Kun sisko kiusaa
Onko muilla kokemusta? Siskoni kiusaa kuin ammattimainen työpaikka- tai koulukiusaaja. Haukkuu kaiken mitä teen, mitä olen, miten puhun, miten kävelen, miten hengitän.
Haukkuu koulutukseni, työvalintani, lasteni hoitamisen, aivan kaiken ja aina.
On aina tehnyt näin.
Mikä tässä on takana? Aikuisia ollaan jo ja silti tämä vain jatkuu, ellei suorastaan pahene.
Kommentit (34)
Ehkäpä hän on kokenut itsensä sinun alapuolelle jo lapsena, ja nytkin tuo jatkuu vaikka olette ihan aikuisia. Jos teillä on läheiset välit, niin ota asia puheeksi siskosi kanssa. Eihän tuommoinen voi jatkua. Kerro hänelle, miten asian itse otat ja miten se vaivaa sinun elämääsi.
Minulla ei tällaista kokemusta ole, koska olemme tosi läheisiä siskoni kanssa, mutta muistan itse nimitelleeni ja kiusanneeni jopa fyysisesti pikkuveljeäni. Nykyisin meillä on veljeni kanssa jo paremmat välit.
Mä olen meidän perheen ainoa prinsessa ja osaani erittäin tyytyväinen :)
Joo, mutta kaverini sisko on tyypillinen kiusaaja. Nyt heillä on välit melkein kokonaan poikki, sukulaisissa vain näkevät. Sisko sekaantui kaverini elämään turhan paljon, komenteli ja arvosteli. Kaverini olisi pitänyt jopa vaihtaa miestä, siskon mielestä mies ei ollut hyvä ja hän haukkui miehen ala-arvoisesti.
Olen yrittänyt ottaa pesäeroa sillä seurauksella, että hän haukkuu ja solvaa ja parjaa minua nyt kaikille selän takana. Suorastaan elämäntehtävänään. Ja sanoo sitten sen johtuvan siitä, että olen niin paska, että muut alkavat ottaa minusta etäisyyttä.
Näin on jo muutama sukulainen kaikonnut meidän elämästä, mikä on sääli lasteni kannalta, en niin omasta puolestani murehdi.
Ja siis oikeasti se haukkuminen on rankkaa! Ei mitään sellaista pikkunatkutusta.
Ap
Mutta pidä yhteyttä kuitenkin muihin sukulaisiisi. Voit ihan sanoa muille sukulaisille siskoasi haukkumatta että et vähään aikaan ole tekemisissä siskosi kanssa siitä syystä että tämä kiusaa ja haukkuu jatkuvasti vaikket ole tietääksesi mitään pahaa hänelle tehnyt.
Kyllä muut sukulaisesi varmaan osaavat käyttää omaa harkintakykyään sen suhteen, mitä siskosi juttuja ottavat vastaan ja mitkä antavat mennä toisesta korvasta ulos saman tien.
Ja jos kiinnostaa kokeilla, niin otapa tiukkaan kyselyyn siskosi. Kun haukkuu mitä tahansa sinuun liittyvää, niin vaadi perustelut, ja kysy vielä että mitä hän ajaa takaa sillä että sanoo noin? Haluaako hän että katkaiset välit kokonaan vai miksi tekee noin?
Tsemppiä sinulle!
Hänen mielestään minulla on mielenterveysongelmia, kun väitän tuollaista.
En edes tiedä, tajuaako hän itsekään, mitä tekee. Tämä on nimittäin ollut malli aina. Aina.
Jos olen hyvä jossakin, se johtuu aina joko siitä, että a) olen saanut paremman mahdollisuuden kuin muut tai b) siitä että olen niin tyhmän ahkera, että olen perslihaksillani selvinnyt. Ja kaikki mitä olen saanut, johtuu silmittömästä ahneudestani tai siitä, että olen huijannut jotakuta tai muuten toiminut epärehellisesti. Mieheni on mäntti ja ahne paska ja lapseni tarvitsisivat terapiaa, koska toinen on ylivilkas ja toisella on mt-ongelmia. Jne. jne.
Ap
arvostelee aina kaikkien kuullen tekemisiäni ja ulkonäköäni.. En ole ollut yhteydessä enää aikoihin, soitellaan sillon tällön.. Mun siskollani on ilmeisesti joku pahemmanlaatuinen alemmuuskompleksi, mutta mun ei yarvitse olla sen helpottajana, menköön terapiaan.. Sukulainen tai ei, kaikkien ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa.. Onneksi mulla on kaksi kivaa veljeä..
Sano vaan suorat sanat sille..
Kuten sanottu, hänen mielestään nuo hänen näkemyksensä ovat totta, eivät hänen mielipiteitään. Eihän siitä sitten mihinkään päästä sen kummemmin, kun hänestä riittää, että hän on jalo sietäessään ahnetta, tyhmää ja laiskaa sisartaan.
Ap
että loukkasin häntä syntymällä. Se riitti.
Olen aina yrittänyt vimmatusti ansaita hänen hyväksyntäänsä.
