paniikkihäiriöisiä paikalla?

Tosin kohtaukset nykyisin lähes täysin poissa lääkityksen ansiosta.

Ja mikä lääke? Kauan oot syöny sitä? Ja aiotko lopettaa?

Pyörrytystä, pakokauhua, pyörtymisen, sekoamisen, kuoleman pelkoa. Tunne että on päästävä äkkiä johonkin turvaan pois siitä tilanteesta. Lääkityksenä Seronil, joka on välillä ollut poissa. Olen joutunut kuitenkin aloittamaan uudestaan, kun kohtaukset alkavat, joten luultavasti käytän hyvin pitkään, kentie lopun ikääni.

Itsellä on sellaisiin syömis- tai juomistilanteisiin liittyviä paniikkeja, et yhtäkkiä et pystykään nostamaan kahvikuppia lautaselta, koska käsi tärisee niin s-tanasti. Ei liity mitään pyörtymisen pelkoa tai kuolemanpelkoa, mut itseni häpäisemisen pelkoa kyllä. Ja syön vaivaan lääkkeitä. Välillä vaan tuntuu, tuleeko syötyä liian heppoisin perustein, koska en oikeasti ole kuolemassa noissa tilanteissa, vaikka ne ahdistavatkin.

kylässä, kaupassa, terassilla, autossa....



En ole liikkunut julkisissa kulkuveuvoissa kunnolla muutamaan vuoteen. Paha olo tulee todella todellisena ja olen joutunut monia kertoja poistumaan vessaan... Siihen liittyy myös paniikkikohtauksen perusoireet: tärinä, sydämentykytykset, punastuminen jne.



Tämä on todella kiusallista ja mielummin kärsisin (heh no hyvä se on sanoa) vaikka pyörtymisen pelosta.



En kuitenkaan ole jäänyt vain kotiin vaan todella yritännähdä vaivaa jotta pääsisin eroon tästä inhottavasta ongelmasta. Olen saanut selville, että voin tavallaan totuttaa vartaloani ja itseäni erilaisiin tilanteisiin ja hokemalla tiettyjä mantroja saan paniikin ja pahan olon usein pysymään aisoissa..

Viimeistään kassajonossa se iskee: kylmä hiki ja tunnen, miten veri pakenee päästä. sydän hakkaa, tärisen, hermostun niin, että on pakko liikkua koko ajan, pälyilen ympärilleni, ihmisten kasvot vääristyvät ja tuntuu, että kaikki tuijottavat, huimaa, lattia alkaa keinua ja todellakin pelkään, että pyörryn siihen paikkaan. Varsinaisia paniikkihäiriölääkkeitä ei ole, mutta Propralilla pysyy enimmät vaivat kurissa. Talvella oli kausi, etten kauppaan voinut mennä ollenkaan, kun olo oli siellä niin kauhea, mutta nyt on vähän helpottanut. Minulla näitä paniikkihäiriökausia on ollut jo melkein 30 vuotta. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa.