mieltä painava kysymys...
meillä on yksi biologinen lapsi. hän on nyt 3v, ja sai alkunsa lapsettomuushoidoilla. " sairastuin" todella voimakkaaseen synnytyspelkoon raskauden puolivälissä, ja päädyttiin sektioon.
olemme ihan tavallinen perhe, eikä minulla ole mitään masennusta yms... vain tuo synntyspelko ja sen takia tehty sektio arveluttavat ,mahdollisesti jossain vaiheessa jos haluaisimme adoptoida. Siis adoptiosta on jo vähän puhuttu, ei tosin vielä ehkä ajankohtaista... ollaan hädintuskin 30v miehen kans, joten akaa on sinänsä.
voikohan tuo olla syy joka estäisi adoptoinnin? en tiedä onko ihan hullua ajatella näin...mutta koin parilta taholta silloin raskausaikana " hulluksi leimaamista" (pari sukulaista ja yksi tyly lääkäri). joten, onko se miten iso " juttu" adoptiota ajatellen? tietääkö joku?
lapsen kanssa on elämä ollut todella onnellista ja olen pärjännyt äitinä hyvin (ja isäkin tietty). elämäntilanteemme on vakaa jne...ei sosiaalisia-, päihde ym-ongelmia. Pitääkö biolapsen syntymätavasta ja sen syistä puhua...? varmaan...
olemme ajatelleet adoptiota, sillä kärsimme lapsettomuudesta, ja en koe mitään tarvetta olla raskaan saatika synnyttää. lapsen myötä olen tajunnut, että geeneillä ei olisi merkitystä, vain lapsella.
sekavaa... mutta jos joku osaisi vastailla/kommentoida
Kommentit (2)
ei ainakaan neuvonnan aikana kysytty missaan vaiheessa miten bio-lapsi on syntynyt. Ei mun mielesta ainakaan kuullosta kovin todennakoiselta, etta synnytyspelko jotenkin estaisi adoption. Jos asia tulee puheeksi varmaankin neuvonnan antaja haluaa tietaa vaikuttaako synnytyspelko haluun adoptoida, onko se yhtena motivaationa, mutta muuten tuskin asiaa sen suuremmin kasitellaan. Ma sanoin neuvonnassa yhdeksi syyksi adoptioon sen, etta en ollenkaan kaipaa enaa raskautta ja synytysta. Siihen ei sen kummemmin tartuttu, kunhan olivat vain yksi pieni osatekija (ei siis todellakaan ykkos syy) siihen, etta valitsimme adoption sen sijaan, etta olisimme yrittaneet toista bio-lasta.
ei myöskään este adoptiolle. Kannattaa mahdollisemman tarkkaan pohtia omia motiiveja, pohjalta löytyy kuitenkin halu saada lapsi. Miten lapsi perheeseen tulee on teidän päätös, te itse tiedätte mikä on perheellenne sopiva ratkaisu. On hyvä kertoa sosiaalityöntekijälle omista pohdinnoista, miksi adoptioon päädyttiin, synnytyspelko on lopulta vain yksi ratkaisuun vaikuttava tekijä. Tuskin edes ratkaiseva.
Adoptio ei edellytä lapsettomuutta, eikä tarvitse olla erityisen painavia syitä, halu antaa lapselle koti riittää. Kyky arvoida omia voimavaroja ja mahdollisuuksia on tietysti hyvä lisä.
Adoptio on harvoin helppo ja nopea, mutta aina elämää suurenpi mahdollisuus.