Kuinka paljon uhmaajalle pitää antaa periksi? Esim jos haluaa erilaisen mukin mitä on annettu,

lapselle...

ap

ei ole vielä tullut ja kyse on noinkin pienestä asiasta, voisin vaihtaa mukia. Mutta jos on päässyt jo raivoasteelle, pitäisin ehdottomasti omasta valinnastani kiinni, että ei opi, että raivolla saa tahtonsa läpi.

antamalla kaksi vaihtoehtoa : kumman otat? Ja sitten pidetään siitä kiinni. Näin lapsikin oppii, että voi vaikuttaa asioihin ja valinnoilla on joku seuraus

Elämässä tulee kovempiakin kolauksia kuin eri värinen muki. Kyllä minunkin tekisi joskus mieli vaihtaa muki siihen haluttuun muumimukiin, mutta siittähän se lipsuminen alkaa.



Rajat ovat rakkautta, muista se!



T:2 (itse rajattoman lapsuuden elänyt)

Miten se lapsi sitä omaa tahtoaan oppii käyttämään, jos aina tulee turpiin kun yrittää? Toisaalta jos tämäkään muki ei sitten kelpaa, asia on eri ;). Ja joskus se mukisulkeinen on just sitä, simputusta. Silloin en anna periksi.

ja rähinä, en enää vaihda. Jos vaihdan, niin heti. Minusta aivan hyvin voi vaihtaa, jos toinen niin toivoo ja siitä ei ole kohtuutonta vaivaa.

Kun itse on elänyt rajattoman lapsuuden, vedetään toiseen ääripäähän ja laitetaan sellaiset rajat, että vinkuu. Sun lapset tilittää sitten tätä asiaa terapiassa. Ja niitten lapsilla ei ole rajoja. Ja niin edelleen.

kuuden suhde yhteen..

jokaista suostumusta vastaa kuusi kieltoa tai jotenkin näin..

Mutta jos sen jälkeen ruvetaan riipimään mukin takia ei tule vaihto onnistumaan. Tule katsomaan lapsiani, onnellisia ja hyvinvoivia ovat.



t:6 rajaton muttei tyhmä

Esim. saa valita mukin ja lusikan, ruokalajia ei

Saa valita kummat saappaat laittaa, ei sitä, mennäänkö ulos vai ei

Saa valita, mikä kirja luetaan, millä kynillä piirtää jne.

Vierailija:

Esim. saa valita mukin ja lusikan, ruokalajia ei

Saa valita kummat saappaat laittaa, ei sitä, mennäänkö ulos vai ei

Saa valita, mikä kirja luetaan, millä kynillä piirtää jne.

Joskus olen miettinyt sitä, että hajoaako näitten koneiston lailla toimivien perheiden lapset sitten siihen, ettei elämä olekaan kuin kello.

Lapsi saa tahtonsa läpi jos asiasta ei ole hänelle suoranaista haittaa. Esim juuri mukin tms saa valita enkä jaksa olla tiukka semmoisissa. Sitten taas jos ollaan julkisella paikalla tai kun pitää noudattaa tiettyä aikataulua, niin en jousta.

Että nyt pitää sitten osoittaa kaikille, että kyllä meillä osataan rajat pitää. Ja sitten pidetään ihan epäinhimillisen tiukkaa linjaa ja härkäpäisesti pidetään rajoja ihan vain rajojen pitämisen vuoksi.

t:6

Vierailija:

härkäpäisesti pidetään rajoja ihan vain rajojen pitämisen vuoksi.

Toki jotkut rajat on sellaisia, ettei niistä lipsuta mutta oikeastaan aika harvat on ihan ehdottomia. Jos lapsi on vaikka tosi väsynyt hoitopäivän jälkeen tai jostain muusta ymmärrettävästä syystä ihan töttöröö, en mä alan sen kanssa vielä mukistakin tappelemaan.

Muutenkin mä koetan valitata taisteluni. Jos tilanne on normaali, mielipiteen haluamastaan mukista saa vaihtaa, vaikka muki olis nenän ääressä. Kunhan ei karjuta, eikä tätä tapahdu joka päivä.

Ja tosi hyvätapainen lapsesta on silti tullut! Äärimmäisenä todisteena kehut anopilta ;).