Helmimasut viikonloppuun...

Täysikuu81: Meillä esikoinen poika, voin loistavasti koko raskausajan, ei mitään kuvotusta eikä muutakaan ongelmaa. Ja painoakaan ei kertynyt kuin n. 10kg ja siitäkin oli nestettä pari kiloa. Karkkia ei tehny mieli yhtään, mutta omenat, nam =)



Nyt menossa viikko 9, makeaa tekee mieli koko ajan, kuvottaa aamusta iltaan jne. jne. Ja vattakin on levinny jo sen verran että kaveri huomas ja arvas tilanteen....



Huomenna olis neuvola ja mielenkiinnolla odotan sydänäänten kuuntelua, esikoisen aikaan ne pyöri koko ajan siinä 130-140 hujakoilla ja niinhän myös sanotaan että tytöllä korkeammat

sydänäänet.... että tyttöfiilikset olis täälläkin. =)



kristall ja kakkonen 9+3

Rimpe: Itseänikin on tuo reissu todellakin ruvennut mietityttämään juuri tuon pitkän lentomatkan takia ja onhan siellä paikanpäällä varmasti aika tukahduttava kuumuuskin. Pitää keskutella asiasta neuvolalääkärin kanssa sitten lähempänä. Onneksi emme ole vielä maksaneet matkasta kuin varausmaksun niin ei " harmita" niin paljon, jos matka peruuntuisikin. Mutta masuasukin hyvinvointi on kuitenkin tärkeintä ja matkustella ehtii sitten myöhemminkin!! =o)



Se esittelypino olisi kyllä kiva juttu! Onkohan sellainen jo olemassa?



Täysikuu kyseli " paisumisesta" ... ;o) Minulla on nyt pari päivää ollut hirmuinen turvoke olo! Kyselin jo mieheltä, että ei kai se vauvamasu vielä näy? Mutta taitaa tämä vielä olla pelkkää turvotusta, mistä lie sitten johtuukaan?

Meillä esikoinen on tyttö ja hänen odotusaikana en juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista, ainakaan rajusta. Silloin minullekin sanottiin, että poika on tulossa, kun ei ole pahoinvointia, että " poika pitää huolen äidistään" . Mutta kuinkas kävikään... ;o) Kysyttiin sillon ultrassakin, että kumpiko siellä on tulossa niin lääkäri sanoi, että selvä poika! Yllätys olikin sitten melkoinen, kun esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja leikkaava lääkäri totesi, että tyttöhän se täältä tuli! Kyllä meillä oli varmasti näkemisen arvoiset ilmeet miehen kanssa!



Mutta nyt lähden vähän lenkkeilemään!

Haluaisin että Ruutini syntyisi vähän aikaisemmin, sillä:



Sian vuosi 2007 (17.2.2007 - 5.2.2008)

Sian vuonna perheen ja lasten merkitys korostuu selvästi. Niinpä tämä vuosi onkin loistavaa aikaa laittaa perheasioita parempaan järjestykseen. Myös sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kohtaaminen on tavallista antoisampaa esimerkiksi sukujuhlissa, häissä tai hautajaisissa. Asumiseen liittyvissä asioissa tämä on aloilleen asettumisen ja juuri sen oikea kodin löytämisen aika. Asuntomarkkinoilla on tavallista enemmän säpinää Sian vuonna. Hyvä aika ostaa ja hyvä aika myydä.



Rotan vuosi alkaa 6.2.2008

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta kiinnostuksestaan. Viileyteen verhoutunut viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa arvaamatonta aggressiivisuutta. He työskentelevät ahkerasti saavuttaakseen päämääränsä ja haaliakseen omaisuutta. Rotta-ihmiset pyrkivät täydellisyyteen, he ovat taloudellisia ja säästäväisiä. He vihastuvat helposti ja rakastavat juoruamista. He ovat myös sangen kunnianhimoisia ja useimmiten menestyviä.



ja



Rotta

Rotalle tämä Sian vuosi on parhaimmillaan pitkäaikaisten toiveiden onnellinen päätös. Juuri nyt kannattaa saattaa päätökseen aikaisemmin aloitetut innostavat projektit ja suunnitelmat. Ulkopuolista apua ei kuitenkaan ole nyt saatavilla, vaikka se tähän asti on varmasti ollut yksi Rotan laskelmien vahvimmista tekijöistä. Keskeneräiset jutut on hoidettava loppuun omin voimin ja ilman Rotan odottamaa taloudellista tukea. Rahoitus nousee suureksi ongelmaksi Rotan hankkeille. Intoa ja innovaatiota kyllä riittää vaikka minne asti, mutta satsaukset on tehtävä omalta tililtä, joka kutistaa loppusaldoa melkoisesti. Seuraelämä on Rotalla vilkasta ja päätöksen tekeminen vaikeaa, sillä romanttiset tunnelmat ovat vahvoja kaikkialla, missä Rotta liikkuu. Selkkauksia riittänee ainakin omiksi tarpeiksi.







