Onko kenelläkään vanhempia joille ei uskalla jättää lasta hoitoon?

Mun vanhempien suhteen alkaa olla kiikunkaakun. Tykkäävät kovasti lastenlapsista mutta terveydentilat alkavat olla sitä lajia että en tiedä kauanko uskaltaa jättää keskenään.

jos et omille vanhemmillesi uskalla jättää lapsiasi hoitoon.....

kyllä varmaan juu. Onneksi äitini oli 45-vuotias minun saadessani esikoiseni. Muistavat lapseni sitten vielä isoisovanhempansakin hyvissä voimissa kohdanneensa.

Äiti rupeaa olemaan niin väsynyt, ettei hänelle voi jättää ja lisäksi epäilyttää kun hänellä on mielenterveysongelmia...



Isä ei vaan yksinkertaisesti tajua lapsista mitään. Esim kerran kun oli kylässä ja olin keittiössä, niin lapsi kaatoi kaktuksen, jonka ruukussa oli vielä pikkukiviä. Isä vaan katsoi vierestä ja sitten totesi, että: " Ei." Lapsi oli alle 1 v, varmaan se sillä uskookin. Onneks tulin siinä' ei-vaiheessa pelastamaan lapsen ennen ku otti kaktusta käteen tai tukehtu pikkukiviin. Joo, ei oo enää kaktuksia lasten ulottuvilla... =)



Sama homma mun mummon kanssa. Hän ei siis ole mikään vanhuudenhöperö, ei vaan tajua, että 1-vuotiasta ei voi jättää yksin.

Eivät oikeasti usko mitään muuta kuin omaa järkeään. Eli ihminen ei voi olla ruualle allerginen, eikä kyllä millekään muullekaan. Allergia lähtee kun totuttelee vaan niihin joihin luulee olevansa allerginen. Ainahan lapsista joku ruoka on pahaa, mutta kaikkea on opittava syömään. Pappa opettaa.



Lapset pärjäävät ulkona liikkuessaan ja leikkiessään jopa talvella ihan normaaleissa haalareissa, välivaatteissä ja rukkasissa ja pipoissa. Ei ole välttämätöntä laittaa kaikkia talosta löytyviä vanhoja koinsyömiä villakerrastoja varmuuden vuoksi.



Lapset ovat oikeasti tosi nopeita leikeissään. Heitä ei voi jättää ulos leikkimään joen tai autotien varteen vaikka on sovittu että sinne ei mennä. Vaikka anoppi hössöttää ihan hirveästi, hänelle käy jatkuvasti " no mites tässä nyt näin kävi, yhtään en huomannut ei edes tullut mieleen, kuka tuollaista nyt osaa arvata" -tapauksia ja selityksiä.

Ihan pikaisesti ovat joskus tunnin verran, nyt kun nuorinkin on jo 3v.



Pienempiä en ole uskaltanut jättää ollenkaan. Ekaluokkalainen on siellä toisinaan koulun jälkeen pari tuntia ja sen ikäinen siellä meneekin, mutta ei pieni ja vahdittava.



Ja noi kommentit, että miten vanhemmat ovat kirjoittajan omasta lapsuudsta selvinneet sitten muka, on vähän outoja siinä mielessä, että tilanteet muuttuvat ja pahenevat.

Mun vanhempani ovat alkoholisti ja mielenterveydellisesti sairas. Joten eiköhän siinä ole ihan syytä miksei koskaan ole olleet esim. yökylässä.



Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet iän myötä ja en todellakaan luota hänen lastenhoitokykyynsä pitemmän päälle. ja ei niistä lapsista niin kivaa ole örveltävää kännikalaakaan katsella.

Isä dementoituu ja kastelee jo omatkin housunsa, äiti siinä kunnossa että väliin ei pääse sängystä ylös ja lääkkeet sekoittavat ajatukset tehokkaasti...se että on pakko ajatella lapsen turvallisuutta ei tee heistä hirviöitä vaan normaalisti vanhenevia ihmisiä jotka eivät enää pysy lapsen perässä ja kykene tarvittaessa välttämättä tekemään lapsen perushoitoa.

Teillä moittijoilla taitaa olla nuoret vanhemmat jotka vielä kykenevät huolehtimaan kunnolla lapsista?

vanhempansa ovat vielä hyvässä kunnossa?



