Lapset päiväkotiin, äiti paniikissa=)

ja vie aikansa niin lapsilta kuin vanhemmiltakin! Moni asia muuttuu ja siihen kannattaa varautua - erityisesti maltilla ja kärsivällisyydellä sekä sillä, että varaa aikaa kaikkeen perusjuttuun riittävästi eli yhdessäolemiseen sit kotiaikana riittävästi!



Meillä esikoinen oli 13kk kun aloitti hoidon - ja sopeutui tosi hyvin. Pari viikkoa tutustuttiin hoitopaikkaan yhdessä. Pieni ei ehkä osaa vielä niin sitä eroikäväänsä edes näyttää. Usein se ikävä muuten näkyy kaikilla lapsilla sit kun haetaan pois hoidosta eli silloin on itkua ja huutoa ja kiukuttelua ja sylissä olemisen tarvetta kovasti kun tullaan kotiin - siihenkin kannattaa varata aikaa ja ruoka mieluummin valmiiksi sinne kotiin niin että vain lämmittää. Ei kauppaan yms. juttuja heti siihen päiväkotipäivän päätteeksi ainakaan ekoina viikkoina - kuukautena!



Korvikkeet ja vaipat viedään tarhaan itse - ne eivät kuule ' hintaan' vaan kukin tuo omanlaisensa. Samoin tuttipullot ja tutit on tietty omat. Varavaatteet sisälle ja ulkoiluakin varten tarvitaan. Ja sadevarustus.



Päiväunet pienemmällä onnistuu kyllä oman rytmin mukaan - ulkona rattaissa tai sisällä sängyssä. Toki on hyvä, jos silloin puolen päivän aikaan pienikin tottuu nukkumaan ne päiväunensa eli rytmiä kannattaa siirrellä sitä kohti etukäteen jos vain onnistuu.



Pikkukakkonen meillä oli 2v kun aloitti tarhan - eri ryhmässä kuin isosisko. Ja hyvin meni sekin. Touhukas tyttö viihtyi hyvin toisten seurassa. Meillä isä hoiti tarhaan viemiset ekan kuukauden ajan - lasten oli helpompi erota isästään kuin äidistään joka oli heitä kotona hoitanut! Eli jos mitenkään mahdollista kannattaa kokeilla tätä - mies voisi yrittää joustaa yrityksen hommista aamuisin jos vain mahdollista!



Lähtö tarhasta voi joskus olla itkuista touhua - mutta oman kokemukseni mukaan lapsen oloa ei hirveästi edistä se, että vanhemmat ei saa lähdettyä tilanteesta pois. Eli halit ja suukot ja itkuinen lapsi hoitajalle ja vilkuttamaan ikkunasta - sit itse nurkan taakse tippa silmäkulmassa (itsellekin vaikea paikka oleminen erossa lapsesta).



Mutta oma kokemukseni kahdesta kerrasta on, että päivähoitohenkilökunta on ihanaa ja ammattitaitoista. He huolehtivat lapsistamme hyvin ja rakkaudella sekä myös osaavasti! Tekevät varmasti asioita eri tavalla kuin mitä itse teemme, mutta lapset oppii tekemään asioita eri tavalla eri ihmisten kanssa! Joten luota lapsiin, itseesi ja hoitohenkilökuntaan, niin kaikki menee hyvin.

Kuopus oli juuri 10 kk, kun palasin töihin ja ihan kohtuullisestihan se sujui. Toki siihen kannattaa varautua, että itsellä ei tule nukuttua juuri pariin viikkon ennen hoidon aloitusta, kun asioita pyörii mielessä ja siihenkin, että itselle tulee itku, kun ensimmäinen hoitopäivä koittaa.



Meillä hoitoon viemiesen hoiti aluksi pääsääntöisesti isä, koska se oli helpompaa sekä minulle että lapselle. Lapsi lähti mielellään isän matkaan, mutta toisaalta ei ollut isässään niin kiinni kuin minussa ja jäi hoitoon ilman itkuja. Jos minä joskus jouduin viemään, itku tuli parin ensimmäisen kuukauden aikana lähes aina.



Tyttö oppi unien suhteen nopeasti ryhmän rytmiin ja meni päiväunille samaan aikaan muiden kanssa. Yleensä kun menin hakemaan hoidosta, niin tyttö nukkui sitten pihalla rattaissaan toisia uniaan, jotka jäivät pois vasta noin vuoden iässä.