Eka raskaus. " Jo" 9+4vk. Kaikki on jännittävää. Ei oikeen uskalla innostua liikaa, jos jotain sattuu. Toisaalta ymmärrän että ei voi pelätä varmuuden vuoksi. Suru on vakio jos keskenmeno tms tulee.

Vaikka raskaus oli yllätys, en voisi onnellisempi olla. Vierellä on vaan sisko ja muutama muu ystävä jotka eivät yrityksistä huolimatta tule raskaaksi. Se pistää miettimään. Olen etuoikeutettu. Toivottavasti he iloitsevat raskaudestamme kuten sanovat, eiköhän..



Olipa kiva löytää tämä chatti. Ihan samoja tuntemuksia pahoinvoinnin suhteen.



Paljon on kysymyksiä mielessäni: Mistä tietää onko katkarapuni elossa? Mitä juustoja saan syödä? Saanko tarpeeksi ravinteita? Olenko liian lihava/ koska maha pitäisi näkyä? Nännit sisäänpäin, miten voin imettää?



Ja sitten yliluonnolliset: Pärjäänkö vauvan kanssa? Meneekö se rikki? Mitä jos en jaksakaan vaan haluankin elää itsekkäästi omaa elämääni? Mitä jos hermostun siihen? Menetänkö ystäväni kun en ole heidän kanssa " rellestämässä/ryyppäämässä" Jos joo, eiväthän ne ole ystäviä..



tsemppiä kaikille kanssaodottaville. Onkohan se ihmisen paras aika vasta tuloillaan :)



t.Katkaravun mutsi 33v

Olen ollut vain taustalla lukemassa teidän muiden kuulumisia mutta hurja väsymys ja muut vastoinkäymiset ovat saaneet minut hiljaiseksi =( Menetin rakkaan lemmikkini jonka kanssa oli takana 14 vuotta yhteistä matkaa joten suru on ollut murskaava.



Toivotaan nyt että pikkuisella olisi keskiviikon ultrassa kaikki hyvin niin mielikin taas kohenisi. Oma olo on kohtalainen, väsyttää edelleen niin että voisin nukkua kellonympärystän ja etovaa oloa esiintyy useita kertoja päivässä mutta ei onneksi vielä ole oksentaa tarvinnut.



Tsemppiä kaikille muillekkin jotka huonon olon kanssa painivat!!!



p02p06 ja pieni 6+6

ja syynä ykä ja väsy, nyt kun olen popsinut n.5 päivää noita inkivääritabuja niin alkaa ykä luovuttaa ja ruokakin jopa maistuu ajoittain..mutta väsymys ei kylläkään poistu, meilläkin koti kaipaa mua kiireesti, oon suorittanut vaan pakolliset, laiskottaa niin vietävästi, krooninen krapula täälläkin ;) Mutta, kuumeillessa lupasin etten ala marisemaan, kun tää odotus oli niiin kauan toivottu, joten en siis marise, kestän kaiken, kunhan nestorilla on kaikki ok.



Ja sitten kommenttia puheenaiheista, toivottavasti muistaisin edes osan..



kaksosista..meillä suvussa, äitini puolella, on kolmet kaksoset (" luomu" ), jostain olen lukenut että taipumus " periytyy" herkemmin äidin puolen suvusta, enpä tiedä sitä..ja siis mulla vielä tietty clomit vois lisätä riskiä..mutta kaksoset ei siis missään nimessä oo meidän toivomuslistalla, vaikka lapsemme ovatkin jo hieman isompia, ettei hoidossa tulisi kauheita ongelmia, mutta kaksoset vaan tulis meille aika " kalliiksi" , asunto ja auto menisivät vaihtoon heti kättelyssä, mutta tässä kohtaa ollaan tuumattu, ettei parane valittaa, kun kerran lisää lapsia ollaan haluttu ja toivottu niin sitäpä saa mitä tilaa, riskihän on tiedossa kaikilla clomien käyttäjillä, mut en usko että kaksi matkustajaa ois nyt kyydissä :)



sukupuolesta..mulla siis poika esikoinen..yrjösin oikein kunnolla päivittäin sen 3kk ajan, yhtenä päivän vaan loppui kuin seinään kuvotus, teki mieli makeaa, karkkia, suklaata, leivoksia yms. Painoo tulikin 20kg..