Ap
Ellei asioita selvitä koskaan, ei tule koskaan tietämäänkään mitä toisen päässä liikkuu. Ehkä olet tietämättäsi loukannut häntä jotenkin?
että loukkasin häntä syntymällä. Se riitti.
Olen aina yrittänyt vimmatusti ansaita hänen hyväksyntäänsä.
Ap
Voi hyvä ihminen, älä yritä enää. Anna siskosi olla ja ala elää elämääsi ilman tuollaista hirvitystä.
ja siitä käynnistyi nyt tämä parjaus- ja loanheittokampanja, josta kerroin. Ja sitä en saa loppumaan ja sen kanssa on hyvin, hyvin raskas elää. Minusta ei ole oikein, että lapseni eristetään suvustaan.
Ap
ja jälkeenpäin olen tajunnut, että kaikki arvostelu johtui kateudesta.
Tuli surumieli, mutta minkäs teet.
Sitten hän joutui kokemaan elämässään pari takaiskua (työttömyyttä, sairautta) jotka saivat aikaan jonkinlaisen henkisen kasvuprosessin, minkä seurauksena veli muutti tapansa.
Myöhemmin olemme keskustelleet paljon hänen aikaisemmasta toiminnastaan. Veli on ollut pahoillaan ja todennut purkaneensa omaa huonoa oloaan meihin nuorempiin sisaruksiin, sekä pönkittäneensä itsetuntoaan meitä muita mollaamalla.
Nyt välini veljeeni ovat hyvät ja läheiset, vaikka aikoinaan kärsin kovasti hänen takiaan. Näen kuitenkin hankalana muuttaa tilannetta tietoisesti, ellei aloite muutokseen ole lähtöisin kiusaajasta itsestään.
ja hänellä on ollut pahoja talousongelmia, mutta ne ovat vain pahentaneet tilannetta.
ap
ja hänellä on ollut pahoja talousongelmia, mutta ne ovat vain pahentaneet tilannetta.
ap
Itse seurasin erittäin hämmästyneenä (ja alkuun epäuskoisena) veljeni "kasvuprosessia". Tuntuu, että hänen arvomaailmansa kääntyi täysin ylösalaisin, ja käyttäytyminen muuttui kokonaan. Epäilen, että tämä on poikkeuksellista, valitettavasti. Siskosi tapauksessa siis tuskin odotettavissa vastaavaa :-/
Minun pikkusisko 13v ei pidä minusta. Minua on koko lapsuuteni ajan kiusattu, haukuttu, hakattu, potkittu, lyöty, ahdisteltu seksuaalisesti, hyväksikäytetty, juoroiltu ja pilkattu. Sisko oli tuolloin aina tukena, mutta heti kun pääsin tuosta kaikesta eroon peruskoulun jälkeen niin sisko aloitti kiusaamisen. Hän on karkaillut kotoa, alkanut polttaa tupakkaa, haukkunut, pilkannut ja hän huusi minulle pari kertaa etten ole hänen veljensä. Hän toivoo etten olisi koskaan ollut olemassa. Olen masentunut ja ajattelen itsemurhaa.
Havahduin kolmekymppisenä siihen faktaan ettei mun enää tarvitse yrittää parantaa tilannetta ja olla hyväksytympi. Olen mikä olen, enkä halua kenellekään pahaa.
Otin etäisyyttä. Vastaan ja juttelen niitänäitä kun soittaa, kuuntelen ja tuen, mutta en enää kanna sitä paskaa mitä mulle ivan muodossa heittää.
Alussa yritti muiden sukulaisten edessä kovaan ääneen pilkata mua, mutta koska enä lähtenyt siihen mukaan eikä perusteita hänen ivalleen löytynyt, niin tavallaan puri omaan nilkkaansa ja suku alkoi hiljaa olla huolissaan hänen mielenterveydestään.
Valtava sääli, mutta enää en etsi itsestäni jatkuvia vikoja. Kun tiedän etten tee kenellekään mitään pahaa enkä mollaa muita, niin on helppoa olla tyytyväinen itseensä.
En voi auttaa häntä. Autan itseäni.
Onko tuollaisen siskon kanssa pakko olla tekemisissä? Mulla ei ole mitään hyviä omakohtaisia neuvoja tässä kohti jaettavana, mutta silti tulee mieleen, että onko tuollaisen ihmisen kanssa pakko olla yhteydessä? Sisko on tietysti aina sisko eikä sukulaisiaan voi valita, mutta jos ihmisessä on noin paljon miinuksia, niin löytyykö riittävästi plussia kompensoimaan?
Minkälaisissa tilanteissa sisaresi sinua haukkuu? Kahden kesken vai muiden kuullen? Viimeinen pisara (ainakin minulle) olisi se, jos minua haukuttaisiin lasteni/mieheni edessä, saisi sisko painua niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Onko sinulla muita sisaruksia? Vanhempanne? Voitko keskustella asiasta heidän kanssaan?
Ja kun kyseessä on sisko - niin etkö voi sanoa suoraan? Minä en tuollaista sietäisi edes siskoiltani.