Huh huh näitä nipoja.. kokonainen olutpullo on liikaa silloinkin kun lapset nukkuvat jo yöuniaan.

hyväksyttävämpää on juoda viiniä ruokaillessa? Tai konjakkia lopuksi?

Vierailija:

olemme vajaa kolmekymppisiä, johtotehtävissä työskenteleviä nuoria, kaupunkilaisia aikuisia, jotka asuvat erittäin mukavasti ja matkustelevat paljon. en jaksa uskoa, että tällainenkaan elämäntyyli on kovin harvinaista.

eikä edes tiedä että virke aloitetaan aina isolla kirjaimella.

Yksi lasillinen tai olutpullokin oli merkki rappiosta. Alkoholia ei juotu ja muiden juomiseen suhtauduttiin todella paheksuvasti.



Tuli kuitenkin tilanteita, että vanhempani joutuivat alkoholin kanssa tekemisiin. Esim. isäni työpaikan pikkujouluissa. Nämä olivat niitä harvoja kertoja, jolloin alkoholia otettiin. Ja eihän isä tietenkään osannut alkoholia ottaa, kun ei ollut siihen tottunut. Hän tuli umpihumalassa kotiin ja makasi vessan lattialla oksentamassa. Tästä seurasi yleensä viikkokausien riita ja mykkäkoulu vanhempien välillä.



Oma suhtautumiseni alkoholiin on ollut todella ristiriitaista. Veljeni sai kotia mallin humalahakuiseen juomiseen (harvoin mutta paljon). Meni aikaa ennenkuin opin, että kohtuullisessa alkoholin nauttimisessa ei ole mitään pahaa. Ainakin itse olisin toivonut, että vanhempani olisivat osanneet suhtautua alkoholiin oikein.



Itse olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että alkoholissa ei ole mitään pahaa mutta ei mitään erityisen tavoiteltavaa eikä ihmeellistäkään. Viikonloppuisin sitä voidaan joskus juoda. Samalla tavalla kuin viikonloppuisin syödään karkkia tai pullaa.

Vierailija:

olipa outo tapa pröystäillä " hyvällä" elämällään! =O minusta pullo kuoharia kahteen henkeen tai 5 drinkkiä/henk. on kyllä aika paljon! eihän se lapsi vielä 1v vuotiaana tajua että äidin ja isän käytös muuttuu selvästi siitä jo... mutta vähän myöhemmin varmasti tajuaa!

ja tosiaan, tämänlainen elämäntapa ei ole harvinaista nykyisin! valitettavasti! =O

enpäs pröystäillyt ollenkaan. kerroin vaan miten meillä. ja nimenomaan, lapsi ei tunnu mitenkään aistivan, että mikään olisi vialla/erilailla. voisin kuvitella, että kun lapset isompia, he eivät tällaisiin illanviettoihin osallistukaan, vaan heidän on helpompi jäädä hoitoon. toistaiseksi meidän lapsi voi paremmin ollessaan meidän mukanamme illanvietossa, oli ilta millainen tahansa, kuin vieraalla hoidossa erityisesti ilta-aikaan, joka on väsymyksen/nukkumaanmenon vuoksi hankalinta hoidossaoloaikaa muutenkin.

sinulle, joka kommentoit, että ystävien kanssa illanvietto, johon alkoholi kuuluu, tai kaivarissa shampanjanjuonti on rappion alkua: on vaikea ymmärtää tällaista näkökantaa. viisikään drinkkiä kerran parissa viikossa ei lukeudu suurkulutukseksi, ei vaikka miten päin katsoisi. ja tätä samaa tahtia se meidän alkoholinkäyttö on jatkunut viimeiset 10 vuotta - ainakaan vielä ei rappion liukas alamäki ole meitä suistanut syöksykierteeseen ;)