Kenen mielesta kotona useamman kuin yhden pienen lapsen kanssa on helpompaa kuin toissa? Mun mielesta taa on todella rankkaa, tyonteko on leikkia tahan verrattuna. En kestais, jos

Lapsia on tosin vasta kaksi ja nuorempi vauvaikäinen.

Ne kotityöt on silti tehtävä!

tuhat kertaa helpompaa kuin kotona, mutta sitten on kyllä töitä (kuten omani) jonne en todellakaan enää halua, kotona kolmen laosen kanssa on tuhat kertaa kivempaa.

eikä tuota ongelmaa!

oon kyllä sitä mieltä, että töissä pääsisin helpommalla.

mut aikansa kutakin! nyt tuntuu tärkeeltä hoitaa lapsia kotona.. kerran vaan ovat pieniä.

Kämppä pysyy siistimpänä, jos lapset hoidossa ja itse töissä. Ruoanlaittoa tulee paljon vähemmin, tiskejä vähemmin. Mies osallistuu enemmän, jos olen itse myös töissä.



ap

mut onko sulla 7 kämppä sotkeentunut töissä käydessä yhtä paljon kuin kotona ollessa?

onhan se ihan selvä juttu, et kotihommat vähentyy aika paljon jos päivisin ei oo kukaan kotona. nukkuessahan ei paljoo paikat sotkeennu.

miten ihanaa olis jäädä köllimään ja ottamaan rauhallinen startti päivään miehen lähtiessä töihin, käydä kaupassa silloin kun siellä ei ole jonoja, käydä retkillä päiväsaikaan, käydä kerhoissa yms.



että näin sitä aina ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella = )

Vierailija:

mut onko sulla 7 kämppä sotkeentunut töissä käydessä yhtä paljon kuin kotona ollessa?

onhan se ihan selvä juttu, et kotihommat vähentyy aika paljon jos päivisin ei oo kukaan kotona. nukkuessahan ei paljoo paikat sotkeennu.

Eli yhtä usein imuroit, peset, moppaat jne.

Mulle meinaan työkaverit puhu tota samaa paskaa, kun olin kotona, vaan ei se niin käynytkään. Ehkä sit olin kotona niin tehokas, että hoidin astiat oitis koneeseen, otin imurin kun huomasin leivänmurun jne.

t: 7

hiekan ja muun roskan imurointia. Ei tarvi käydä lasten kanssa ulkona, jossei huvita eikä siivoilla ja järkkäillä askartelun ja muiden leikkien jälkiä. Kun lapset hoidossa kotitöitä paljon, paljon vähemmän. Ja yleensä kotona kaksi aikuista, kun niitä kotitöitä tehdään, jolloin musta ainakin paljon helpompi tehdä. Toinen voi kattoa lasten juttuja, kun toinen tekee kotihommia ja on myös aikuinen juttukaveri siinä seurana, jolloin ne tylsät ja turruttavat kotityöt on paljon kivempi tehdä.



Mulla kiireinen ja vaativa asiantuntijatyö, joka on mun mielestä aivan lasten leikkiä verrattuna kolmen lapsen kanssa kotona olemiseen. Ja tosiaan, kun lähdin töihin ja lapset tarhaan, niin niiden kotitöiden määrä väheni todella, todella paljon. Nyt laitetaan se yks sapuska, pestään pyykit ja siivotaan. Ruokaakaan ei tarvi niin usein käydä ostamassa, kun kotona syödään yksi välipala ja yksi lämmin ruoka per päivä.



Ja musta tuntu henkisesti hiton raskaalle se, että koko ajan piti tehdä niitä samoja äärettömän puuduttavia rutiineja. Pyyhkiä sitä saamarin keittiön pöytää päivästä toiseen monta kertaa. Jos on ns. kotitalousihminen, niin varmaan se " kiireetön" kotielämä sopii. Mulle se oli hirveätä taistelua masennusta vastaan. Rakastan lapsiani ja tykkään touhuta heidän kanssaan, mutta kotityöt oksettaa mua, jos pitää niitä yksin ainoana aikuisena vääntää päivät pitkät. Jos olisi mahdollista palkata puolipäiväinen vanhan ajan kotiapulainen, niin tykkäisin olla kotona.

Jos lapset " vaativia" , olo yksinäinen, mies vähän kotona, talous tekee tiukkaa ja kaipaa työhön josta nauttii niin varmasti kotonaolo tuntuu rankemmalta. Jos taas muuten viihtyy kotona, lapset ei niin erityisen hankalia, muuta mielekästä kuuluu elämään eikä töihin erityistä hinkua niin kotonaolo voi todella tuntua lomalta.



