totuuksia ja taruja 1,5v ikäerosta

Heh, mulla on kaks tälläistä suht pienen ikäeron paria.

Eli kyllä siihen alkaa uudestaankin,ei ole niin traumaattista :)



Eka erä on nyt iältään 8 ja 10 vuotiaat (ikä ero 1v10kk)

Ja toinen erä nyt 5kk ja 2v..



Luulen että tää on tapaus kohtaista ja riippuu siitäkin,millainen henkilö olet.

Eli se mikä toiselle olis jo rankkaa,ei oo niin paljon toiselle,hmmm,vaikee selittää :)

Mutta siis,kyllä mä ainakin oon jaksanut, on toki päiviä,kun tekis lyödä päätä seinään...



Joten mä kuitenkin kyllä kannatan pieniä ikäeroja :)



Maria, kera nelikon...

Meillä on siis tällähetkellä 4 lasta ensimmäiset kolme lyhyillä ikäeroilla ja tämän neljännen ja kolmannen ikäero on nyt sitten 4.5v ja hyvin mennyt nytkin.



Mielestäni lapset kannattaa tehdä lyhyellä ikäerolla ja niistä on sitten todellakin toisilleen isompana seuraa niin leikeissä kuin tappeluissakin.



Mies on tosin aina ollut apuna joten en ole yksin joutunut lapsia koskaan hoitamaan kokonaan joten jaksamiseen vaikuttaa paljon sekin hoidatko ne täysin yksin vai yhdessä puolison kanssa.

Voi, samaa pohdin itsekin katsoessani silmät pyöreänä raskaustestiä kun lattialla istui vasta istumaan oppinut esikoiseni, reilu 6kk. Mitämitä? senhän piti olla AINUT lapsi pitkään aikaan, mutta toisin kävi ja ikäeroksi tuli n. 1v 4kk, vähän alle. Mies oli kotona 4 viikkoa kun laitokselta päästiin ja rutiini löytyi + hommat alkoi sujumaan n. 2kk synnytyksestä ja arki kahden kanssa rullaa omalla painollaan.



Joistakin asioista täytyy tinkiä (minun ainakin), esimerkiksi kotona ei tarvitse olla niin puhdasta että peilikuva näkyy lattiasta ;) ja apua saa ja pitääkin pyytää jos seinät-kaatuu-päälle olotila yllättää ja väsyttää.



Nyt kun vauva on reilut 4kk ja esikoinen 1v 8kk niin en voisi olla iloisempi tästä ikäerosta. Miinuspuolena mainittakoon että tytöt eivät nuku päikkäreitä aina samaan aikaan :) plussana taas että vaatteet ym isomman vanhat lelut on edelleen samassa korissa, joten mitään ei ole tarvinnut laittaa välissä pois.



Isompi hoitaa vauvaa silittelemällä ja leluja tuomalla käteen- välillä vie vaippaa roskikseen jne. Eri paikassa ollessaan hokee vauvaa nimeltä :)



Eli minun mielestäni mitään ongelmaa ei ole ollut ja tästä vauva-ajasta olen osannut nauttia enemmän kuin esikoisen kanssa, enkä ole ollut niin pallo hukassa. Jokainen lapsihan on yksilö ja jos äiti huolehtii jaksamisestaan niin jaksaa huolehtia muistakin. :)



Terveisin Henna kera tyttöjen

Meillä ikäeroa 1v7kk, nyt lapset kyllä jo 2,5v ja 11kk. Kyllä mäkin etukäteen paljon mietiskelin ja pelkäsin, että kuinka hankalaa tulee olemaan, mutta täytyy myöntää että yllättävän hyvin on mennyt!



