikkejäkin siis sain silloin rv 34+.



Ei kuin parempaa kohtelua ensi kertaan!



Vitanova

Minulla käännettiin esikoinen, erilainen tilanne siinä mielessä että rv:t oli jo 38+ ja poju oli juuri kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan, oltiin siis kättärillä jo valmiiksi. Meillä kokoajan seurattiin ultralla ja lääkäri " nosti" pepusta ja hellästi auttoi selästä poikaa kääntymään ja poika kääntyikin oikein kauniisti ja sulavasti eka yrityksellä. Käyrällä olin varmaan tunnin ja ultrallakin kateltiin pojua.

Kun tehdään perätilan käännösyritys on olemassa istukan irtoamisen vaara ja siksi sairaalassa on oltava hätäsektio valmius käännösyrityksen aikana ja sen jälkeen. Lääkäri ei ilmeisesti sitäkään sinulle kertonut?!? Ja tosiaan käyrällä pitäisi olla sen jälkeen pitkään. Alueeni sairaalassa muistaakseni tunti pitää käyrällä olla.

Koin melkein viisi vuotta sitten samanlaisen TODELLA törkeän kohtelun yhdeltä lääkäriltä.Se ihminen oli SAIRAS,edelleenkin kun muistan sen eukon,niin tulee kylmät väreet.

Lapseni oli kääntynyt perätilaan loppuvaiheessa.Kävin sen takia lantiokuvissa,kontrolleissa joka viikko.Lääkäri vain ilmoitti joka kerta,et kyl se ihan kohta syntyy ja lantiossa on tilaa.Lapsi on vain max 3 kiloa.aikaa meni melkein kolme viikkoa lasketusta ajasta.Lopulta lapsivedet menivät.Keskellä yötä Sairaalassa yksi kätilö vapaana,joka hoiti monta muutakin synnytystä.Ainoa päivystävä synnytyslääkäri oli juuri keisarileikkauksessa ja takapäivystäjää ei soitettu paikalle.

Kaikki oli totaallista tuskaa,vain sen takia koska minut oli painostettu synnyttämään kolme kiloinen lapsi.Loppujen lopuksi lääkärin virheiden takia,lapseni syntyi melkein elottomana.Tumman liilana ja hiljaisena.Hän oli myös ehtinyt nielemään jonkin aikaa vihreätä lapsivettä.Kun hänet saatiin loppujen lopuksi virkoamaan.Päätimme puolisoni kanssa,ettei ikinä enään uudestaan siinä sairaalassa.Tämä max kolmen kilon lapsi oli syntyessään melkein neljä kiloa.

Noiden koettelemuksien jälkeen meni todella monta vuotta,että uskalsin tulla uudestaan raskaaksi.Kuopukseni kun syntyi Helsingissä,niin vihdoin sain kokea mielettömän ihanan synnytyksen.

Jos joskus vielä tulisin raskaaksi,niin en enään ikinä suostuisi synnyttämään perätila lasta uudestaan.

En halua pelotella,tämä oli vain minun perätila synnytykseni.

Ystäväni on kokenut kaksi kertaa perätila synnytyksen,eikä hänellä ollut mitään komplikaatioita.Eikä mitään negatiivista tapahtunut.Kaikki meni hyvin.

Ensinnäkin, ei minulle todellakaan keretty kertomaan mitään niistä riskeistä...

Lääkäri aloitti ultraamisen jälkeen pyyhkimään geeliä pois massusta ja siitä samantien paperit kourassa alkoi mahaa murjomaan.



Ainoastaan sen tiesin, että vaarana on synnytyksen käynnistyminen. Ja senkin tiedon löysin netistä..



Viikonloppuna sitten sain napakoita supistuksia, pahimmat niistä la-su välisenä yönä. Sunnuntain otin levon kannalta täysin ja olo olikin siedettävä. Tosin mies juoksutti ahkerasti kaurapussia mikrossa... Ilmeisesti osittain supistukset tuntuu mulla alaselässä?

Maanantaina soitin neuvolaan kysyäkseni mahan kipeydestä, joka oli todellakin erittäin arka, sekä noista supistuksista jotka iskivät heti pienestäkin rasituksesta.



Sain käskyn mennä sairaalaan käyrällä uudestaan ja sinne siis.

Heti pöydälle päästyäni sain supistuksia estävän pillerin, ja silti käyrällä näkyi koko 20min ajan supistuksia.



Sattumalta ja minun onnekseni päivystävä lääkäri oli kuullut, että joku on tullut näytille perätila vauvan kanssa.

Tämä lääkäri oli aivan eri kalibeeria kuin käännöstä yrittänyt ja halusi ehdottomasti tarkistaa tilanteen ultralla sekä tehdä sisätutkimuksen.



Kyselipä myös synnytystapa mietteitä ja kirjasi ylös potilaan toivovan sektiota perätilan takia, ihan ilman rutinoita ja vinkumisia!

Muutenkin tämä kyseinen lääkäri rauhoitteli mua aivan kiitettävällä tavalla, kertomalla just päivysty sektio käytännöstä ja siitä että lantioni on tilava joten vaikka kiirus tulisi niin tässä vaiheessa myös vauva vielä sopisi loistavasti syntymään peppu edelle alakautta.



Enkä edes saanut hepulia tuosta kommentista, se vain rauhoitti ennestään. Varsinkin kun perään jutteli lisää sektiosta.