Korviketta annetaan vanhempien niin halutessa vuoden ikään hoitopaikan kustannuksella ja tämänkin jälkeen jos vanhemmat haluavat ja itse hankkivat sen (tämä ainakin käytäntö täälläpäin). Meillä valittavasti tyttö ei korvikkeeseen koskenutkaan ja kun kiinteätkin upposivat tuolloin vielä huonosti, niin jo ennen 11 kk:n ikää hoidossa siirryttiin normaaliin maitoon, joka sitten upposikin paremmin. Kotona sai tuolloin vielä rintaa.



Näin jälkikäteen ajatellen 10-kuinen oli kyllä aika pieni aloittamaan hoidon. Siitä huolimatta en usko tytön erityisemmin kärsineen hoitoon menosta, pph:sta on tullut lapselle rakas ja tärkeä ihminen. Itse aloitin tekemällä 6-tuntista päivää, joka oli kyllä ihan ehdoton juttu meillä, kun tyttö oli niin kovin riippuvainen rintaruokinnasta. Mielestäni kannattaa miettiä ainakin parin ensimmäisen kuukauden ajalle lyhyempää työpäivää, helpottaa alkua huomattavasti.



Ja laita itseäsi vaivaavia asioita paperille, jotta muistat kysyä kaiken tarpeellisen kun menette tutustumaan hoitopaikkaan. Muista että sinulla on oikeus olla huolissasi lapsesistasi ja kysellä " tyhmiäkin" .

aloittanut tyttö sopeutui helposti. tosin tyttö on luonteeltaan sellainen, että hakeutuu rohkeasti muiden mukaan.

päiväkotiin kannattaa käydä useamman kerran tutustumassa, jos mahdollista. Vaikka käymällä pihassa leikkimässä.

Ja hoitoon jättö kannattaa tehdä ripeästi. Jos lapsi on itkuinen, niin hänet kannattaa siltikin jättää hoitajan syliin eikä jäädä pitkittämään lähtöä. Sen sijaan hoidosta hakiessa on hyvä, jos ei ole tulenpalava kiire vaan ehtii vaihtaa hoitajien kanssa päivän kuulumiset.

Tuohon yksin lapsien hoidosta käytännössä selviämiseen kannattaa hankkia apua. Jos työsi kannalta on vielä mahdollista, niin tee aluksi lyhennettyä työaikaa, silloin lasten hoitopäivät eivät heti ole pitkiä.

Ja siivoukseen / muiden kotitöiden tekemiseen kannattaisi myös rohkeasti ostaa kotipalveluyritykseltä apua. Lapsesi nimittäin tulevat kaipaamaan hotiopäivän jälkeen ihan kunnolla huomiota ja se kannattaa heille suoda.

Ilmeisesti eri paikoissa on eri käytännöt tuon korvikkeen suhteen,joten pitää kysyä siitä.

Luotan kyllä henkilökuntaan täysin, mutta kun on itse ollut lasten kanssa kotona yli 3 vuotta niin on vaikeaa ajatella, että he ovat päivät pitkät toisten hoidossa. Isompi on kyllä innoissaan menossa ja kaipaa leikkikavereita, mutta ei yleensä suostu jäämään hoitoon ilman itkua.

Oliko teidän lapset alussa kovin väsyneitä iltaisin hoitopäivän jälkeen/viikonloppuna?

Pitää varmaan ruveta tekemään aina edellisiltana ruoka valmiiksi kaappiin niin ei tarvitse sitten siihen käyttää aikaa.

Kertokaa ihmeessä jos tulee jotakin käytännön vinkkejä mieleen.

Mies on kuljetusalalla, joten hänestä ei juurikaan ole apua näissä päivttäisissä askareissa.

Onko jollakin kokemusta siitä, paljonko siivoojien palkkaaminen maksaa? Se kyllä helpottaisi omaa päivää ja silloin jäisi tytöille enemmän omaa aikaa.

Poika aloittaa elokuun alussa tarhassa, ikää tuolloin 2v10kk. On luonteeltaan herkkä ja ujo, joten tiedossa aika rankka alku varmasti. Olen itse jo aloittanut työt ja poika on muutamana päivänä ollut kaverillani hoidossa. Tuttu paikka mutta sinnekin on aina jäänyt itkemään isänsä viedessä. Ja itkeskellyt pitkin päivää reppu ja pyöräilykypärä sylissä eteisessä, että äiti tulee hakemaan.