Meillä ihan alustalähtien esim vauvan imetykset sujuivat hyvin, isompi tuli yleensä viereen sohvalle esim kirjaa lukemaan tai jotain muuta touhuilemaan. Meillä päiväunet lapsilla aikalailla olleet samoihin aikoihin eli esim vieläkin pystyn päivällä itsekin nukkumaan päiväunet jos tahdon. Alkuun ehkä tuntui siltä että oli esikoiselle liian vähän aikaa ja tottahan sitä aikaa vähemmän on koska vauvakin vaatii osansa. Mutta alusta lähtien olen pyrkinyt pitämään samat rutiinit esikoisella kuin ennen vauvan syntymää eli esim ulkoilemme aamupäivisin jne. Viimekesänä välillä imetinkin vauvaa leikkipuistossa, koska olimme sinne juuri päässeet ja heti olisi pitänyt lähteä kotiin imettämään :)



Välillä kyllä tuntuu, että ei jaksa enää hetkeäkään, onneksi minulla on mies joka alusta lähtien " päästänyt" mua lähtemään välillä yksin kotoa. Aivan ihanalta alkuu tuntui se että sai mennä tekemään ruokaostoksia tai kahvilla käymään ihan yksin. Samoin meillä isovanhemmat olleet tosi kiitettävästi apuna. Ja joku taisi jo aiemminkin mainita että kotityöt jääneet tekemättä, ihan samaa minä alkuun huomasin eli että ei meinannut löytyä aikaa kotitöiden tekemiseen, toisaalta mksi niistä stressaamaan :)



Mun täytyy sanoa että kaikki mennyt tosi hienosti. Mulla meni esikoisen syntymän jälkeen pari ekaa kuukautta ihan " sumun peitossa" eli en ajasta juuri mitään muista, mutta toisen syntymän jälkeen ei sitä ole ollut. Ja nyt on ihanaa seurata kuinka lapsista on jo seuraa toisilleen ja kaipaavat jos toinen puuttuu...



Taisi tulla vähän sekavaa ja asiasta toiseen hyppelevää tekstiä, toivottavasti sait selvää



Taija

Jep, laitanpa kommentin tännekin. Meillä oli heti infektioita kun Samu tuli kotiin kättäriltä ja sitä kauhua kesti nelisen kuukautta. Ei öitä nukuttu eikä juuri päiviäkään (Kumma et lapsilla riittää virtaa kipeänäkin). Mun kokemuksia löytyy tuolta blogista - vatsaoireisten elämää. Mut tekisin silti uudestaan tällälailla, kun näitä on toivottu useamman vuoden ajan. Sitten kun lapsia siunaantuu, on se oikea aika.



Ja on tässä aurinkoisiakin hetkiä ollut, vaikkei niistä niin kauheasti ole muistanut/jaksanut kirjoittaa (edes blogiin tai lasaten omiin kirjoihin). Se kait johtunee mun luonteesta, huudetaan suureen ääneen ai kun sattuu mut unohdetaan kuinka nopeasti se parani=).



En vaihtais päivääkään vaikka rankkaa on ollut. Tämä käy samalla itsensä kasvattamis-jutusta. Itsestään löytää kummasti venymisvaraa, vaikka juuri äsken omasta mielestä seinä tuli vastaan.



Arki on hankalaa, mulla esikoinen uhmineen ja allergioineen vaativahko ja isot vauvat syövät tiheään (puolen tunnin välein aamupäivästä ja illasta meillä meni niin). Siinä ei puistoon juurikaan mennä vaikka 200m päässä onkin, johtuen suihkutisseistä. Samu haluaa syödä siksi vaakatasossa ja se sitten rajoittaa tuota menemistä. Mut se on totta, tämä vaihe on erittäin nopeasti ohi. Mulla esikoinen oli alussa tarhassa ja nyt kesällä mies lomailee useammassa jaksossa, jotta esikoinen pääsee ulos. Tosin nyt kun kohta 5kk täynnä niin imemiseen on kuopuksella tullut pidempiäkin jaksoja, sekä soseita tässä harjoitellaan kanssa.



Suosittelen silti kaikille- hyödyt on haittoja suurempia; samat lelut, samat vaatteet, turvkaukalo yms. Ja kenties tulevaisuudessa hyvät leikkikaverit keskenään - sen näyttää aika. JA mikä ehkä tärkeintä - samoilla yövalvomisilla!



Onnea!



T:Tea ja pojat

Meillä kahden ensimmäisen ikäero 1v 3kk, ja en kyllä " tekisi" toisin, vaikka saisi uudestaan valita. Kun myöntää itselleen heti alusta sen, ettei pysty olemaan enää jumala lapsilleen (mikäli pystyi sitä olemaan ensimmäiselle), kaikki menee varmaan ihan kivasti. Tottahan on, että isompi joutuu heti oppimaan sen, että ihan salamana ei olla hänen luonaan, jos äiti imettää tms. Mutta toisaalta äiti on kuitenkin lähellä, kun vertaa esim. sitä, että lapsi olisi hoidossa.