Toivottavasti itse olet vielä edes lapsen isän kanssa yhdessä, jos lapset on tehneet lapsia.

appivanhempani ovat siinä kunnossa etten halua heille lapsiani jättää. Molemmat alkoholisteja, päässä vippaa molemmilla oikein kunnolla. Tappelevat vaikkeivat kännissä olisikaan. Surullista. Silloin kun n 20 v sitten mieheni kanssa rupesin olemaan, hänen vanhempansa olivat iloisia, terveitä 45 -vuotiaita töissäkäyviä ihmisiä. Nopeasti kuitenkin tilanne meni tällaiseksi. Nuoremmalla pojallamme ei ole yhtään positiivista kokemusta isovanhemmistaan...

anopille en jätä lapsia. sairastaa masennusta ja on ajoittain hoidossa suljetulla osastolla, kuntoutusjaksoilla kellokoskella, josta itse sitten häipyy kesken kaiken, säätää vähän itse omaa lääkitystään ja käyttää ambulanssia " taksinaan" kun haluaa vähän ihmistenilmoille (sairaalaan muuten vaan muutamaksi yöksi ja sitten taas karataan sieltä). että eipä tulisi mieleenkään jättää hälle minkään ikäistä lasta enkä halua häntä tänne meille kyläilemäänkään kun lapset paikalla. ja sille, joka ihmetteli millainen lapsuus on ollut niillä, joiden vanhemmille ei voi lapsia jättää, niin tiedoksi vain, että helvettiä oli mieheni lapsuus. molemmat vanhempansa joivat silloin ja molemmilla oli myös mielenterveysongelmia, itsemurhayrityksiä ym. appiukko on jo kuollut (humalapäissään tapaturmaisesti) ja joskus toivon että anopistakin jo aika jättäisi, olisi suuri helpotus meidän perheelle.

On varmaan eri asia miten vanhemmat ovat 20-30 vuotta sitten hoitaneet lapsensa. Tilanteet ja olosuhteet muuttuvat tuossa ajassa moneen kertaan. Ymmärrän hyvin jos joku ei voi vanhemmilleen lastaan jättää hoitoon.

Anoppi ensinnäkin kittaa kaljaa aika paljon, en luota että olisi selvin päin lasten läsnäollessa. Ja yleensäkin ilmapiiri heidän luonaan on ahdistava, he eivät ymmärrä lapsia eivätkä touhua heidän kanssaan mitään. Hyvä jos anoppi kirjan lukee kun lapsi sen hänelle tuo (ja kirjatkin ovat meidän tuomiamme, yhtään kirjaa ei anoppi ole hommannut. Lelujakin on noin viisi kappaletta).



Anoppi kyllä puhuu että " sitten kun tulette tänne yöksi..." , eli jostain syystä toivoo lapsia hoitoonsa, vaikken tiedä mitä ihmettä he sinä aikana tekisivät. En pelkää mitään vakavaa sattuvan, mutta tiedän että hoitoonjättäminen olisi lapsilleni ahdistava kokemus. Anopin mieliksi en lapsia hoitoon anna.

tavannut, en halua heille samaa kohtelua kuin itselleni. Anoppi alkaa olla vanha eikä pärjää - eipä toisaalta ole lapsista kiinnostunutkaan. Molemmat isoisät ovat kuolleet. Loistavat verkostot meidän kolmella lapsella:-(.

Hän on sellainen luontainen syyllistäjä, että hän valittaa joka asiasta. Niinpä narina, että " ette te kuitenkaan minulle lastanne antaisi" menee jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen saanut kuulla pienen ikäni syyllistämistä vähän joka asiasta, joten tämä ei enää tunnu missään.

Heillä saa mm. vatsataudin melkein joka kerta, koska ruoat voi olla pöydällä (esim. raaka liha) 12 tuntiakin ennen kuin se laitetaan, ja kun se on laitettu se voi olla siinä yön yli pöydällä ja sitten sitä tarjoillaan vieraille.

Lisäksi pieni lapsemme on löytänyt heidän lattialtaan mm. puukkoja (yhä esillä kirjahyllyssä lapsen ulottuvilla, vaikka asiasta sanottu monta kymmentä kertaa), partaveitsenteriä, lääkkeitä (pitävät kaikki sydänlääkkeet yms. esillä yöpöydillä). Nyt heillä on olohuoneessa mm. moottorisaha ja hiekkalaatikko täynnä lasinsiruja (sain juuri siellä itse haavan lasinsiruista -- onneksi minä enkä lapsi). Lisäksi heidän koiransa on aggressiivinen mm. puri minua viikko sitten, kun rapsutin sitä.