Sen minä olen jo noista muutamasta päivästä oppinut, että ruoka kannattaa tosiaan olla joko todella helppotekoista tai jopa valmiina. Ja ilta kannattaa varata yhdessäoloon. Nälkäinen ja hoitoa protestoiva lapsi ei jaksa ruokaa kauan odotella eikä välttämättä äidilläkään riitä hermo kuunnella sitä kiukkua:) Meillä kyllä parina päivänä kävi niin, että poika oli super-hyvällä tuulella koko loppu illan mutta sitten seuraavana päivänä ei niinkään...



Meillä on tarkoitus totutella tarhaan mahdollisimman rauhallisesti. Ekat 3 päivää mulla on vapaata töistä, joten kuljen silloin pojan kanssa. Sitten pyritään, että ainakin seuraava viikko olis kokonaan vielä sellainen, että jomman kumman vanhemman kanssa menee ja totuttelee.



Itku siinä varmaan tulee äidillekin, kun vie " vieraalle" hoitoon. Kaverin luokse jättäminen ei tunnu niin pahalle.

että mielummin kannattaa alkaa jättää lapsi aika pian yksin lyhyiksi ajoiksi hoitoon. Eli ei viikkokaupalla tutustua vanhempien kanssa. Ettei lapsi totu siihe,että vanhemmat ovat paikalla ja ennen kaikkea se sotkee koko ryhmän toimintaa jos siellä roikkuu vanhempia. Eli aluksi lapsi jätetään vaikka vaan tunniksi ja vähitellen pidennetään aikaa- lapsi oppii, että pian tullaa hakemaan...

lapsen saa jättää yksin päiväkotiin, vasta kun on virallisesti hoidossa, ainakin kunnallisessa päivähoidossa on sellaiset ohjeet. joten lyhyet totutteluajat päiväkodissa ilman vanhempia ei onnistu, jos ei ole ns. kirjoilla vielä. muuten tietysti kannattaa yrittää käyttää kaikki konstit alkuun ettei päivistä tule kovin pitkiä.

Laitan tähän vain että yleensä ottaen lapsi on hyvö sopeutuja ja tyytyy siihen mitä saa.



Hyvin se varmasti teilläkin menee. Varmasti äidille pahempaa kuin lapselle.



Oma poikani itki viikon, oli 2 v kun aloitti tarhan.

2 ekaa päivää meni hyvin kunnes hokas että tämä on pysyvä järjestely. Itku tuli vain erotessa ja kesti kuulemma muutaman minuutin.

Pienemmät lapset sopeutuvat kuulemma paremmin tai eivät osaa vielä näyttää ikävöintiä.

Ja illat tosiaan kannattaa rahoittaa lapsille.

Äidille suosittelen ekoiksi kerroiks aamullai vedenkestävää ripsaria ;)



Kyllä se siitä!



SM

jotta lapsellevoi tarjota mahdollisuudeen kevyeen laskuun ja lyhyisiin päiviin ilman vanhempia - toki siinä häviää kotihoidontuet ja täydet hoitomaksut. Mutta jokainen kai haluaan helpottaa lapsensahoito taipaleen alkua. Ja omankin kokemuksen mukaan hoidon aloitus on äidille hankalampaa kuin lapsille. Tosiaan lapset tarvitsevat paljon " sylihoitoa" iltaisin hoitopäivien jälkeen, joten illoista kannattaa tehdä stressittömiä ja ottaa ihan rauhassa Saarioisten ruuat käyttöön.

Olen itse aika tunteellinen, joten on hyvin todennäköistä ettei silmät pysy kuivina kovinkaan helposti. Pitää vain yrittää ehtiä ulos ennen sitä=) EIköhän tämä tästä helpota; yritän saada vielä tyttöjen harjoitteluajan hoitumaan mahdollisimman hyvin niin sitten kaikki on hyvin.

Nämä helpotti meitä huomattavasti:



- Hoitopaikka varattiin 2 viikkoa ennen varsinaisen hoitotarpeen alkamista siksi, että voitiin tehdä pehmeä lasku.