Itse olen jostain väliltä, en osaa edes sanoa kumpi lisi minulle rankempaa. Kotona kiva kun voi ottaa rennommin, tehdä asiat niin kuin parhaakseen näkee eikä mikään kaadu vaikka jonkun jutun siirtäisi huomiselle. On kiva viettää rauhallista aikaa lasten kanssa.



Toisaalta töissä saa taas muuta ajateltavaa ja pääsee irtii kotiarjesta. Näkee työkavereita ja saa lapsivapaata aikaa. Tällä hetkellä tuntuu kivalta olla keikkatöitä tekevä kotiäiti. Loppukesästä oodottaa paluu työelämään ja mies jää puolestaan koti-isäksi tietynlainen unelmatilanne tuokin.

Nro 11 kirjoitti, että tykkää touhuta lasten kanssa, muttei tykkää tehdä kokopäiväisesti KOTITÖITÄ.

Aamuisin

- Heräät kesken unien täysin väsyneenä

- Pakkaat lapset päiväkotiin, hirveä homma ja vielä kiire

- Ajat kiireellä töihin

- Asunto jää aamun jälkeen sekaisin, lapset ehtii



Töissä

- Teet töitä tukka putkella, jotta ehdit määräajassa hoitaa tehtävät, kotiin kiire hakemaan lapset/tekemään ruokaa/siivoamaan

- Henkinen stressi ja paine vaativimissa töissä



Iltaisin

- Tulet sotkuiseen kotiin (sotkeutui aamulla)

- Teet kotitöitä lähes koko illan, et ehdi istumaan

- Lapset vaatii huomiota, ja itselle ei jää yhtään aikaa, lapset pirteitä ja energisiä hoitopäivänkin jälkeen, riehuvat ja sotkevat

- Olet rättiväsynyt ja meinaat nukahtaa ennen lapsia



Viikonloppuisin

- Viikonloput menee ruokaa hamstraten, pyykkiä pesten, siivoten

- Lapsille pitää järjestää mukavaa ohjelmaa: leikkipuistoa, hiihtoa, uintia, luistelua

- EI ehdi edes lehtiä rauhassa lukea, vaikka viikonloppu.

Rakastan lapsiani, en kotitöitä. Kahden alle kaksivuotiaan kanssa kotona oli RANKKAA: vauva valvotti yöt ja päivät oli sellaista säpinää. Meillä arki lähti rullaamaan vasta, kun molemmat vanhemmat pääsivät töihin ja lapset tarhaan. Vaikka rankkaahan se on tämäkin, mutta ei tosiaan tarvitse taistella sitä masennusta vastaan, on mielekästä tekemistä (imurointi ei ole minulle sitä mielekkäistä tekemistä, valitettavasti) ja lapsetkin ovat tyytyväisempiä, kun saavat olla paljon ulkona muiden lasten kanssa ja istua illat isin ja äidin sylissä tai touhuta omiaan. Sopii meille!

Aamuisin

- Heräät kesken unien täysin väsyneenä

Aikaisemmin nukkumaan!

- Pakkaat lapset päiväkotiin, hirveä homma ja vielä kiire

Illalla vaatteet ja kassit valmiiksi, vauva puetaan ja isompi pukee itse, ihan leppoisaa

- Ajat kiireellä töihin

Lähde ajoissa!

- Asunto jää aamun jälkeen sekaisin, lapset ehtii

Meillä aamulla vain puetaan, lapset syövät aamiaisen tarhassa, ei synny sotkua



Töissä

- Teet töitä tukka putkella, jotta ehdit määräajassa hoitaa tehtävät, kotiin kiire hakemaan lapset/tekemään ruokaa/siivoamaan

Voisiko mies hakea, jos sinä viet?

- Henkinen stressi ja paine vaativimissa töissä

No tätä en toki kiistä, näinhän se on.



Iltaisin

- Tulet sotkuiseen kotiin (sotkeutui aamulla)

Ei meillä...

- Teet kotitöitä lähes koko illan, et ehdi istumaan

Meillä vuorotellaan: toinen relaa, toinen on lasten kanssa tai puuhailee kotihommia. Meillä niin pienet lapset, että lasten kanssa ollaan makaamalla sohvalla ja pienet istuu sylissä. Rentouttavaa jos mikä!

- Lapset vaatii huomiota, ja itselle ei jää yhtään aikaa, lapset pirteitä ja energisiä hoitopäivänkin jälkeen, riehuvat ja sotkevat

Meillä leikkivät tai istuvat sylissä. Jos riehakkaina, mennään ulos.

- Olet rättiväsynyt ja meinaat nukahtaa ennen lapsia

No näinhän se on. Lapset nukkumaan, sitten ehkä tunti omaa aikaa ja sitten itse sänkyyn myös.