Tutkimalla selvisi, että kohdunkaula on pehmennyt sekä lyhentynyt. ja juuri pari viikkoa aiemmin kaikki oli ok neuvola lääkärissä.

Käteen räpsähti myös supistuksenesto lääkitys viikoksi, lääkäri haluaisi mielellään saada (ehkä?) täysiaikaisuuden rajan rikki.

kovin ainakin jutteli, että kaikille osapuolille olisi parempi saada viikot täyteen ja vauva kohdussa " valmiiksi" .



Ja vielä perään sain käskyn tulla heti uudestaan illalla osastolle, mikäli supistukset jatkuvat.

No luojan kiitos ei tarvinnu mennä sinne enää uudelleen ja tänään olinkin normaalisti neuvolassa.



Neuvolassa sitten sanoin pari valittua sanaa tästä käännöstä yrittäneestä lääkäristä ja tavasta kääntää, sekä puhumattomuudesta kysellessäni riskeistä jne.



Niin tämä kyseinen käännöstä yrittänyt lääkärihän ei ole vakituinen lääkäri täällä, vaan on tuuraamassa kesälomia, Vanhempi naishenkilö ja sairaala Lounais-Suomessa.



No ensi keskiviikkona selviää sitten miten tässä käy... Silloin se leikkauspäivä sitten räpsähtää räpylään, mutta mielenkiinnolla odotan kenen kanssa silloin asiasta keskustelen ja kuka tulee olemaan mahdollisesti leikkaava lääkäri.

Tälle kesätyöntekijälle aion sanoa kiitos mutta ei kiitos mikäli hänen pitäisi leikata...

Vaikka saisin leikkaavien lääkärien vihat niskoilleni moisesta käytöksestä, niin anti tulla vaan.

Valitettavasti kun en pysty luottamaan enää tähän kyseiseen nais lääkäriin niin en pysty ja sillä sipuli.

Se on sitten eriasia miten sanomaani suhtaudutaan ja onko minulla oikeasti valinnan varaa sitten hetken koittaessa....



Alkaa tää härdelli pikku hiljaa olla sen suuntaista, että haaveet seuraavasta raskaudesta siirtyy kyllä pikku hiljaa takavasemmalle ja olen vain kiitollinen mikäli tästä sopasta jotain hyvää oikeasti seuraa, eli se lapsi.



T Helga rv 36+1

Hei Helga76,



Sait hyvin selvästi asiatonta kohtelua tuon käännösyrityksen aikana. Onneksi tilanteesi on nyt tasaantunut ja toivon, että voit luottavaisin mielin ajatella tulevaa synnytystäsi ja ihanaa pikkuvauvaasi. Todella, todella ikävää, että raskauden loppuvaiheessa, joka jo muutenkin on hyvin herkkää ja huolentäyttämää aikaa, joutuu vielä kärvistelemään asennevammaisten ammattilaisten kanssa. Omalla kohdallani synnytyksen käynnistyksen suunnittelu meni täysin mönkään (synnytystapa-arviota ja keskustelua ei käyty ollenkaan) ja jouduin vajaata vuorokautta ennen käynnistystä mielettömän huolen kouriin, koska olimme mieheni kanssa molemmat luulleet, että vauvamme sektioidaan (vauva isokokoinen, itselläni perussairaus). Kaikki meni lopulta hyvin (tai hyvin siinä mielessä, että vauva on terve ja minäkin toivuin lopulta hitaasti mutta varmasti), mutta edelleenkin olen hyvin harmissani saamastamme kohtelusta ja se jäi ikävästi kaivertamaan mieltä.



Tällä hetkellä keskity kuitenkin rauhassa tulevaan synnytykseesi, se on kaikkein tärkeintä! Ja lämpimästi suosittelen, kun ja jos sinusta vielä vauvan syntymän jälkeen tuntuu siltä, TEE HUOMAUTUS ko. sairaalalle tästä lääkäristä. Se on oikeutesi, sinua kohdeltiin epäasiallisesti. Palautteen anto voi olla hyvin tervehdyttävää, sekä sinulle, että tulevia synnyttäjiä ajatellen!



Kaikkea hyvää sinulle tuleva äiti!

Ehdottomasti teet valituksen!!

Mulla viime raskaudessa tehtiin ulkokäännös ja ennen käännöstä sain sen supistuksia estävän piikin, sängyllä kärrättiin toimenpiteeseen ja mulle lääkäri painotti et väkisin ei yritetä, mulla vauva kääntyi helposti ja lääkäri ultrasi koko käännöksen ajan. Kun käännös tehty niin otettiin pitkää käyrää, n30min olin käyrillä ja sen jälkeen lääkäri vielä ultrasi.



Kysyin perätilasynnytyksestä niin täällä (seinäjoki) täytyy täyttää kolme ehtoa et perätilasynnytystä lähetään yrittään...vauvan oltava selvästi alle 4kg, vauvan täytyy olla tulossa peppu edellä ja lantio riittävän tilava, jos yksikin kohta jää täyttymättä niin sektio.



Mun vauva käänty perätilaan takas sit kotona illalla, mutta ennen synnytystä kääntyi kuitenkin oikeinpäin ja yli nelikilonen vauva ja niin se vaan kääntyili :)

Toivotaan et sunkin vauva kääntyis vielä itestään.

Kaikkea hyvää sulle loppuodotukseen!!



Tuuli