Minkä ikäisenä mielestäsi " kuuluu" viimeistään hankkia lapset? Onko 30 v. lapseton mielestäni outo?

muuten minusta outo kysymys, teetkö kaikista tekemisistäsi galluppia että " oonko kestään outop jos..."

http: //www. tekay. fi/index. php?option=com_content&task=view&id=29&Itemid=43

Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana, olin kaveriporukassani ensimmäisiä. Tosin me olemme helsinkiläisiä, akateemisesti koulutettuja, työelämässä menestyviä ja siihen satsaavia ihmisiä. Moni on ja on ollut ulkomailla töissä, osa on edelleen sinkkuja. Helsingissä myös perheasunnot, erityisesti kantakaupungissa ja sen lähettyvillä ovat aivan tajuttoman kalliita, eikä niihin 45-65 neliön kaksioihin paljon perhettä perustella. Mun mielestäni lapsen saaminen on parasta silloin, kun on aikaa ja intoa keskittyä lapseen eikä haikailla sitä, mitä ilman lasta voisi olla. Ymmärrän hyvin, että vähemmän kouluja käyneet (siis esim parikymppisinä valmistuneet), inhimillisemmän hintaisilla alueilla asuvat voivat haluta ja haluavatkin lapsia aiemminkin, ja se on hyvä. Mä tapasin mieheni kun olin 30, raskaana olin puolen vuoden päästä siitä. Aiemmin en lapsia voinut ajatellakaan.

Tosin jokaisen oma valinta osittain.



Lapset kuuluisi hankkia välillä 25v.-30v., mutta aina elämä ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Itselläni toinen tulossa ja olen jo 31v. Ei ihan ehkä toteutunut päätökseni, että lapset on pihalla kun täytän 50-v.



Mielestäni 40-v.+ ensisynnyttäjät ovat jo menneet onnensa ohi. Sori vaan.

Minulle on ihan sama milloin kukakin lapsensa saa, mutta tähän piti vaan tarttua, että voi sitä olla helsinkiläinen, akateemisesti koulutettu, ulkomailla työskennellyt ja menestynyt jo aikaisemminkin kuin 30-kymppisenä.

Minä olen 25-vuotias (pian 26), odotan esikoistamme ja kaikki yllämainitut pätevät myös meihin. Myönnettäköön, että uraa ei ole vain vielä ehtinyt kovin kauaa ehtinyt rakentaa, mutta kuitenkin jonkun verran jo.

Se on kyllä totta, että asunnot ovat täällä kalliita, mutta en nyt jäisi odottelemaan sitä unelma-asuntoa ennen lapsen hankkimista.

Valmistuin 5 vuoden jälkeen yliopistosta (jonne menin suoraan lukiosta), muutin heti valmistumisen jälkeen ulkomaille, jossa olin töissä vajaa pari vuotta, palasimme Suomeen, olin hetken töissä ja nyt äitiyslomalla.

Vierailija:

Itse sain esikoiseni 31-vuotiaana, olin kaveriporukassani ensimmäisiä. Tosin me olemme helsinkiläisiä, akateemisesti koulutettuja, työelämässä menestyviä ja siihen satsaavia ihmisiä. Moni on ja on ollut ulkomailla töissä, osa on edelleen sinkkuja. Helsingissä myös perheasunnot, erityisesti kantakaupungissa ja sen lähettyvillä ovat aivan tajuttoman kalliita, eikä niihin 45-65 neliön kaksioihin paljon perhettä perustella. Mun mielestäni lapsen saaminen on parasta silloin, kun on aikaa ja intoa keskittyä lapseen eikä haikailla sitä, mitä ilman lasta voisi olla. Ymmärrän hyvin, että vähemmän kouluja käyneet (siis esim parikymppisinä valmistuneet), inhimillisemmän hintaisilla alueilla asuvat voivat haluta ja haluavatkin lapsia aiemminkin, ja se on hyvä. Mä tapasin mieheni kun olin 30, raskaana olin puolen vuoden päästä siitä. Aiemmin en lapsia voinut ajatellakaan.

Ei kuulu minulle eikä muille, milloin itse kukin lapsensa tekee vai tekeekö niitä ollenkaan.

alle 20 tai yli 45 niin onhan se varsin epätavallista. Luullakseni pitkälle koulutettu väestönosa hankkii lapset kolmikymppisenä ja päälle, itse mukaan lukien.

47-vuotiaana. Itse tässä yrittelen toista ja olen 43.

Mutta eihän se aina ole mahdollista, eikä kaikki sitä edes halua.



Itse en kuitenkaan haluaisi saada lapsia enää yli 32 vuotiaana.

Nopeat saavat enemmän, mutta saa kyllä miettiä voimavarojaan hoitaa lapset, jos kovin pienillä ikäeroilla lapset saa. Voi olla koliikkia, univaikeuksia ym, jotka koittelevat.



Mielestäni 25 v on hyvä ikä saada esikoinen, mutta 30 v menettelee myös. Riskit saada kehitysvammainen lapsi kasvavat nopeasti jo ikävuosien 30 - 35 välillä ja siitä aina vain mitä vanhemmaksi tulee. (katso netistä esim tekay:n laskurista riskit)

Henkilökohtaisesti ei voisi vähempää kiinnostaa, minkä ikäisinä itsekukin lapsensa hankkii.

täytän syksyllä 34v (kauheaa, olenko tosiaan näin vanha...). Mutta kun nyt ei ole tuntunut toisenlaistakaan vaihtoehtoa olevan, niin pakko se on sitten " iäkkäänä" saada lapsia, kun kuitenkin vielä haluan.



Haluaisin kyllä vielä toisenkin perään, mutta voipi olla ettei se ole oikein realistista.