- Meidän pehmeä lasku tarkoitti sitä, että ensin käytiin iltaisin leikkimässä tyhjän päiväkodin pihalla. Sitten tutustuttiin pk:iin niin, että käytiin kahtena päivänä siellä ulkona leikkimässä, kun oli ulkoiluaika. Yritin olla mahdollisimman sivussa, eli kannustin 2-vuotiastamme menemään tutkimaan leluja yms., mutta en leikkinyt siellä hänen kanssaan. Sitten jäi yhtenä päivänä ulkoilemaan tunniksi yksin muiden kanssa, seuraavana päivänä vähän pitemmäksi aikaa jne. Kamalalta tuntui jättää itkevä lapsi sinne, mutta kannatan edelleen sitä, että lasta ei " totuteta" siihen, että hoitopaikka on paikka, jossa vietetään aikaa vanhemman kanssa.



- Kysyin kaiken, mitä vain keksin. Sain hyviä vastauksia ja luottamukseni hoitajiin kasvoi. Nyt takana 2v. hoitoa ja arvostan hoitajia tosi paljon ja luotan heihin täysin. (Nyt edessä ryhmän vaihto, joten meilläkin tavallaan mennään uudestaan tämä ruljanssi läpi, kun moni asia syksyllä muuttuu. Toki 4-vuotiaan kanssa voi jo paljon keskustella jne.)



- Tein ruokaa valmiiksi pakastimeen runsaasti, että ekoina viikkoina saatiin viettää tosi paljon syliaikaa iltaisin. Sitten vaan illalla valitsin seuraavan päivän ruoan pakkasesta jääkaappiin sulamaan, niin oli mikrotettavaa, kun tultiin seuraavana päivänä kotiin.



Näillä vinkeillä aika arka äidinpoika pääsi kohtuullisen kivasti sisään päiväkotiin ja alkoi viihtyä siellä alun totuttelun ja itkujen jälkeen hyvin :-)



Tsemppiä, hyvin se varmasti menee! Voi ajatella niinkin, että lapsille on rikkaus, kun heillä on monia läheisiä aikuisia elämässään.

Ja tosin meillä vasta 2,5v aloittaa hoidon elokuussa. Joten kokemusta ei vielä ole, vain ajatuksia miten yritämme tehdä. Tosin jos jokin ei näytä toimivan ajatellulla lailla, niin sitten mietitään uusiksi.



Hoitoon tutustumiseen on varattu kuukausi: 2viikkoa siitä yhdessä tutustumiseen (sinä aikana meidän kaupungissa saa käydä max 3kertaa tutustumassa yhdessä vanhemman kanssa ja me aiomme hyödyntää nämä kaikki kerrat) ja 2viikkoa niin että hoitosuhde alkaa ennen kuin työni alkaa. Eli meilläkin hoitosuhde alkaa 2viikkoa ennen varsinaista tarvetta. Siitä olen eri mieltä joidenkin muiden kanssa ettei vanhemman kannata olla kovin paljon lapsen mukana hoidossa alkuun ettei lapsi " totu" vanhemman mukana oloon. Tästä joskus luin jonkun arvostetun ulkomaisen kasvatusalan ajatuksista- valitettavasti en muista enää nimeä: Sen tosin muistan että Espoossa jossain Kivenlahden suunnassa toimi päiväkoti jossa totuttelua päiväkotiin oli aina vähintään kuukausi ja vanhempi alkuun tiiviisti mukana ja lapselle jätettiin vielä sitten vanhemman muisto mukaan kuten valokuva yms. Tykkäsin tästä tyylistä, valitettavasti en tiedä mitä " tavallisissa" päiväkodeissa ajatellaan tästä tyylistä, mutta ajattelin kuitenkin itse toimia tuon mukaan.



Hoitoon viejänä meillä tulee olemaan isä, joka on luultavasti lapselle helpompaa. Hoitopäivät tulevat olemaan 6h mittaisia, sillä teen lyhennettyä työaikaa lasten vuoksi. Ajatuksena on miettiä miten lapsille on helpompaa kumman vie ensiksi: Tämän pienen hoitoon menijän vai eskariin menevän siskon- luulen että helpompaa meillä on viedä isosisko ensin. Meillä lapset siis menevät samaan päiväkotiin, mutta eri puolille ja eri ovista.



Hoitopäivien pituudessa on meillä huomioitu päiväkodin rytmi ja esikouluikäisellä kavereiden paikalla olo. Helpointa meille taitaa olla viedä lapset aamupalaksi ja hakea välipalan jälkeen. Näin toinen ulkoilu jää välistä, joten lapsen ei tarvitse jaksaa enää sitä. Ja toisaalta ei ole kiire heti kotiin tultua ruoan laittoon, vaan siihen on kepeästi 3h aikaa.