Toinen raskaus oli fyysisesti hieman rankempi, koska jouduin paljon vielä kantelemaan esikoista ym. Tämä oppi kävelemään vasta vauvan syntymän jälkeen. Varmaan raskausten peräkkäisyys vaikutti myös kohdun supistusherkkyyteen.



Henkisesti toinen raskaus oli paljon helpompi ja meni nopeammin:) Toisaalta jännittävyys oli pienempi.



Kakkosen ja kolmosen väliä 2v 2kk, ja ihan kiva väli tämäkin. Toisaalta uhmis ei ole yhtä sopeutuvainen kuin pienempi olisi, mutta onpa hieman omatoimisempi.



Että tsemppiä vain!! Jos itseäsi ei kauhistuta, älä kuuntele muiden pelotteluja!

esikoisen ja kakkosen ikäero on noin 1v1kk ja kakkosen ja kolmosen ikäero on 1v2vk ja yllättävän hyvin on mennyt tämä elämä kolmen pienen tytön kanssa,ja oon aina ollu sitä mieltä että lapset on hyvä tehdä pienellä ikäerolla,on heistä seuraa sitte toisilleen:)

Esikoinen oli 3v7kk ja keskimmäinen 1v4kk kun kuopuksemme syntyi.

Kun sain tietää odottavani kolmatta lastamme, olin hieman " järkyttynyt" vaikkei se nyt mikään ihan ylläri ollutkaan ja tottakai lapsi oli ehdottomasti haluttu... Mutta silti... kauhistutti tuo pieni ikäero keskimmäiseen lapseemme ja kun ei se esikoinenkaan mikään iso ollut...



Vielä senverran, että keskimmäinen poikamme on ollut tosi vaativa. Koliikkia, huutoa... valvottuja öitä!

Raskausaika oli minulle aika vaativa, sillä keskimmäinen poikamme siis valvoi ja huusi öisin vielä vuoden ikäisenäkin ja kun kuulun niihin pahoinvoiviin odottajiin niin olo oli öisin aika kamala välillä.



Mutta kuinka ollakkaan, ennen kuopuksemme syntymää keskimmäinen poikamme alkoi nukkua yöt hyvin ja esikoinen on aina ollut hyvä nukkuja. Vauvakin (nyt 3,5kk) on ollut mitä ihanin, helpoin ja hyväntuulisin pakkaus!!!



Hetkeäkään en vaihtaisi pois!!! Toki odotus aika oli aika rankkaa koska nukkumiset jäi todella vähille ja keskimmäistä poikaa piti nostella vielä aika paljon. Ulkona sai poikien perässä juossa joka päivä massu hytkyen ja tekemistä piisasi. Mutta koska olin kotona ja töissä en siis odotusaikana ollut, sain kumminkin hieman päivisin huilata kun pojat nukkui päikkäreitä.



Keskimmäinen poika opetettiin jatkettavaan sänkyyn 1v1kk iässä ja saatiin sitten tuo pinnasänky vapaaksi nuorimmaiselle. Vaatteet ja kaikki tarvikkeet oli odottamassa valmiiksi kakkosen jäljiltä.



Nyt kun katselen esikoisen ja keskimmäisen poikamme touhuiluja ja leikkejä (toki myös kinastelua...) on ihanaa todeta, miten paljon heistä on toisilleen seuraa! Voin vain kuvitella, miten hyvin kolmas poikamme sulautuu mutaman kuukauden kuluttua heidän porukkaansa.



Kiitollinen olen kaikista kolmesta pojastani!

Hyvät on ikäerot meillä (sekä tuo esikoisen ja kakkosen 2v2kk ja kakkosen ja kuopuksen 1v4kk).



Ja todellakin... se menee samoilla valvomisilla :)

Sitä on kroppa ja mieli siihen sitten jo tottunut ;)



t. K@tju ja poikakolmikko (3½ kk , 1v8kk ja 3v10kk)

Ja pikkusisko on kyllä parasta mitä meidän iii-hanalle isosiskolle on kotiin tuotu. Rakkauden määrä on suuri.



