Missä iässä lapsi ei enää ota kirjaimellisesi kaikkea vaan alkaa ymmärätämään sanontoja tms?

Tai siis nyt olen huomannut (ikää reilut 3,5v.) että alkaa jo ymmärtää sanontoja.

paremmin " leikisti" tekemisen, huvikseen sanomisen etc. Että voi kehua vain tahtoakseen toiselle hyvän mielen. Jotenkin siis tilannetaju on parantunut ja tullut enemmän sellaista ajattelua, joka ei ole vain kirjaimellista.



Eli ehkä jostain tuosta 6v iästä eteenpäin. Hänen 5v pikkusiskonsa ainakin vielä hihittää ihan täysillä kaikille vertauksille, koska ne ovat NIIN tosia.

En sitä väitä, ettei poika olisi aiemminkin tajunnut joitakin juttuja, mutta nyt se ajattelu on siirtynyt ratkaisevasti uudelle tasolle, ja kaikenlaisiin tilanteisiin.

kaansa vai onko normaalia leikkisyyttä tms?

mutta jos lapsi hyppii ja ihmettelee aidosti mikseivät muut hypi, se on autistinen oire. Ei pysty käsittämämään asiaa ilmaisuna. Aika tavallistahan olisi se, että lapset hihittelisivät ja sanoisivat " ai hypelkää, no pitääks mun hypellä hei, vähäks tyhmää, hypellään" , mutta se on enemmän sellaista vastustusta opea kohtaan.



As-lapsi saattaisi käsittää asian kirjaimellisesti ja esim. loukkaantua tällaisesta ristiriidasta: käsketään hyppelemään ja miksei sitten tehdä niin? Tai: miten opettaja voi olla niin julma ja typerä, että käskee hyppimään?

sitä, ettei käsky pihalle hyppelemisestä ole kirjaimellinen?