Olen varautunut siihen että päiväkodin jälkeen lapset tarvitsevat paljon enemmän vanhemman huomiota ja luultavasti kiukkuavat eniten. Suurin ongelma on että joudun jakamaan huomiota näiden kahden kesken, sekä vielä kolmannen lapsen joka koululaisena on jo kotona kun tulen kotiin. Luultavasti joku joutuu kuitenkin odottamaan, pienimmälle tärkeintä on varmasti syli ja isommat purkavat itseään jo sanallisesti.



Loput jää sitten nähtäväksi kuinka homma alkaa sujumaan elokuussa.

Valokuvan äidistä /koko perheestä (jossain mieluisassa tilanteessa) saa varmasti viedä joka päiväkotiin mukaan, samoin joku suosikkilelu saa olla päiväunia varten mukana, vaikkei muuten saisi leuja viedä.

Meillä ehdotettiin hoidon aloittajille vanhempainillassa juuri valokuvan mukaan laittamista. Meille se vaan ei enää hyödyttänyt, kun aloitettiin hoito ' väärään' aikaan eikä kukaan muistanut sitä silloin sanoa.

Ja mitenkään erityisen edistyksellisestä kunnallisesta päiväkodista ei ole kyse, esim. ei ole käytössä omahoitaja-systeemiä, jota monessa paikassa harrastetaan.

nimittäin samassa veneessä olen. Lapseni aloittavat päiväkodissa nyt syksyllä, esikoinen 4,5 v. ja kuopus tuolloin 14 kk. Hirvittää kyllä vähän.



Esikoinen on ollut 2-vuotiaasta perhepäivähoitajalla hoidossa, mutta nyt reilun vuoden ollut vain osa-aikaisena hoidossa ja keväästä kokonaan kotona. Hänen puolestaan ehkä eniten jännitän tuota aloitusta. Poika ei ole kovin helposti kavereiden mukaan lähtevä ja on muutenkin aika kovapäinen tapaus. Pelottaa hieman, miten lähtee mukaan ryhmän toimintaan.



Kuopus taas on joutunut jo ensimetreiltä saakka tottumaan meteliin ja siihen, ettei palvelu välttämättä tule ekasta huudosta. On siis varsin itsenäinen pikkuneiti, joten uskon hänen sopeutuvan helpostikin hoitoon. Silti sydäntä särkee ajatus noin pienestä ihmettelemässä, minne se äiti katosi. Enemmän tämä varmaan on minun korvien välissä.



Meillä aloitus hoidetaan mahdollisimman pehmeästi. Esikoinen aloittelee hoidon elokuun lopussa, kuopus syyskuun puolivälissä ja minä menen töihin vasta lokakuun puolivälin tienoilla. Tarkoitus olisi siis taata molemmille lapsille pehmeä lasku hoitoon eli paljon tutustumista, lyhyet päivät ja ehkä yksi tai kaksi vapaapäivää ensi alkuun. Kun sitten aloitan työt, teen alkuun vain neljänä päivänä töitä viikossa. Lapsilla on siis yksi ylimääräinen vapaa viikolla. Lisäksi pyrimme siihen, että isä veisi lapset aamuisin vasta noin 8.30 paikkeilla ja minä olisin heitä viimeistään puoli neljän aikaan hakemassa. Päivästä ei tulisi näin liian pitkä.



Tsemppiä hoidon aloitukseen! Kyllä siitä (kai) hengissä selviää :).

Itse en ollut kuin kolme päivää, lapset olivat melkein 3v ja melkein 5v. Kolmivuotiaalle olisi ollut hyväksi pitempikin yhteinen harjoittelujakso. Siinä päiväkodissa mikään rytmi ei häiriinny vanhempien läsnäolosta ja kaikki lapsetkin ovat siihen tottuneet. Uusia lapsia tulee ympäri vuoden. Erityisesti siirtyminen aamupäivällä ulkoa sisälle syömään ja nukkumaan oli meidän nuoremmalle jonkin aikaa rankkaa ja itku tuli silloin.



Puoli vuotta myöhemmin häntä harmitti vain se, että siellä pitää olla niin pitkään. Onhan se 8 tuntia pitkä aika.