Sydämeni särkyy lapseni puolesta :'(
Viisivuotias poikani on kokenut elämänsä aikana todella paljon erilaisia muutoksia, joihin on pienellä mielellään jo reagoinutkin. Niistä olen avautunutkin siellä vanhalla palstalla, käytännössä kaikki muut ihmissuhteet ja tutut paikat ovat vaihtuneet ja muuttuneet hänen elämässään paitsi minä äitinä ja toiset isovanhemmat sekä toinen pappa. Poikani kävi perheneuvolassa, onneksi totesivat, että hän on tavallinen, tasapainoinen poika.
Nyt olemme muuttamassa uudelle paikkakunnalle sosiaalisen elämän ja sosiaalisten kontaktien vuoksi. Poikani on kiintynyt nykyiseen kotipaikkaamme, on asunut täällä lähes koko elämänsä, sanoikin, että "Mä olen jo tottunut tähän kotiin ja kaupunkiin". Muutto on jo viiden viikon kuluttua. Tämä tieto sai poikani ihan kyyneltymään. Ihana tietysti, että on herkkä ja näyttää tunteensa. Mietin kuitenkin itse, että teenkö oikein. Olemme tosi yksinäisiä täällä kaupungissa, tosin minulla on täällä vakityöpaikka. Poikani joka tapauksessa joutuu tässä vaiheessa vaihtamaan päivähoitopaikkaa, joten kaverit olisivat joka tapauksessa uusia. Hän on luonteeltaan kyllä hyvin avoin ja rohkea. Toisaalta saa olla myös pieni ja arka.
Mitä mieltä te olette tilanteesta, kommentteja? Toki kaikki lapset aina surevat muuttoja ja muita muutoksia.
Kommentit (3)
ajateltuna, ratkaisusi on varmasti oikea. Ei sosiaalisten kontaktiewn puuttuminen ole kenellekään hyväksi, joten milestäni on hyvä, että muutatte sellaiseen paikkaan missä sekä sinä että poika saatte mahdollisesti uusia ystäviä.
Ja se on hyvä että poika suree (vaikka varmasti pahalta tuntuukin nyt) sillä kyllähän meistä jokainen tunne-elämätlää normaali surisi tuollaista muutosta.
Poiksi ei ehkä vielä ymmärrä täydellisesti mitä tulevan pitää, mutta lohduttaudu sinä sillä, että poikasi tulee luultavasti saamaan ihania uusia kavereita, jos on kerta luonteeltaankin sosiaalinen.
Ja kyllä, muutamme juuri lähemmäs isovanhempia ja tärkeitä ystäväperheitä. Täytyy antaa surulle tilaa ja keskustella siitä <3 Onhan itselläkin haikea olo.
Kiitos tuestanne :)
Etteivät ainakaan nuo tärkeät siteet läheisiin ihmisiin kärsi tuosta. Koeta vain itse olla mahdollisimman paljon hänen tukenaan ja näyttää, että välität hänestä ja pysyt aina hänen luonaan. Eihän sekään ole pojalle hyväksi, jos sinä masennut asuessanne pakolla siellä, missä et viihdy...