Olenko siis huono äiti kun haluan töihin vauvan ollessa 1v.?

Omani meni hoitoon 1v2kk ikäisenä ja ratkaisu näin reilun 2 vuoden jälkeen on edelleen mielestäni oikea.



Omani vein siis tuon ikäisenä hoitoon. Osasi kävellä, oli reipas ja sosiaalinen. Kaverilla samanikäinen lapsi, samaa sukupuolta. Ujo, arka ja äitiin takertuva. En olisi vienyt häntä hoitoon (eikä kaverikaan vienyt).



Mielestäni " ehdot" hoitoon viemiselle ovat tuo kävely (ei joudu ainakaan istumaan koko ajan keinussa/rattaissa/maassa), sosiaalisuus ja lisäksi hoitajan valinta. 1-vuotiasta en veisi päiväkotiin, vaan pph:lle.



Myös kasin mainitsema äidin hermot on hyvä mittari. Meillä tilanne oli se, että lapsi kitisi ja äiti kitisi loppuvaiheessa, kun olimme kahden. Mutta päivinä jolloin oli kerho tai muu tapaaminen muiden lasten ja äitien kanssa - molemmat olivat hyvällä mielellä.



Ensimmäisen puoli vuotta tein lyhyttä päivää " osittaisella hoitovapaalla" , mutta ensimmäisen kesäloman jälkeen palasin täysille tunneille, koska lapsi alkoi hermostua, kun hain hänet aina silloin kun olivat päässeet iltapäiväpihalle päiväunien jälkeen, ei olisi halunnut lähteä ja kotona halusi heti ulos. Ja työnantajalle ei sopinut, että olisin mennyt aamusta myöhemmin, jolloin olisimme viettäneet rauhallisen aamun ja lapsi olisi kuitenkin saanut iltapäiväpihaleikkinsä.

Viitaten aiempiin vastauksiin suosittelen ensisijaisena hoitopaikkana suomalaista julkista päiväkotia. Siis myös verrattuna perhepäivähoitoon tai kotihoitajan palkkaamiseen. Revi siitä...

Ei sinun tarvitse kenellekään selittää ratkaisujanne. Minä märehdin mielessäni aluksi sitä, miten pieni lapseni oli aloittaessaan hoidon. Sitten törmäsin erääseen jo eläkkeellä olleeseen tuttavaamme(opettaja), joka tokaisi minulle että mitä sinä tuollaisista otat stressiä. Hän kertoi omasta äitiyden alkutaipaleestaan ja siitä miten oli joutunut viemään esikoisensa hoitoon hänen ollessaan vasta parin kuukauden ikäinen. Kuulemma fiksu aikuinen on ja pärjännyt hyvin elämässä =)

1,5-vuotias on ihan eri juttu kuin 1-vuotias. Puhumattakaan kaksivuotiaasta...



Vähän keskenkasvuinen äiti olet.



Ja se että joku on vienyt muutaman kuukauden vanhan, kun on ollut pakko, on ihan eri asia kuin että joku vie lapsen hoitoon koska sattuu haluamaan.

Esikoisen vein oa-hoitoon pph:lle 15 kk iässä. Nyt toinen lapsi tulossa, ja ajattelin olla kotona lasten kanssa ehkä n. 2v. Tiedän että lähiympäristö tulee ihmettelemään " laiskuutttani" .

perhepäivähoitoon?

Jos rakastat kovasti lastasi ja tiedät, että kotona oleminen ei ole sinun juttusi ja se todennäköisesti tulisi johtamaan siihen, että olisit pinna kireällä jatkuvasti, niin paras vaihtoehto on lähteä töihin.



Jos tunnet itsesi ja tiedät, että tarvitset jotain ihan omaa ja työssä on sitä mitä kaipaat, niin voidaksenne hyvin (sekä sinä että lapsesi), sinä lähdet töihin.



Jos haluat lähteä töihin taloudellisten seikkojen vuoksi, sanotaanpa vaikka, että pitäisi valita lähiöstä kerrostalokaksio tai kauempaa rivarineliö, ja et viihdy ahtaasti asuen, niin totta kai lähdet töihin.



Ihan koska sitten vaan päätätkin lähteä töihin niin se on sitten juuri sinulle se juuri oikea aika. Parasta mitä voit lapsellesi tarjota on tasapainoinen äiti. Itse tiedät parhaiten miten siihen pääset.



Pääpointtini on siis se, että et tasan ole huono äiti.

kaikkihan me ollaan huonoja äitejä.

Minäkin olen saanut ihan kunnolla sontaa niskaani kun hoidan lapseni kotona. Päiväkotiinhan ne pitäisi viedä että saisivat kavereita.



Älä välitä jos joku arvostelee töihin menoasi. Arvostelijoita kyllä riittää vaikka jäisit hoitovapaalle.



Itse sinä tiedät mikä ratkaisu sopii parhaiten perheellesi.

ihanasti kirjoitit

tee oma valintasi ja seiso sen takana!!

Tsemppiä!

Pitää varmaan tallentaa nuo teidän vastaukset ja kaivaa esiin sitten kun sitä sontaa alkaa sataa niskaan. Äitiysloma on ollu mulle todella pitkä, en ymmärrä miten pystyisin jäämään vielä toiseksi samanmoiseksi kotiin.

Valitettavasti. Itse hoidan tällä hetkellä 2 v 2 kk:n ikäistä poikaani kotona ja et usko, kuinka monta kertaa minulta on kysytty, että miksen ole vielä mennyt töihin ja koska aion mennä. (Menen, kun poika on 2,5 v.) En tiedä ovatko huolissaan, että aionko kenties lopun elämääni lusmuilla kotona vai mitä :) Aika harva omasta tuttavapiiristäni arvostaa valintaani.

Sääli :( Arvostan kotiäitejä koska tiedän ettei minusta siihen olisi. Ei pää kestäisi.

vaihtoehto. Aina vaan se paras mahdollinen ei ole mahdollista.

Ja tietenkin perheessä vaikuttaa muutkin asiat valintoihin kuin lapsen näkökulma. Toiseksi paras vaihtoehto noin pienelle on varmasti kodinomainen hoiva, jota esim. perhepäivähoito voi antaa.

Itse en pystyisi, on vielä niin pieni ja äiti niin kovin tärkeä. 2-2.5v alkaa sitten jo paremmin pärjätä tarhassa ja kaivata toisten lasten seuraakin. Sitä pienempää en itse voisi hoitoon laittaa.