Nyt asiallisia vastauksia, jooko! Tajusin juuri asken, etta mies itkee, siis nyyhkyttaa aivan hillittomasti vierashuoneessa. :(
Emme ole oikein puheväleissä, kuten olen kertonut. Menisittekö minuna hänen luokseen vai antaisitteko olla rauhassa???
Kommentit (39)
pettämistä ei saisi katua, pyytää ja saada anteeksi ja jatkaa elämää puhtaalta pöydältä?
Te olette aina valmiit iskemään pettäneen kiinni jalkapuuhun loppuelämäkseen ilman pienintäkään mahdollisuutta muuttua.
Miksi olette niin anteeksiantamattomia?
Miksi pitää olla niin ehdoton ja tuomitseva?
Aivan varmasti meidän jokaisen elämästä löytyy ns. vääriä tekoja. Aivan varmasti jokainen meistä on tehnyt jotain jota on joutunut pyytämään anteeksi.
Aivan varmasti jokainen meistä katuu jotain yksittäistä tekoa elämässään.
Aivan varmasti meistä jokainen on saanut joskus anteeksi.
Jokainen tekee elämässään virheitä ja joutuu niistä tavalla tai toisella kärsimään. Ei tietenkään pettäminen ole sallittua ja hyväksyttävää mutta miksi pitää toinen " kivittää hengiltä" ?
se on teille tappio? Silloinhan pettäjä ei saa ansionsa mukaan, ja sitähän te haluatte.
34
Niin näiltä lehmiltä ei ymmärrystä heru - Kohottaako itsetuntoa?
Ja kyllä ne pettävät miehet ovat aivan yhtä ääliöitä kuin naisetkin.
Minä olen ihminen, joka on tehnyt isojakin virheitä. Minulla on silti (yllätyttekö?) jäljellä ihan samat tunteet, toiveet ja tarpeet kuin ennenkin. En puolustele tekojani tai hae niille oikeutusta, mutta en aio myöskään pilata loppuelämääni suostumalla siihen jalkapuuhun, josta joku osuvasti kirjoittikin.
Rypekää katkeruudessanne jos se oloanne helpottaa, mutta minä aion selvitä, tavalla tai toisella.
Tämä siis tiedätte kyllä kenelle vastaajille. Ja kaunis kiitos ystävällisyydestänne teille muille.
Vähän aikaa sitten sanoit olevasi valmis suhteeseen tämän pojan kanssa? Rakastat heitä molempia? Etkä tiedä mitä haluat!
Tunteita on ollut, mutta ei aikeita enempään.
Ja nyt ihmettelet miehesi käytöstä??
Min en usko sekuntiakaan, että tämä tarina olisi tosi. Paitsi Porvoossa.
Enpä tiedä mikä minussa nyt on niin provomaista, mutta kuten olen kertonut ennenkin, tänne anonyymina kirjoittaminen on minun tapani selvitellä omia ajatuksiani. Jos se jotakuta häiritsee, niin tuskin on pakko lukea...?
Mitä teen kun mies itkee hillittömästi, oletko ihan empatiakyvytön?
Eikö rakkaalta ihmiseltä mennä kysymään, että voinko auttaa, haluatko että tulen viereen jne?
Ei sinä et pystynyt itse sitä tajuamaan vaan tulit TÄÄLTÄ sitä kysymään.
Otan osaa.. ei muuta
Vierailija:
Mitä teen kun mies itkee hillittömästi, oletko ihan empatiakyvytön?
Eikö rakkaalta ihmiseltä mennä kysymään, että voinko auttaa, haluatko että tulen viereen jne?Ei sinä et pystynyt itse sitä tajuamaan vaan tulit TÄÄLTÄ sitä kysymään.
Otan osaa.. ei muuta
Siis otat kirjaimellisesti kaiken, mitä nainen sanoo! Minä POHDISKELEN täällä asioita, tunnustelen niitä, fiilistelen, kirjoitan tajunnanvirrasta. Useimmat taitavat tehdä niin päiväkirjaan, mutta minä teen tänne.
Ei tuo eilinen kysymykseni esimerkiksi tarkoittanut, että ihan oikeasti nyt kysyn teiltä, koska en osaa itse ajatella. Se oli sellainen tajunnanvirtajuttu. Elämäntilanteessani ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ilman muuta olisin mennyt lohduttamaan miestä. Halusin mennä, mutta epäröin ja jouduin hetken kelaamaan asiaa. Ja ihan itse lopulta tein sen valinnan, että menin. Eikä se " lopulta" edes ollut kovin pitkän ajan kuluttua. Kyse oli parista minuutista.
No jaa, en tiedä selvensikö yhtään. Minä olen tällainen ääneen pohdiskelija (tai kirjoittamalla).
mutta riita poikki ja pinoon, kaikkea hyvää teille ja meille, mukavampia aikoja!
T. se " mies"
Onko teillä yksi n. 4v (ehkä vähän alle tai päälle) poikalapsi?
Sääli tuhlata hyvä liitto, mutta toivotan teille onnea!
t: itsekin persettään jakanut, tosin en katunut
en todellakaan suosittele eroa, kun teillä on vielä lapsikin. varmasti opit tästä jotain. todella typerää suositella eroa.
meillä on ollut paha kriisi mieheni kanssa ja olen todella onnellinen ettei erottu. lapsilla on vanhemmat ja kummatkin ollaan hyviä vanhempia ja lapsille tosi tärkeitä.
jokaiseen pitkään suhteeseen tulee kriisi jossain vaiheessa. olen itse ollut mieheni kanssa 11v.
Enpä ole ennen ajatellutkaan, että he olisivat jotenkin syyntakeettomia elämänkolhimia. Tähän saakka olen pitänyt heitä yksinkertaisesti moraalittomina ja itsekkäinä.