Unelma: viikon etelänloma kahdestaan miehen kanssa, lapset hyvässä hoitopaikassa jossa todella viihtyvät.

Mukavia kahdenkeskisiä hetkiä miehen kanssa ilman lasten läsnäoloa ja mahdollisuus olla ihan joutilaana. Loman jälkeen palaamme kotiin hyvin levänneinä ja jaksamme arkea taas aivan uudella voimalla.







Todellisuus:



Em. asiat toteutuivat viimeistä kohtaa lukuunottamatta; syynä unettomat yöt ulkoa kuuluvan metelin takia, loman puolivälissä iskenyt aivan kamala ikävä lapsia jota ei pystynyt vaimentamaan vaikka kuinka yritti, vatsa koko ajan kipeä ja turvoksissa, kuukautiset, jonkinlainen lämpöhalvaus ja siitä seurannut pahoinvointi ja huimaus sekä kaiken kukkuraksi kotiinviemisiksi iski loman viimeisenä päivänä todella tuskallinen virtsatietulehdus. Tuloksena loman jäljiltä on kamala huimaus, vatsakivut ja oksetus sekä lähes viikon valvomisen jälkeinen uupumus.



Oli lomalla mukavaakin ja osasin nauttiakin olostani ja kunhan tästä hirveästä fyysisestä uupumuksesta selviän on varmasti ihan mukavat lomamuistot. Ihan vähään aikaan en yritä saada lapsia hoitoon. Eivät kyllä ole pahemmin olleetkaan hoidossa, viimeksi viime kesänä pari yötä, siksi loma tuntuikin ihan ansaitulta kun lasten hoitopaikan väki sellaista ehdotti. Viime vuodet ovat olleet tosi raskaita eikä pahemmin olla pystytty viettämään lomaa vaikka töistä onkin ollut lomaa. (" rakennusprojektin" takia)



Tulipa unelma kokeiltua ja tuloksena totean että kyllä se tavallinen arki lasten kanssa on elämän paras asia. (Nyt tulee tippa silmään...)



T. Nimim. loman jäljiltä loman tarpeessa - tai ainakin levon tarpeessa





Ps. älkää vastatko ilkeitä, on jo kurja olo muutenkin...