Kuopus sitten sai mut yökkäilemään koko raskausajan, siis ihan syntymäänsä asti, en oikeastaan oksentanut montaakaan kertaa, vain yökkäilin, himoina olivat hedelmät, mehut, kaikki suolainen ja hapan, makee ei pudonnut ollenkaan..ja kuopus on siis (kaikkien yllätykseksi) tyttö :) Molemmilla kerroilla kaamee närästys on vaivannut, muuten raskaudet erosivat oireiltaan aika lailla, äitiyskortista tarkistelin ettei noilla sykkeillä kyllä ollut suurtakaan eroa, aika samoissa menivät, sen vuoksi en varmaan uskonutkaan että kuopus voisi olla tyttö ;)



Mut, nyt pitänee poistua kesken kaiken muksujen iltapuuhiin :) Palaan taas paremmalla ajalla, jaksuja kaikille pahoinvoiville!



poco & nestori 6+2

Ihana keli! Viikonloppu vaan kotona on tehnyt terää. Olen jopa saanut jotain paikkoja siivottua ja pyykkivuori on selvästi pienentynyt. Kesä on tosi rasittavaa aikaa, kun monesti viikonloput vierähtävät mökillä tms., niin kämppä jää hoitamatta ja tosiaan kyllähän noi reissut on aina raskaita kahden pienen lapsen kanssa.



Kivoja kuulumisia teillä ja onnittelut uusille plussanneille! Muutama asia piti kommentoida:



[b]Amalia81[/b]: Kirjoitit Thaimaan matkasta. Matkustusasia oli meillä pari viikkoa sitten ajankohtainen, kun ollaan molemmat mieheni kanssa kovassa matkakuumeessa. Suunnittelimme Espanjan reissua syksylle, jolloin minulla olisi ollut 21. viikko menossa. Vastasyntyneiden teholla toimiva lääkäriystäväni oli tossa käymässä ja kysyttiin hänen mielipidettään. Hän ei kuulemma itse lähtisi missään nimessä enää raskauden puolen välin jälkeen ulkomaille reissuun. Tottakai paljon käydään ja yleensä kaikki menee hyvin, mutta synnytys rupeaa käynnistymään liian aikaisin tai lapsi syntymään, on aivan eri asia olla silloin Suomessa sairaalassa kuin jossain muualla. Me päätimme, että jätetään reissu ensi kevääseen tai sitten vielä pidemmälle. Meillä on kokemusta viime syksyn Kreikan matkalta, jolloin 3-vuotias esikoinen joutui tiputukseen kuivumisen takia. Sairaalan piti olla paikkakunnan paras klinikka ja täytyy sanoa, että se oli järkyttävä paikka - onneksi mies yöpyi siellä pojan kanssa ja itse sain olla kuopuksen kanssa hotellissa ;-). Pari kertaa olen Thaimaassa matkustanut ja voisin kuvitella, että ei siellä ainakaan tasokkaampaa ole. Mutta kaikki tyylillään ja toki monet joutuvat työnsäkin puolesta lentämään loppuraskaudesta. Itse kuitenkin päätin jättää väliin, kun reissu ei ollut mitenkään pakollinen ja aikaa matkustaa on vielä edessä vaikka kuinka paljon.



[b]Pullava[/b]: Onnea uudesta työstä! Itse palasin töihin viimeksi pari kuukautta ennen, kun sain tietää odottavani toista lasta. Osastomme myytiin toiseen firmaan samoihin aikoihin, kun tein plussatestin ja edessä oli täysin uudet työtehtävät, esimiehet ja työkaverit, joista lähes kaikki olivat vielä eri paikkakunnalla kuin minä. Työnkuva muuttui selvästi haasteellisemmaksi. Tämä puolivuotinen " uusi urani" oli näin jälkikäteen todella raskas, mutta silloin selvisin siitä kunnialla, kun tiesin pääseväni kohta äitiyslomalle. Minulla on ollut aina se helpotus työn osalta, että fyysinen kuntoni on ollut hyvä enkä ole joutunut ottamaan sairaslomaa. Jos olisin joutunut tuolloin saikulle, tilanne olisi ollut erittäin vaikea, sillä asiat oli hoidettava ennen synnytystä ;-). Mutta ihan varmasti sinulla menee kaikki hyvin, mutta muista, että mitään yli-ihmisiä me ei olla ja jos vointi on heikko, on pakko hellittää. Mutta taas jos jaksaa paahtaa, onnistumisen tunne on todella huikea, kun pääsee sitten " lomille" tiukan puristuksen jälkeen.



Nyt on pakko mennä syöttämään lapsille iltapalat! Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!



t. Jogu (7+4)

Tais olla perjantai, kun kirjoitin olevani vähän huolissani etomisen katoamisesta. Oli kyllä turha huoli eli takaisin on tullut. Välillä tosi ällö olo, joten helpotusta tähän taas kaipais. Mitenkään päin ei siis näköjään oo hyvä ;-).



jazuliini & mazu rv 9+0

Hei!