Viikonloppuisin

- Viikonloput menee ruokaa hamstraten, pyykkiä pesten, siivoten

Me pestään pari koneellista viikolla niin ei sitten viikonloppuna tarvitse. Imuroidaan jossain välissä kyllä ja kaupassa käydään tarvittaessa. Ihan mukavaa puuhaa tuo kaupassa käynti.

- Lapsille pitää järjestää mukavaa ohjelmaa: leikkipuistoa, hiihtoa, uintia, luistelua

No, meillä ei tehdä mitään ihmetitä, ollaan vaan ja rentoudutaan.

- EI ehdi edes lehtiä rauhassa lukea, vaikka viikonloppu.

Me tosiaan vuorotellaan, luen kyllä aina lehdet.



Mutta oisko se vähän asenteestakin kiinni, vai kuinka? Ja lasten iät vaikuttaa, meillä 1,5 v ja 3 v.

ole nauttinut pätkääkään työn ja lastenhoidon yhdistämisestä. Se ehkä näkyy tuossa kirjoituksessa, noin sen koen. Nyt olen pitkällä kesälomalla, ja voi että kun on ihanaa. Kotikin paljon siistempi, kotityöt hoituu lähes huomaamatta, kun täällä kotona paljon ollaan.

17.

kun käy töissä :)

Kukaan ei päivällä sotke eikä tahri asuntoa, ruokaa ei tarvitse laittaa yhtä paljon -> tiskiä tulee paljon vähemmän. Pyykinpesu lienee ainoa mitä on yhtä paljon riippumatta siitä onko päivät kotona vai työssä.

Mun mielestä on turha edes verrata kotiäidin ja työäidin kotitöiden määrää tai sitä kummalla on rankempaa. Sehän riippuu ihan lapsista ja siitä minkälaista työtä tekee.

Molemmissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

nimim. kokemusta molemmista

Vierailija:

Niin, mutta kun se kaikki tulee siihen töissäkäymisen päälle.

ne kotityöt on silti tehtävä!

netta puhtaista astioista jne. Inhoan eniten juuri ruokailuun liittyvää sotkemista ja siivoamista. Vaatekerratkin menevät melkein aina vaihtoon. Meillä on 3 alle 3 v., joten vaippahousujakin on vielä kolme... kaksi vanhinta tosin opettelee kovasti vaipattomuutta (arvatkaa onko hauska siivota pissejä ympäri asuntoa).



Ehkä olen huono äiti, koska meillä on tällainen kaaos. Haluan jokatapauksessa pian paeta töihin.

Varmasti pääset töissä helpommalla :) Itselleni oli ihan tarpeeksi haastetta kahdessa alle kaks veessä.



Tsemppiä ja jaksamista siihen hulinaan!

tummetott:

Jos lapset " vaativia" , olo yksinäinen, mies vähän kotona, talous tekee tiukkaa ja kaipaa työhön josta nauttii niin varmasti kotonaolo tuntuu rankemmalta. Jos taas muuten viihtyy kotona, lapset ei niin erityisen hankalia, muuta mielekästä kuuluu elämään eikä töihin erityistä hinkua niin kotonaolo voi todella tuntua lomalta.

Itse olen jostain väliltä, en osaa edes sanoa kumpi lisi minulle rankempaa. Kotona kiva kun voi ottaa rennommin, tehdä asiat niin kuin parhaakseen näkee eikä mikään kaadu vaikka jonkun jutun siirtäisi huomiselle. On kiva viettää rauhallista aikaa lasten kanssa.

Toisaalta töissä saa taas muuta ajateltavaa ja pääsee irtii kotiarjesta. Näkee työkavereita ja saa lapsivapaata aikaa. Tällä hetkellä tuntuu kivalta olla keikkatöitä tekevä kotiäiti. Loppukesästä oodottaa paluu työelämään ja mies jää puolestaan koti-isäksi tietynlainen unelmatilanne tuokin.

Kotiäiti hoitaa lapsensa kotona, sinun lapsesi hoitaa päiväkoti. Varmaan jokaisesta olisi kiva viettää rauhassa aikaa kotona lasten ollessa hoidossa ja sitten iltaisin jaksaisikin hyvin leikkiä näiden kanssa.

Varmasti kotihommatkin tulisivat noin tehtyä.

On ihan eriasia olla kotona kahden pienen lapsen kanssa niin että on heihin kokoajan sidottu ja yrittää sitten hoitaa kotitöitä siinä sivussa.

Aivan varmasti ainakin sairaiden lasten kanssa kotona olo on rankempaa kuin töissä olo.

Silloin kun lapset ovat kiukkuisia niin kyllä mies on onnellinen kun pääsee töihin lepäämään. Sanoo että minä teen kovempaa työtä. Toisaalta tottakai hän mielummin olisi kotona kauniina kesäpäivänä kun suuntaan lasten kanssa rannalle tai puistoon.