Millä saa tavaroitten heittelyn loppumaan?

...että keinona on käytetty myös huomion ohjaamista johonkin muuhun tekemiseen, mutta tavaroitten heittely jatkuu viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi ei saa tahtoaan läpi tai joku asia ei tapahdu juuri sillä sekunnilla. Onko siis kellään mitään ideaa mitä vielä vois yrittää vai eikö auta kuin kstää ja odottaa, että tää elämänvaihe menee ohi?

kokeilla sitä, ettei kiinnitä asiaan sen suuremmin huomiota. Se voi tietysti olla hankalaa, kun teillä on myös vauva.



Meillä heittely väheni radikaalisti, kun kaksivuotias huomasi, ettei se ole kenenkään mielestä enää erityisen kiinnostavaa. Toki kielletään yhä, mutta enemmänkin vähän sellaiseen kyllästyneeseen sävyyn, että " kyllähän sä tiedät, että heitellä ei saa" , ja sitten vaan aletaan puhua muusta.



Ei tämä varmasti mikään kasvatusoppaiden hyväksymä menetelmä ole, mutta kyllä minusta on alkanut vaikuttaa siltä, että jos lapsi saa jollakin käytöksellä huomiota, niin sitä käytöstä sitten jatketaan. Mutta kuten sanottu, jos teillä jää vauva heiteltyjen esineiden alle, tilanne on tietysti monimutkaisempi.



Samaa metodia ollaan muuten yritetty kuukausia jatkuneeseen maidon tahalliseen kaatamiseen. Se on nähtävästi vaikeampaa kitkeä, tuntuu, ettei lapsi millään voi vastustaa kiusausta ;) Vähentynyt sekin kuitenkin on.

Jos heittää tavaraa napakka selkeä kielto ei heitellä ilman muuta huomiota. Jos vielä heittää niin tavara ylähyllylle ja kommentti tavaroita ei heitellä ne menee rikki. Kuitenkin lyhyesti ja selkeästi ei pitkiä selittelyjä tai paljoa huomiota. Sitten taas keskitytään muihin asioihin. Eli pointtina se että aina sama seuraus ja heittelyllä ei varsinaisesti saa huomiota...

Kuka teillä siivoaa ympäriinsä heitellyt tavarat? Kyllä lapsi täytyy opettaa pienestä asti siihen, että jos sotkee niin sitten joutuu siivoamaan. Tuon ikäinen osaa kyllä vallan hyvin jo kerätä heittelemänsä tavarat, tekee heittelystä vähemmän kivaa.

taapero 1,9v ja tavarat lentelee...jos saa käsiinsä jonkun mitä ei saisi ottaa ja pyydän antamaan takaisin tai laittamaan sinne mistä ottikin,niin varmasti lentää kaaressa..arvatkaapa vain paljonko on tavaroita,lähinnä äidin,saanut rikki...olen yrittänyt myös kaikenlaisia keinoja,mutta tähän asti ei ole mikään vielä tehonnut.

on luonteeltaan todellinen jästipää...tähän muut varmaan sanoisivat että äitiinsä on tullut....hmmm.no,toivon että aika tekee tehtävänsä,olen sen huomannut että eri vaiheet vaihtuvat nopeastikin,välillä tuntuu että on jo niin iso poika kun tietyt tyhmyydet jääneet pois..kunnes kexii taas uusia juttuja...

Eli ensin kielto, jos se ei tehoa, niin seuraavasta tavara pois. Ja sen lisäksi jos heittää sueraavien minuuttien aikana lisää tavaroita niin jäähylle. Mielestäni 30sek -1min jäähykin varmaan riittää alle 2vuotiaalle, joka ei ole vielä kovin pitkäjänteinen. Mielestäni TuuliajaNuppu oli koittanut jo aika montaa keinoa heittelyn lopettamiseksi. Kerronpa kokemuksesta, että tuttavieni lapsi heitteli tavaroita päin ihmisiä n5-vuotiaaksi saakka, vaikka saikin rangaistuksia ja äitinsä oli lastenkasvattaja. Joillekin ei vaan mikään näytä tehoavan, jos on kova taipumus tavaroiden heittelyyn.