Kaiken tämän lisäksi he eivät lainkaan katso lapsen perään. Jättivät esim. kymmenkuisena yksin istumaan keinutuoliin, kun olivat laittaneet vauhtia, antavat nyt (2-vuotias) mennä itse pihalle eivätkä katso perään (lähellä useita teitä, puhumattakaan muista vaaroista).

Tulen ihan hulluksi siellä.

Tämä on osa sitä mummo myyttiä, leipovia ja laulavia mummoja on vain suomi filmeissä. En ymmärrä miksi isovanhemmista aina ajatellaan että hehän ovat loistavia lasten kanssa. Minä olen tullut siihen johtopäätokseen, että palkattu koulutettu apu on paras.



Minun äitini kyllä on terve ja hyväkuntoinen, mutta ei vaan jaksa menoa kolmen lapsen kanssa. Yleensä laittaa heille jonkun videon pyorimään ja itse tekee ristisanatehtäviä. Isäni taas leikkii ja puuhaa lasten kanssa, mutta molemmilla ei ole hyvää ymmärrystä lasten perustarpeista (ruoka,lepo). En jättäisi lapsiani muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi.

Anoppi on mukava ihminen, mutta hänellä on erilaisia sairauksia, paljon fyysisiä sekä lievempiä psyykkisiä. Hän haluaisi kovasti hoitaa lapsiamme, mutta kun hän ei tahdo jaksaa heitä edes vierailumme aikaa. Aina vierailun jälkeen on omien sanojensa mukaan täysin poikki. Lisäksi hän on sitä tyyppiä, joka ei muista lastenhoidosta yhtään mitään, vaikka aikanansa on omansa kunnialla hoitanut. Hänen taloutensa on täynnä asioita, jotka eivät ole yksivuotiaalle turvallisia ja joita hän ei osaa ajatella. Juuri noita hupsista, kuka tuollaista voi ajatella -tilanteita. Lisäksi hän unohtaa ns. ohjeet seuraavaan vierailukertaan mennessä. Tarkoitan ohjeilla ihan perusasioita, en mitään orjallista sinä teet pilkulleen meidän tavallamme -meininkiä.



Hieman ristiriita, kun haluaisi hoitaa, mutta ei itse näe, että jakamionen ei ainakaan nyt riitä.

ei selviä omista lapsenlapsistakaan. Jaksaa olla niiden kanssa puoli tuntia ja sitten alkaa jo hikeentyä kun ne häiritsee sen tekemisiä niin paljon. Isäni ei tapansa mukaan koskaan puutu mihinkään. Jopa tuntuu hieman vierastavan lapsiani.



Kun meriittinä on kaksi mielenterveysongelmaista ( ei sama mt ongelma kuitenkaan kuin äidillä) tytärtä kasvatettuna niin en antaisi vuoden äiti palkintoa saatika lapsiani traumatisoitavaksi.

Mieheni on ainoa lapsi, ja ihme kyllä säilyi hengissä lapsuutensa. Johtuneeko siitä, että mummonsa hoiti aika paljon.



Leikkivät ja touhuavat kyllä mielellään, mutta eivät ymmärrä vaaratilanteita. Kun lapsi oli reilun vuoden, appiukko naureskeli että " syö vain mummun kukat" kun lapsi pisti myrkyllistä huonekasvia poskeensa.



Appiukko naureskeli vain kun lapsi juoksi talosta ulos suoraan autotielle. VAIKKA huusin kuin hullu että ota se kiinni. Ei tajunnut.



Nyt anoppi päästi lapsen yksin menemään rannalle (äkkisyvä ranta, jossa laituri), katsoi sadan metrin päästä pojan juoksua sinne. Lapsella siis ikää 3 vuotta. " Eihän se nyt veteen mene" .



Luojan kiitos olen ollut läsnä näissä ja monissa muissa kauhutilanteissa. Siksi en uskalla edes harkita lapsen jättämistä heille hoitoon. Nytkin pyysivät, että jättäisimme hänet heidän kanssaan mökille. HAH!



Kierrän aina heidän hoitotarjouksensa jollakin verukkeella. Miehelleni olen sanonut ettei lasta saa heidän vastuulleen jättää, ja hän on samaa mieltä.

Äitini on jo 70-vuotias, ei kuule kunnolla, eikä häntä edes kiinnosta olla lasten kanssa tai katsoa heidän peräänsä. On vielä ihan hyväkuntoinen, mutta käyttää aikansa mieluummin siivoamiseeen, astioiden tiskaamiseen ja sellaiseen.