Isosiskosta oli hyvää vauhtia tulossa täysin pilalle hemmoteltu, kun sekä äiti että isi on hyvin tiukalle mutkalle pikkusormen ympärille kiedottu. Luulen että turhan löllöjä ollaan.



En ole sumussa. Hieman alun jälkeen oli rankkaa muutaman viikon ajan kun vauvan nukkumaanmeno tapahtui vasta puolenyön jälkeen ja esikoinen heräsi jo klo 6 ja herätti kaikki muutkin.



Vauva on ollut hyvä nukkumaan, alussa pisin unijakso oli 5-6 tuntia ja nyt on venynyt siten, että keskimäärin nukkuu 8-9 tuntia ennen syöttöä. Ja muksut menevät nykyisin samaan aikaan nukkumaan!



Todellaa tyytyväinen yksilö muutenkin vauva tuntuu olevan, isosisko järjestää kivaa ohjelmaa ja vaikkei järjestä, viihtyy yksinkin todella hyvin.



Kaikkein rasittavinta on kun esikoinen kiukuttelee kun hänelle ei kertakaikkiaan koko ajan voi lukea ja potallekaan ei häntä ehdi heti välttämättä ehdi viedä ja sitten kakat tippuvat keskelle lattiaa (siinä vaiheessa kun kakkaa on huudeltu jo puolisen tuntia ja pari kertaa viety turhaan potalle) kun tulivat jo pöksyyn ja jossain välissä vauvakin sitten kakkailee, joskus samaan aikaan kuin isosisko...



Muutama kerta on jouduttu esikoinen laittamaan jäähylle kun yrittää meitä pompottaa ja mikään ei kelpaa ja se on toiminut ihan ok (todellakin viimesijainen keino).



Huutoa pitää jonkin verran oppia kestämään.



Pahimmillaan ajattelen, että olen vähämielisten ja edesvastuuttomien hoitaja prkles ja ihan perseestä koko homma. Mutta kun nuo ovat nii-in ihania.



Kai niille sisaruskateuttakin joskus tulee...?

ja on kyllä myönnettävä että kakkosen vauvavuosi oli todella rankaa aikaa. Mutta se ei johtunut ainoastaan ikäerosta vaan monesta asiasta: Asuimme silloin paikassa jossa ei ollut äiti-lapsi-toimintaa eikä muutenkaan juuri seuraa löydettävissä (ulkomailla), mies oli matkatyössä, vauva valvotti todella paljon öisin ja esikoinen alkoi kieltäytyä päiväunista. Olin siis todella paljon yksin lasten kanssa ja erittäin väsynyt melkein aina, joten olosuhteet olivat meillä sellaiset ettei ollut ihmekään että rankkaa oli. Todella paljon riippuu siis siitä, millaisissa olosuhteissa eletään, onko vauva helppohoitoinen vai vaativa, ja miten paljon esikoinen osoittaa mustasukkaisuutta, miten paljon mies voi osallistua kodin ja lasten hoitoon. Meillä tämäkin oli aikamoinen ongelma, esikoinen oli tosi agressiivinenkin välillä vauvaa kohtaan, oli tosi kova vahtiminen.



Nyt meidän pojat ovat jo 5.5v ja pian 4v, ja ovat toistensa parhaat leikkikaverit. Yhteistä puuhaa löytyy tosi paljon, tietenkin lapset tappelevatkin aika lailla, mutta ovat kyllä ihan erottamattomat kaverukset.



Meidän kohdalla siis nuo ap:n kuulemat kliseet pitävät kaikki ihan 100% paikkansa :)

Omama:

, miten paljon mies voi osallistua kodin ja lasten hoitoon. Meillä tämäkin oli aikamoinen ongelma, esikoinen oli tosi agressiivinenkin välillä vauvaa kohtaan, oli tosi kova vahtiminen.

Siis ongelma ei ollut mies vaan se esikoisen agressiivisuus: Näin tuon piti mennä: Meillä sekin oli aikamoinen ongelma että esikoinen oli tosi agressiivinen välillä vauvaa kohtaan