Tuli tässä mieleen että mitäs jos TuuliajaNuppu esittelisit lapsellesi koripallo-lajin, eli osta lasten pikkukori ja pallo ja sano että sinne saa ja pitää heittää palloa, jos siltä tuntuu (esim tuulikaapissa, jos pelkäät muiden seinien ja taulujen kohtaloa). Ja näytä tv:stä koripalloilua esimerkiksi ja kerro että noin hienostikin voi ihmiset heittää oikeaan paikkaan. Eli suuntaa lapsesi kiinnostus/taito oikeaan paikkaan. En sitten tiedä olisiko parasta käskeä riehumishetkellä heitellä koripalloa, vai silloin kun lapsi ei heittele tavaroita. Sen varmaan joku ammattikasvattaja tietäisi paremmin:) Mutta sen jälkeen varmaan ei enää ole niin kovaa innostusta heittää kaikkea tavaraa mikä eteen sattuu.

toimii meilläkin, ja kun vielä sen päälle lelut laitetaan jäähylle, ja asiasta keskustellaan kun tilanne on rauhoittunut : " olisiko kivempi jos leluilla voisi vielä leikkiä, eikä ne olisi jäähyllä?" vastaus on aina kyllä, ja kommentti siihen, ensi kerralla koita olla heittämättä niitä leluja, niin niillä voi leikkiä ilman jäähyjä ja myöskin jos ne menevät rikki, uutta ei tule.



vaatii vaan kärsivällistä toistoa ja rauhallisena pysymistä, sillä lapset koittelee yli kaikkien rajojen, ja vielä kerran kiellon päälle. vasta hyvin pitkän ajan, jopa kuukausien kuluttua asia sitten iskeytyy sinne tajuntaan ja ne antavat periksi, kun tajuavat, ettei toi mutsi ja faija muuta käytäntöä vaikka paiskoisin kamoja loppuiän. Se on hermopeliä, ja kyllähän aikuisen tehtävä on tämä peli voittaa. Itse olen huomannut, että huonot tavat, joita on kitketty sitkeästi ja johdonmukaisesti pois, eivät ole tulleet takaisin, kun poika on itse asiasta ajallaan luopunut ja lopettanut ne. Joskus on mennyt viikko, joskus kuukausia, mutta ei sen pidempään.



toi koris-idea on aivan loistava!

Esikoinen 1v 10 kk myös aloitti jossain vaiheessa tavaroiden heittelyn ja tavarat joita heitettiin joutuivat heti lipaston päälle josta hän näki ne mutta ei saanut. parhaimmillaan lipasto oli täynnä autoja ja muuta pikku kamaa. Hyvin pian oppi, että heitety tavarat otetaan pois ja katsoi tavara kädessä valmiina heittämään ja odotti kieltoa. Turhaan heittele on meillä saatu loppumaan ja nykyään jos heittelee dvd kasettejaan etsiessään haluamaansa joutuu korjaamaan kaikki pois. Istun vieressä ja sanon laita takaisin ja hän laittaa lopulta koska tietää ettei pääse jatkamaan touhujaan kunnes homma on tehty. Ja on aina tyytyväinen kun kiittelen siitä kuinka hyvin hän osaa laittaa tavarat paikoilleen. Uhmaikä on selvästi tulossa ja hermostuu jos ei leikkiessään lelut mene kuten halausi ja silloin voi tavaraa lennellä jolloin aina laitan tavarat pois sanon että niin ei saa tehdä rikot tavaroita. Ja hän kyllä tietää sen mutta rajoja on kokeiltava. Itse hänen kohdallaan en kyllä katso että jäähylle laittaminen tuottaisi hirveästi tulosta jos tilanne menee mahdottomaksi niin passitan omaan huoneeseen sanoen mitä tuli tehtyä ja se riittää en laita istumaan mihinkään jäähynurkkaan sillä huomaan, että hän tajuaa ja ymmärtää mitä koetan opettaa mutta koettaa kuitenkin rajojaan ja se kuuluu oppimiseen. Slkeästi sillä että on pelisäännöt ja niitä noudattaa aina vaikka kuinka olisi itse väsynyt niin saa aikaan tuloksia.

aikanaan. Meillä oli käytössä niiden itse keräily ja jos oli osunut johonkuhun niin anteeksipyyntö.

Sitten oli sovittu taaperon kanssa että joitain esineitä (palloja, pehmoleluja) sai viskellä jossain paikassa (kuten sängyltä lattialle).



Vaikka tavaroiden heittely on ärsyttävää ja jossain tilanteissa jopa vaarallista voit lohduttautua sillä, että se kuuluu lapsen kehitykseen.

Lapsen pitäisikin saada heitellä eripainoisia esineitä, koska hänen aivoissaan kehittyy tämän heittelykauden aikana osa, jolla on suuri merkitys sosiaaliseen kehitykseen.