Täällä myös yksi joka odottaa helmikuuta kuin kuuta nousevaa. Pari viikkoa sitten saimme tikkuun elämämme ensimmäisen plussan tasan vuoden yrityksen jälkeen. Oltiin jo käyty ekalla lääkärikäynnillä lapsettomuusasioissa ja plussa meinasikin sitten tapauttaa tuolilta.



Olo on edelleen aika epätodellinen, koska oireita ei juuri ole. Vain jomottelua alavatsassa ja vähäistä aristusta rinnoissa. Alaselkääkin särkee välillä, josta olen vähän huolissani. Onko teillä muilla ollut sellaista, eihän se aina ole huono merkki, eihän? Eilen tiputti myös vähän ruskeaa vuotoa, mutta se kai on melko tavallista...? Jos tämä huolestuneisuus on raskausoire niin raskaana ollaan... :)



Kierrot olivat vaihtelevan pitkiä ennen plussaa, joten raskausviikkoja on hankala arvioida ennen ultraa. Jossain rv 6-7 tietämillä kuitenkin ollaan.



AMALIA ja TÄYSIKUU puhuivat turvotuksesta. Mulla on kans alavatsa niin turvoksissa että hirvittää mennä huomenna loman jälkeen töihin, jos vaikka ¿jään kiinni¿. Naisvaltaisella työpaikallani ollaan jo pidemmän aikaa arvuuteltu milloin mun vatsa pyöristyy. Se ei kovin kivaa ollut kun samaan aikaan sain pettyä joka kuukausi, mutta en nytkään haluaisi asiaa paljastaa näin varhaisessa vaiheessa. Täytyy kai pukea jotain väljempää, muttei liian, sekin voi paljastaa¿ :)



Kaksosista oli puhetta. Mulla kans kävi mielessä, että olisko jopa kaksoset kun plussa tuli niin aikasessa vaiheessa (testasin selkeen plussan neljä päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa¿heh, hätäinenkö?). Toisaalta oireet ei ole olleet kovin vahvat kuten kaksosraskauksissa kai yleensä on. Kaksoset heti kärkeen olis varmaan aika villiä rumbaa, mutta otan ilolla vastaan ihan kaikki mitä annetaan.



Tässäpä nämä. Hyvää alkavaa viikkoa!



Sikuri

Täällä odotellaan ensimmäistä, positiivisen raskaustestin tein 2 vkoa sitten eli just juhannuksen alla. Siinä olikin huijaamista kun menimme porukalla mökille, kosteahko juhannus oli tarkoitus viettää, kovasti oli siitä jo etukäteen puhetta, että boolia tehdään ym. Mutta sitten " täytyikin" huijata, laitettiin alkoholitonta siideriä oikeisiin siideripulloihin, täydestä taisi mennä :)



Miten raskausviikot oikeasti lasketaan? Jos käyttää tämän saitin vauvalaskuria raskausviikkoja olisikin jo 7, mutta kun Oulun Yliopiston raskauskiekon mukaan kohta vasta 6... Edelliset kuukautiset alkoivat siis 21.toukokuuta....



Ensimmäinen neuvola-aika on jo ensi viikon tiistaina. Jännittää jo etukäteen, siellä se raskaus vasta oikeasti näkyy/selviää. Oireita ei hirveästi ole, mahasta kouristelee välillä menkkamaisesti, pientä kuvotusta on ja vessassa saa ravata useasti. Rinnat myös arat ja kipeät, varsinkin nännit tuntuvat jo kasvaneen, kohta pitää ostaa isommat rintaliivit...

Joudutteko käymään öisin vessassa? Me ollaan vielä kesälomalla ja mökillä ollaan oltu useasti, siellä ei oo kivaa herätä aamu 4:ltä huussiin, mutta pakkohan se on! Mitään makeata ei tee mieli, mutta kaikkea suolaista ja raikasta kyllä. Aina ei oikein meinaa ruoka maistua, mutta tosiaan helpottaa kun jotain syö.



Miten ootte selvinny ruoasta kieltäytymisestä? Anoppi-kokelas teki leipiä missä oli Creme Bonjour Cuisinea ja sitähän ei saisi syödä eikö? Ei olla vielä miehen vanhemmille kerrottu, heille ensimmäinen lapsenlapsi tiedossa ja ei haluta kertoa liian aikaisessa vaihessa jos vielä sattuu jotain. Täytyi sitten olla syövinään leipää, vein sen miehelleni loppujen lopuksi. Kalojahan ei ilmeisesti myöskään saisi syödä niiden elohopea-pitoisuuksien vuoksi, mutta tänään kun ruokana oli kuhaa, pakkohan sitä oli syödä, ei voinut mitenkään kieltäytyä. Kunpa menisi äkkiä nämä ensimmäiset viikot, että saisi julkisesti kieltäytyä kaikesta ja ei tarvitsisi huijata ketään...