En osaa näyttää tunteita lapsilleni, mikä avuksi?

Tarkkaile lastasi, ja mieti vaikka illalla, mitä kivaa lapsi teki päivän mittaan. Seuraavana päivänä kiinnität huomiota vaikka näihin samoihin asioihin, ja päätät kiittää, jos ne toistuvat taas. Esim. lapsi söi hienosti lautasen loppuun tai pisti kengät kenkähyllyyn ja lapaset paikalleen sisään tullessaan.



Opettele hassuttelemaan lapsen kanssa. Jos mokaat itse jotain, niin naurakaa yhdessä sille mokalle, ja löytäkää siitä jokin positiivinen puoli. Esimerkiksi multa paloi eilen puuro pohjaan. Esitin lapselle oikein pettynyttä, mutta pilke silmäkulmassa, että lapsi tiesi, ettei mua oikeasti harmita. Hän löysi itse sen positiivisen puolen: "Äiti, mä en ole koskaan maistanut palanutta puuroa, siinä on mulle uusi maku!"



Hellittele lapsia paljon. Hyvä on sanoa, että rakastaa, mutta lapsi huomaa sen kyllä muutenkin.



Mistä johtuu, että et osaa tuoda tunteitasi julki? Sitäkin kannattaa miettiä.

johtuu siitä, että lapsuuden kodissani ei kokaan otettu syliin (paitsi tietysti vauvana), kukaan ei koskaan kertonut välittävänsä.

En edes osannut sellaista odottaa kunnes tapasin mieheni 10v sitten ja hänen perheensä jossa ollaan todella avoimia, puhutaan, itketään, halataan, haukutaan.

Olen yrittänyt päästä siihen sisään ja ottaa oppia, mutta jotenkin tuntuu olevan todella vaikeaa.

Onneksi mieheni halii ja sanoo lapsillemme rakastavansa heitä jne.



ap

Positiivisia tunteita.negatiivisia kyllä. Mutta nyt minulla vauva 2,5kk ja kyllä koko ajan suukottelen ja halin häntä ja kutsun vain rakkaakseni.



Miehelleni en osaa jostain syystä näyttää tunteitani. Aikuiselle en osaa,ei tunnu luontevalta. Mutta pieni vauva ja aikaisemminkin esim. ystävien lapsille osoitin suunnattomasti hellyyttä ja rakkautta......