Mitä teette maailmalla?

Jo pitkään haaveilimme tänne pääsemisestä, minä ja mieheni. Tiesimme, että Suomi ei ole se paikka missä haluamme asua, se ei koskaan tuntunut oikealta. Itse olen kokeillut myös Englantia ja Jenkkilää. Tämän vuoden alussa sitten tärppäsi ja mieheni sai siirron suomesta saksaan, huhtikuussa muutimme.

Mieheni on siis töissä ja minä kahden lapsen kanssa kotona (lapset 5v ja 1v5kk). Kotona aion olla vielä pitkään. Mies luo uraa ja minä tuen häntä siinä olemalla kotona, se on minun urani :) Molemmat olemme tyytyväisiä ja onnellisia, muuto tänne oli oikea ratkaisu. Myös lapset viihtyvät erinomaisesti. Me ollemme nyt ensimmäistä kertaa elämässä siellä oikeassa paikassa, kotona.



Birdy

tapasin miehen suomessa, ja sen jalkeen matkustettiin kahden mantereen valia lomilla useampi vuosi. naimisiin mentiin opiskelujeni loppusuoralla, ja tanne usaan muutin vuosi haiden jalkeen. eka vuosi meni paperisodassa ja koerumbassa etta sain registered nurse - statuksen, ja olen talla hetkella lastensairaanhoitajana. lapsia meilla on kaksi. ostimme hiljattain oman talon, tykkaan tyostani/asemastani mahdottomasti ja miehella on valtion virka, eli emmekohan taalla ole ihan pysyvasti.

tultiin vain suomeen ja taasen vuoden vaihteessa mennään. Minä olen 3 lapsen kanssa kotosalla ja nautin siitä, en olisi varmaan jäänyt kotiin näin pitkäksi aikaa jos olisimme pysyvästi suomessa.

Muutin tanne Englantiin mieheni luokse n. pari vuotta sitten. Olen tehnyt taalla matkailualan toita, nyt olen aitiyslomalla.



Olisin joka tapauksessa lahtenyt opintojen paatyttya ulkomaille toihin, tuskin kuitenkaan tanne.



Katsotaan, jaammeko asumaan tanne vai muutammeko joskus miehen kotimaahan. Nyt on kuitenkin ihan hyva olla ja elaa taalla.

Suomen valtio lähetti minut kolmen vuoden komennukselle Belgiaan, mutta koskaan palannutkaan Suomeen. Menin täällä naimisiin ja meillä on 2 lasta (2 ja 6 v). 12. vuosi menossa täällä.



Olen töissä eu-liitännäisessä hommassa. Mies on paikallisissa hommissa. Lapset ovat olleet päiväkodissa 3 kk ikäisestä. Esikoinen menee syksyllä peruskoulun tokalle ja kuopus aloittaa esikoulun.



Olemme varsin tyytyväisiä oloomme, vaikkakin aina välillä turhauttaa täkäläiset omituisuudet. Tuskinpa olemme minnekään muuttamassa.

Olemme miehen työkomennuksella pari vuotta. Vuosi jo mennyt. Voisin olla ehkä kolmannenkin, nyt kun on perheelisäystä tulossa.

Olen kahden lapsen kanssa kotona (3-v. ja 4-v.) ja Suomi-koulunkin perustin paikallisten suomalaisten kanssa. Vähän pitää itseään työllistää ettei jää neljän seinän sisälle ja kontaktit toisiin ihmisiin säilyy. Viihdyn hyvin eikä paikallinen elämänmeno häiritse (siis italialainen)...

kuulun siihen kasvavaan vähemmistöön (ulkomailla naisen työn takia), että hakeuduin omasta unelmasta ulkomaille töihin silloisen työnantajan kautta ja mies seurasi perässä. Olimme ensin ekassa ulkomaassa molemmat töissä joitain vuosia ja sitten halusin taas uutta kuviota ja löysin töitä nykyisestä asuinmaasta. Suomalainen mieheni irtisanoutui taas työstään ja seurasi uskollisesti perässä, niinkuin niin monet suomalaisnaiset kautta aikain ovat seuranneet puolisoitaan. Nyt odotan esikoista ja aion pitää pienen tauon näistä töistäni kansainvälisen yrityksen finanssipuolella, sitten imetysajan jälkeen katsotaan, kumpi jää kotiin hoitamaan lasta, minä vai mieheni. Aiomme palata Suomeen ja se ken saa ekana töitä aloittaa töissä ja toiseksi jäänyt jää lapsen kanssa kotiin, näin olemme ajatelleen ;) ;) ;)



Minulla on aivan ihana, älykäs, rohkea, tasa-arvoinen, vahva mies ja on ihanaa, että hän on kulkenut mukana. Hän kokee itsekin saaneensa tästä paljon itselleen, niinkuin puolisot usein saavatkin.

asumme pohjoisessa Englannissa, olemme asuneet taalla nyt 1,5 vuotta. Mina olin aitiyslomalla toisesta lapsestamme, kun tanne muutimme. Halusimme molemmat irrottautua vanhasta kuviosta, uusia tyohaasteita ja kokemusta. Mieheni haki tyota taalta, jonka sai. Mina olin alkuun lasten kanssa kokonaan kotona, sitten tein osa-aikaista tyoprojektia ja lapset olivat osa-aikaisesti paivakodissa, nyt olen ollut 4kk taysipaivaisesti paikallisessa firmassa toissa.

Itse lähdin lukion jälkeen Keski-Eurooppaan hevoshommiin koska oppimismahdollisuudet kyseisellä alalla Suomessa ovat melko olemattomat. Maata vaihdoin muutamaan otteeseen, lähdöstä on nyt 8 vuotta ja Saksaan päädyin ja tänne jäin kun mieskin löytyi. Mies on samalla alalla(esteratsastaja) ja itse olen nyt kotiäitinä =)

olen aina halunnut ulkomaille, ja olisin varmaan paatynyt jonnekin kuivempaan ja aurinkoiseen jossen olisi tavannut brittimiestani. Taalla aika pysyvasti, Suomesta en saisi toita ja tuskin hankaan. lapsia kaksi, voisimme muuttaa jonnekin muualle tai olla vaihtovuoden Suomessa.



Fedja-seta, onko sun luona pain niita tulvia? Kai kaikki hyvin?